Elämme monessa suhteessa jännittäviä aikoja! Jos
kuitenkin pakottaudutaan irti tästä uutisissa myllertävästä
europaniikista ja siirrytään "helpommin" käsiteltävään
arkitodellisuuteen, niin miltäpä tuntuisi ajatus omavalintaisesta
hoitavasta lääkäristä ja toimenpiteen suorittavasta sairaalasta?
Yksityispuolellahan tämä on tietenkin arkipäivää tälläkin hetkellä,
mutta että näin olisi asianlaita julkisessa terveydenhuollossa,
kuulostaa lähinnä kauniilta unelta. Tähän suuntaan on kuitenkin
valmisteilla oleva uusi terveydenhuoltolaki asioita viemässä, kunhan se
vaan jossakin vaiheessa vahvistetaan eduskunnassa ja sitten myös
kytketään sosiaali- ja terveydenhuollon työpäivien sisältöön.
Tässä uudessa terveydenhuoltolaissa säädettäisiin melko
mullistavalla tavalla terveydenhuollon toiminnoista ja tehtävistä sekä
terveyspalvelujen sisällöistä. Lain oleellisena tarkoituksena on vahvistaa
perusterveydenhuoltoa, hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä edistää juuri
terveyspalvelujen saatavuutta ja tehokasta tuottamista. Lailla halutaan myös
varmistaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tärkeä ja tehokas
yhteistyö, sekä niiden tarjoamien palveluiden asiakaskeskeisyys. Tähän liittyen
uusi laki lisäisi potilaiden mahdollisuuksia valita terveydenhuollon palveluja
myös yli kuntarajojen. Kiireettömien palveluiden osalta potilaalla olisi
merkittävästi nykyistä laajempi oikeus omalla erityisvastuualueellaan valita
toimintayksikkö, jossa häntä tutkitaan, ja yhdessä hoitavan lääkärin kanssa myös
määrittää se toimintayksikkö, jossa hoito toteutetaan. Toimintayksikön toiminnan
tarkoituksenmukaisen järjestämisen sallimissa rajoissa on potilaalle myös
annettava mahdollisuus valita häntä hoitava lääkäri!
On esitetty perusteltuja arvioita siitä, että tämä
hoitopaikan valintaoikeus kuitenkin tullee voimaan porrastetusti ja se
luultavastikin otetaan ensimmäiseksi käyttöön erikoissairaanhoidon puolella,
missä palvelutuotteistusta jo on olemassa entuudestaan. Erikoissairaanhoidon
palvelut pyrittäisiin tuomaan lähemmäs potilaan asuinpaikkakuntaa yhdistämällä
samoihin yksiköihin sekä perusterveydenhuolto että erikoissairaanhoidon
perustason toiminta. Mitä aivan konkreettisesti terveysasemapalveluiden käyttöön
sitten tulee, niin valmisteilla olevan lain mukaan asiakas voi siis valita
terveysasemansa oman kotikuntansa erityisvastuualueella. Tämän valinnan voisi
tehdä kerran vuodessa ja yhdelle terveysasemalle kerrallaan, jolloin potilaan
hoitovastuu siirtyy valitulle terveysasemalle. Jos potilas on vaihtamassa
hoitavaa terveysasemaa, on hänen ilmoitettava tästä vaihdosta ja valinnasta
muutamaa viikkoa ennen ensimmäistä käyntiä molemmille terveysasemille.
Paljon muutakin tämä lakiluonnos pitää sisällään, mutta
kaikkea sekään ei muuta, vaan ymmärtääkseni aikaisemmat terveydenhuollon
rakenteita koskevat säännökset jäisivät ennalleen kansanterveyslakiin ja
erikoissairaanhoitolakiin. Uuden lain viimeiset sidosryhmäkeskustelut lienevät
menossa tai ehkä jo loppuneetkin. Sen jälkeen on edessä vielä luonnoksen
esittäminen hallitukselle ja edelleen esityksen vieminen eduskuntakäsittelyyn.
Vasta kaiken tämän prosessoinnin jälkeen voimme käydä toivomaan laille sen
voimaantulon sinetöivää presidentin allekirjoitusta. Mitä vuotta tuolloin
eletään, ja mikä on lain lopullisen sisällön merkitys terveydenhuoltomme
laadulle, jää nähtäväksi. Heinolan Reuman pelastajaksi ei tästä laista
valitettavasti nyt sitten kuitenkaan vielä ollut!
Kaunista unta – vai tuliko siitä totisinta totta – saanemme oikean vastauksen
lähivuosien kuluessa?!
