|
|
|
Niveltieto 1/2009 Tummia pilviä nivelrikkoisten taivaalla!Kansainvälinen TULES-vuosikymmen lähestyy loppuaan eivätkä tutkimustyöhön satsatut mittavat rahalliset panostukset ole ikävä kyllä tuoneet vielä mitään mullistavaa uutta nivelrikkoisten hyväksi. Oma apu on tutkitusti edelleen se paras apu nivelrikkoiselle! Liikunnan ja lihasvoiman hyödyt siis ovat varsin kiistattomat, mutta tämähän onkin jo vanhaa ja tuttua totuutta. Reuman hoidossa on lääkityksen kohdalla sen sijaan menty käsittääkseni melkoisin harppauksin eteenpäin viime vuosina. Me nivelrikkoiset kuitenkin turvaamme entisiin lääkkeisiin ja satsaamme tietysti ensisijaisesti niihin, joista itse kukin koemme saavamme pienimmillä riskeillä parhaimman avun.Edellä oleva huomioon ottaen olen hiukan murheisin mielin todennut glukosamiinin kohtalon peruskorvattavuuden häviämisen osalta jatkossa. Toki ymmärrän varsin hyvin valtiontalouden ongelmat lääkekorvauskulujen jatkuvasti kasvaessa. Näin tylyä päätöstä en glukosamiinin kohdalle olisi silti suonut, siitäkin huolimatta, että päätös on jo nyt poikinut merkittävän hinnanlaskun näiden tuotteiden kohdalla. Hintojen halpenemisesta huolimatta pelkään, että moni glukosamiinista tosiasiallisesti hyötyvä nivelrikkovaivainen jättäytyykin korvausmuutoksen myötä tulevaisuudessa ko. lääkityksen ulkopuolelle ja näin kokee sairautensa piinan entistä pahempana. Jos kipujen lievityksessä sitten glukosamiinin sijaan joudutaan turvautumaan paljon järeämpiin lääkkeisiin, niin huonolla tuurilla seuraukset saattavat olla jopa vakavasti perusterveydentilaa järkyttäviä. Tätä en suinkaan sano pelotellen tai nämä lääkkeet tuomiten, vaan realistina ja esim. tulehduskipulääkkeiden pitkäaikaisen käytön haitat ihan konkreettisesti monien potilaiden kohdalla todenneena. Oma tärkeä sijansa nivelrikon oireilun eri vaiheiden hoidossa silti on myös näillä vahvemmilla lääkevalmisteilla, joten on hyvä, että niitä kuitenkin on olemassa. Vakuuttava tieteellinen näyttö glukosamiinin pitkäaikaiskäytön todellisista hyödyistä on kovin rajallista ja jopa jonkin verran kiistanalaistakin ainakin toistaiseksi, mutta vaikka glukosamiini ei nyt sitten olekaan mikään ihmelääke, antaa se silti joskus hämmästyttävän hyvää apua erityisesti suurelle joukolle käsi- ja polvinivelrikosta kärsiviä potilaita. Olenkin siis hiukan kysymysmerkkinä siitä, syntyykö glukosamiinin peruskorvattavuuden lopettamisesta sittenkään todellisia rahallisia säästöjä, vai siirtyykö tämä säästyvä rahasumma suoraan lisäkuluiksi jollekin toiselle momentille nivelrikkopotilaiden monimuotoisissa hoitoprosesseissa! Toinen tummahko pilvi nivelrikkoisten taivaalla on jonkin verran alueellisesti korostuva, ja siten myös selvää hoidollista eriarvoisuutta ruokkiva kapasiteettipula julkisen sektorin ylläpitämässä erikoissairaanhoidossamme. Pahaa ei varmastikaan kenellekään tarkoituksellisesti toivota, mutta voimassa olevasta hoitotakuulaista huolimatta edelleen ilmenevät kohtuuttoman pitkät jonotusajat erikoislääkäreiden hoitoarvioihin ja siitä sitten vielä leikkauksiin, tuntuvat ihan konkreettisesti monen nivelrikkopotilaan kohdalla varmastikin silti todella pahalta. Aivan viimeaikaisista, nyt jo hiukan myönteisemmistä jonouutisista huolimatta ei näköpiirissä taida olla ratkaisevaa helpotusta, sillä hoidon tarve ei vaikuta olevan ainakaan vähenemässä eikä myöskään kapasiteetti lisääntymässä. Mahtaisikohan palveluseteliuudistuksesta sittenkin tulla vaikkapa vain jossakin mitassa pelastava enkeli nivelongelmaisille!? Maailman kansojen joukossa kuuluu Suomi tiettävästi aivan kärkipäähän väestön vanhenemisvauhdissa. Tämä tosiasia heittää vielä oman rankan haasteensa julkisen terveydenhuoltomme riittävyydelle tulevaisuudessa. Ennustettavien kapasiteettiongelmien vuoksi kannattaneekin viimeistään tässä vaiheessa ryhtyä tutkailemaan jopa melko ennakkoluulottomien ratkaisuvaihtoehtojen käyttöönottoa tulevien murheiden minimoimiseksi!
Esko
Kaartinen |
Suomen Nivelyhdistys ry - PL 1328, 00101 Helsinki - (09) 27 123 12 - toimisto@niveltieto.net |
