Niveltieto 1/2005

Ajan hengessä

Olin 24.1.05 Ylen ykkösen Ajan henki -ohjelmassa keskustelemassa kotihoidosta kodinhoitaja Pirkko Heinosen, Stakesin ylijohtaja Matti Heikkilän, entisen ministerin ja kansanedustajan, omaishoitaja Sirpa Pietikäisen ja peruspalveluministeri Liisa Hyssälän kanssa. Aihe vierailuuni oli tämän vuoden alussa voimaan tullut sosiaalihuoltolain ja kansanterveyslain väliaikainen muuttaminen, eli kolmivuotinen kokeilu, jossa voidaan yhdistää lain voimalla sosiaalihuoltolain kotipalvelu ja kansanterveyslain kotisairaanhoito kotihoidoksi.

Ikävä kyllä ainakin suuret kaupungit ovat jo kokeilleet laittomasti kotihoitoa ja tulokset ovat merkinneet kotipalvelun tason laskua eli lähinnä lakivelvoitteiden laiminlyöntiä. On vaikea tunnistaa sosiaalihuoltolain virallista tekstiä, jossa määritellään kotipalvelu selkeästi avuksi jokapäiväisissä toiminnoissa: aterioinnissa, siivouksessa, hygienian hoidossa, vaatetuksessa ja ulkoiluttamisessa, todellisessa arkisessa elämässä toteutuvaksi. Nykyään ei siivota, käydä kaupassa, pestä pyykkiä, laiteta ruokaa jne. Käynti on pahimmillaan 10 minuutin pyrähdys, jossa autetaan kääntymään vuoteessa, annetaan lääkkeet suuhun ja ehkä lämmitetään mikrossa ruokaa, ja tämä jatkuu vuodesta toiseen vaihtuvien hoitajien myötä.

Täytyy ottaa huomioon, että kotihoito koskee vanhusten lisäksi myös vammaisia ja pitkäaikaissairaita. Monet meistäkin tarvitsisivat kotiapua ainakin pahassa nivel-rikossa, -reumassa ja esim. teko-nivelleikkauksen jälkeen. Leikkauksen jälkeen ei useampaan viikkoon saisi eikä jaksaisi siivota, käydä kaupassa ja hoitaa kodin arkiaskareita. Jos ei ole puolisoa, ystäviä tai sukulaisia auttamassa, joutuu käytännössä turvautumaan yksityisiin kotipalvelu- tai kotisairaanhoitoyrityksiin ja maksamaan heidän palveluistaan keskimäärin 28 euroa tunnilta.

Ystävät ja läheiset ovat tärkeä voimavara ihan fyysisistä apua tarvittaessa, mutta vielä suurempi henkisistä voimavaroista huolehtimisessa. Jokainen tarvitsee sairaana myötätunto, turvallisuutta, kuuntelijaa ja uskoa siihen, että kaikki vielä muuttuu paremmaksi tai ainakin elämä kulkee siedettävästi kivuista huolimatta eteenpäin. Yhden väylän puhumiseen ja kokemusten jakamiseen tarjoavat yhdistyksemme Nivelpiirit eri puolilla Suomea. On sieltä moni löytänyt hyviä ystäviä muihinkin rientoihin ja saanut uskoa elämän jatkumiseen. Myös yhdistyksemme järjestämät tuetut kuntoutus-/virkistyskurssit ovat tuoneet iloa, piristystä, ja tietoa samoista vaivoista kärsiville osallistujille omassa porukassa. Pyrimme järjestämään niitä mahdollisimman monta myös tänä vuonna.

Yhteiskuntamme supistaa julkisia palvelujaan enenevässä määrin ja jättää heikoimmat kansalaisensa selviytymään omin avuin. Stakesin viime vuoden lopulla valmistuneessa tutkimuksessa on todettu, että Suomen terveydenhuolto suosii suurituloisia. Suomi on ensimmäisenä 21 OECD-maan tilastossa, jossa on tutkittu kuinka paljon terveydenhuoltojärjestelmä suosii suurituloisia. Jopa Portugali ja USA suosivat Suomea vähemmän suurituloisia. Pienituloisia eniten suosiva terveysjärjestelmä on Irlannissa, Belgiassa, Hollannissa, Espanjassa ja Sveitsissä. Suomen huonoon sijoitukseen vaikuttavat yksityislääkärit ja työterveyshuolto sekä väistyvä erikoismaksuluokka, joita hyvätuloiset voivat käyttää. Varakkaiden potilaiden tie kulkee usein yksityisten ortopedien kautta kirurgisille osastoille. Stakesin ylijohtaja Juha Teperin mukaan hoito-takuukaan ei pysty eriarvoisuutta poistamaan, koska se ei muuta terveydenhuollon rahoituksen rakenteita.

