|
|
|
Niveltieto 3/2009 Priorisointikeskustelun sävy koveneePriorisointi eli toimintojen tai tekemisien asettaminen arvojärjestykseen on erityisesti terveydenhuollon piirissä ollut melko hienovaraisena keskustelusisältönä jo usean vuoden ajan. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että sanakäänteet mielipidevaihdossa ovat terävöitymässä. Tämä saattaa enteillä sitä, että jotakin todella rupeaa tapahtumaan. Rahasta ja täsmällisemmin rahan puutteestahan tässä priorisointikeskustelussa viime kädessä on kyse, vaikka resurssien riittämättömyyteen ymmärrettävästi myös viitataan. Aivan aiheellisesti on otettu esiin se tosiseikka, että rahaa ja muita voimavaroja palaa kosolti sellaisiin hoitoihin, joiden kustannusvaikuttavuus on marginaalinen. Hoitojen vaikuttavuutta siis penätään, mikä tietysti on itsestään selvää, sillä hoitojen todellinen hyödyllisyys lienee koko hoitoalan perustavoite kaikilla sen tasoilla. Ongelmaksi nouseekin se, kuka määrittää ja millä perustein arvioidaan yksittäisen hoitomuodon riittävä tuloksellisuus. Arvioidaanko sitä yksilötasolla, alueellisesti, vai otetaanko arviointiperusteeksi peräti valtakunnallinen vaikutus. Tässä arviossa ei sovi unohtaa sitäkään tosiasiaa, että potilaskohtainen vaikuttavuus varsinkin tukirangan sairauksien hoidossa on kovin monimuotoista, kyse ei siis ole yksinomaan joko paranemisesta tai paranematta jäämisestä. Karrikoivana ääriesimerkkinä voisi vaikka todeta, että siinä missä joku potilas kokee saaneensa mahtavan hyödyn hoidosta pitkäaikaisten kipujen häviämisen muodossa, on toinen potilas tyytyväinen vasta sitten, kun pystyy juoksemaan puolimaratonin ilman ongelmia. Tieteellisessä vaikuttavuustutkimuksessa ovat sitten vielä omat kriteerinsä, mutta itse en ole lainkaan varma siitä, että juuri ne ovat ne ainoat oikeat arviointiperusteet. Hoidon vaikuttavuus ei siis kerta kaikkiaan ole mikään mustavalkoinen käsite! Vielä pitäisi ainakin allekirjoittaneen mielestä ymmärtää myös se seikka, että hoidon vaikuttavuuden lopullinen tulos syntyy useasti laajemman prosessin seurauksena, ja tässä prosessissa on annettu lääke tai suoritettu leikkaus vain yksi osa. Epäonnistuminen näiden muiden hoitoprosessin osatekijöiden kohdalla on yllättävänkin tavallista ja nykyisen työpaineen kohdalla jopa osin ymmärrettävää, mutta myös tämä mahdollisuus täytyy silti ottaa huomioon ja mukaan hoitojen kustannusarviointiin. Vaikka varsin hyvin ymmärrän sen periaatteen, että priorisointiajatusta on juuri tarkoitettu sovellettavaksi sairauksien hoitoon ja tähän uppoavien rahavarojen järkevämpään kohdentamiseen, en lainkaan pahastuisi, että priorisointikeskustelua lavennettaisiin hiukan uusille alueille. Oma harras toiveeni olisi, että jollakin tasolla hiljalleen ryhdyttäisiin priorisoimaan sairauksien ennaltaehkäisyyn panostamista sairauksien hoidon sijaan. En tietenkään puhu nyt syöpäsairaista, lapsista tms. kriittisistä sairausryhmistä, vaan esimerkiksi tietystä osasta tuki- ja liikuntaelinsairauksia, joiden kohdalla terveydenhuollossamme rahasatsauksien painopiste edelleen lepää raskaasti "tulipalojen sammuttamisen" kohdalla sen sijaan, että rahaa tietoisesti ja näkyvämmin panostettaisiinkin "tulipalojen syttymisen estämiseen", eli nimenomaan sairauksien ennaltaehkäisyyn! Kovin mielelläni ottaisin priorisointikeskusteluun mukaan myös rahanjaon hallinnon ja potilashoidon kesken. Olen ymmärtänyt, että hallinto-organisaatio viime kädessä on olemassa juuri kenttätyötä ja potilashoitoa varten, ja sen sujuvuutta turvaamassa. Tämän päivän tilanteessa en voi olla em. asetelmasta varsinkaan julkisen terveydenhuollon kohdalla enää aivan varma, jos osakin niistä kommenteista ja kirjoituksista, joita eteeni on osunut, pitää paikkansa. Oli asia sitten niin tai näin, ei liene silti väärin, että myös terveydenhuoltosektorin tämän osa-alueen kustannushyötyyn sekä -vaikuttavuuteen kiinnitetään huomiota hoitoalan priorisointitarpeita kriittisesti tarkasteltaessa. Jään mielenkiinnolla ja jopa hienoisella jännityksellä seurailemaan, mitä tässä vauhdittuneessa, mutta silti tarpeellisessa priorisointikeskustelussa ja -prosessissa jatkossa tapahtuu, ja toivotan samalla myös riittävää laajakatseisuutta sekä viisautta päättäjille!
Esko Kaartinen
|
Suomen Nivelyhdistys ry - PL 1328, 00101 Helsinki - (09) 27 123 12 - toimisto@niveltieto.net |