Sitten kuntoutukseen. Se on meille kaikille nivelsairauksista kärsiville ensiarvoisen tärkeää perus-kunnon ylläpitoa, jotta selviäisimme päivittäisistä toiminnoista mieluiten itsenäisesti. Se on tärkeää myös ennen nivelleikkausta ja auttaa toipumaan nopeammin leikkauksesta liikkuvaksi ja toimivaksi. Leikkauksen jälkeen kuntoutus/fysioterapia varmistaa potilaan oman ohjeistetun jumpan lisäksi leikkauksen lopputuloksen onnistumista.

Jokaisen sitä haluavan pitäisi saada lähete leikkauksen jälkeen fysioterapiaan, joko kunnan tai yksityiseen (Kela-korvattavaan), jossa varmistetaan, että liikeradat lisääntyvät ja lihasvoima kasvaa, potilas oppii oikean kävelyn ja tekee kotona harjoitusliikkeet ja vieläpä oikein.

Kelan harkinnanvaraisen laitos-kuntoutuksen määrärahat eivät riitä kaikille tarvitseville. Rahaa on siirtynyt mm. mielenterveyskuntoutuksen puolelle. Siitä huolimatta kuntoutukseen kannattaa aina hakea ja hakea vielä uudestaan. Esimerkiksi jo ennen tekonivelleikkaukseen menoa olisi hyvä päästä kuntoutukseen kunnon kohottamiseksi, koska liikkuminen on jäänyt usein vähemmälle nivelrikkokipujen takia.

Hallituksella on menossa tämän vuoden alkupuolella käsittelyssä Sosiaali- ja terveysministeriön esitys Kelan järjestämää ja korvaavaa kuntoutusta ja kuntoutusrahaa koskevan lainsäädännön kokonaisuudistuksesta. Tässä erityisesti vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen laitoshoitojaksoista poistetaan jakson kestoa koskeva vaatimus. Nykyisellään laitoskuntoutusjakson on kestettävä asetuksen mukaan yli 18 arkipäivää. Mielestäni laitoskuntoutusjaksojen yhteenlaskettu kesto on oltava vähintään 18 vuorokautta ja vaikeimmin vammaisten 4 viikkoa vuodessa joko yhdessä tai kahdessa jaksossa.

Ajan henkenä tuntuvat olevan säästöt, tehokkuus, kustannushyötysuhde ja pisteytys apua tarvitseville niin terveydenhuollossa kuin sosiaalihuollossakin ja priorisointi ns. ei-kiireellisessä hoidossa. Vaikka 1.3.2005 voimaan tulevan hoitotakuun pitäisi luoda tasa-arvoa suomalaisten välillä ja taata hoitoon pääsy samoin kriteerein kaikille kohtuullisessa ajassa, on se kuitenkin priorisointia. Priorisointia ovat tehneet tähän asti lääkärit kaikessa hiljaisuudessa, koska rahaa kaikkien hoitamiseen julkisin varoin ei ole ollut. Nyt se tehdään lainsäädännöllä ja avoimemmin. Myönnetään, että kaikkia ei ole mahdollisuus hoitaa ainakaan parhaalla mahdollisella tavalla. Monet erikoislääkäritasoista hoitoa tarvitsevat sysätään hoitosuosituksissa terveyskeskuksiin, joissa ei ole riittävää asiantuntemusta vaihtuvine lääkäreineen Täytyy todella olla tarpeeksi sairas pisteissä päästäkseen hoitoon tai esim. tekonivelleikkaukseen. Kipuja on oltava paljon ja kävelymatkan, johon kykenee, on oltava lyhyt. Pelkäänpä, että tämä on alkua sille, mitä sairauksia tulevaisuudessa hoidetaan ja missä järjestyksessä, mikä sairaus on enemmän hoitamisen arvoinen kuin toinen – nivelrikko vai sappikivet, syöpä vai mielenterveyssairaudet.

Helsingissä 28.1.2005

Hannele Koponen

Puheenjohtaja

Suomen Nivelyhdistys ry - toimisto@niveltieto.net - (09) 2712312 - PL 1328, 00101 Helsinki