Glukosamiinista ei apua alaselkäkipuun

Glukosamiini on nivelissä luonnostaan esiintyvä rakenneosa, jota on käytetty laajalti nivelrikon ja alaselkäkivun hoitoon, vaikkakin näyttö sen tehosta on ollut ristiriitaista. Nyt JAMA-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa osoitettiin, ettei glukosamiinista ole juurikaan hyötyä kroonisesta alaselkäkivusta kärsiville.

Tutkimuksessa verrattiin glukosamiinin ja lumelääkkeen tehoa 250 aikuisella, jotka kärsivät joko kroonisesta alaselkäkivusta tai lannerangan nivelrikosta. Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään siten, että toiseen ryhmään kuuluvat saivat glukosamiinia 1 500 milligrammaa päivittäin puolen vuoden ajan ja toiseen ryhmään kuuluvat lumelääkettä.

Potilaiden vointia kartoitettiin useaan otteeseen vuoden aikana. Tuloksista ilmeni, etteivät kipuun liittyvä toimintakyky, alaselkä- ja jalkakipu tai terveyteen liittyvä elämänlaatu juurikaan eronneet glukosamiinia tai lumelääkettä saaneiden välillä kuuden kuukauden ja vuoden päästä seurannan alusta. Myös haittavaikutukset olivat samankaltaisia kummassakin ryhmässä.

Tutkijoiden mukaan tulosten perusteella ei voida suositella glukosamiinin käyttöä alaselkäkivun hoitoon.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(JAMA 2010;304:35-9452)

Sivun alkuun

Raskaus saattaa vaikuttaa nivelreuman vaaraan

Synnyttäneillä naisilla voi olla pienempi riski sairastua nivelreumaan kuin lapsettomilla naisilla, käy ilmi yhdysvaltalaistutkimuksesta.

Nivelreuma on pitkäaikainen nivelten sairaus, joka on naisilla yleisempi kuin miehillä. Nivelreuman tiedetään rauhoittuvan useimmiten raskauden aikana, mutta siitä miten raskaus vaikuttaa nivelreuman puhkeamiseen on saatu ristiriitaisia tuloksia.

Nyt Arthritis and Rheumatism - lehdessä julkaistussa tutkimuksessa verrattiin yli 300 hiljattain nivelreumaan sairastuneen ja 1 400 terveen naisen raskaushistoriaa.

Tuloksista ilmeni, että ainakin yhden lapsen synnyttäneillä naisilla oli 39 prosenttia pienempi riski sairastua nivelreumaan kuin lapsettomilla naisilla. Suojavaikutus heikkeni kuitenkin ajan kuluessa. Viiden vuoden sisällä synnyttäneiden naisten riski sairastua nivelreumaan osoittautui 70 prosenttia pienemmäksi kuin lapsettomilla, kun vastaavasti yli 15 vuotta sitten synnyttäneiden naisten riski oli enää vain 24 prosenttia pienempi.

Tutkijat kuitenkin painottavat, etteivät nyt saadut tulokset aukottomasti todista sitä, että raskaus suojaisi nivelreumalta. Jo aiemmin tapaus-verrokkitutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että synnyttämättömien naisten nivelreumariski olisi suurentunut synnyttäneisiin verrattuna, mutta laajoissa väestöpohjaisissa tutkimuksissa eroa ei ole ilmennyt. Immunologiset tapahtumat ovat keskeisiä nivelreuman kehittymisessä, ja tutkijoiden mukaan on mahdollista, että sikiön solut saattaisivat aikaansaada suojaa sairautta vastaan. Tutkijoiden mielestä tarvitaan vielä lisätutkimuksia yhteyden selvittämiseksi.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Arthritis and Rheumatism 2010 22;62(7):1842-1848)  

Sivun alkuun

Kevytkin ohjeistus voi ehkäistä liikakilojen kertymistä

Pienimuotoinen terveellisiin elintapoihin kannustava ryhmätoiminta saattaa auttaa pienten lasten äitejä liikakilojen torjunnassa, käy ilmi BMJ-lehdessä julkaistusta australialaistutkimuksesta.

Tutkimukseen osallistui 250 ala-asteikäisen lapsen äitiä, joista osa oli normaalipainoisia ja osa ylipainoisia. Naiset jaettiin seurannan alussa kahteen ryhmään.  Toiseen ryhmään kuuluvat osallistuivat kertaluontoiseen 30 minuutin luentoon, jossa käsiteltiin yleisesti terveellisen ruokavalion ja liikunnan hyötyjä. Vastaavasti toiseen ryhmään kuuluvat naiset kerääntyivät parinkymmenen naisen ryhmissä lastensa koululle yhteensä neljä kertaa. Tapaamiset kestivät kerrallaan tunnin, ja niissä naiset keskustelivat muun muassa ruokamääristä, liikunnasta, elämäntapatavoitteiden asettamisesta ja niissä pitäytymisestä. Ryhmätapaamisten jälkeen naisia kannustettiin säännöllisillä henkilökohtaisilla tekstiviesteillä.

Vuoden päästä naiset kutsuttiin terveystarkastukseen. Tuloksista ilmeni, että pelkkään kertaluontoiseen luentoon osallistuneiden naisten paino oli noussut keskimäärin 0,83 kiloa. Ryhmään kuuluvien alle 40-vuotiaiden normaalipainoisten naisten paino oli noussut vielä tätäkin enemmän keskimäärin 1,7 kiloa. Vastaavasti ryhmätapaamisiin osallistuneiden naisten paino ei noussut seurannassa, vaan tippui keskimäärin 0,2 kiloa. Lisäksi ryhmätapaamisissa käyneet naiset liikkuivat enemmän kuin pelkkään yksittäiseen luentoon osallistuneet.

Vaikka erot olivat pieniä, osoittavat tulokset tutkijoiden mukaan, että painonnousua on mahdollista torjua omalla asuinalueella pidettävän pienimuotoisen ryhmätoiminnan avulla. Tutkijoiden mielestä tutkimuksen kaltainen ryhmätoiminta sijoittuisi hyvin intensiivisten laihdutusohjelmien ja yleisten terveyssuositusten välimaastoon.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(BMJ 2010;341:c3215)

Sivun alkuun

Matti Lehto kirurgian professoriksi Tampereelle

Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta on valinnut kirurgian, erityisesti ortopedian ja traumatologian, professorin tehtävään Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Matti Lehdon.

Lehto aloittaa uuden pestinsä 1.1.2011 ja hoitaa rinnalla Tampereen yliopistollisen sairaalan ylilääkärin rinnakkaisvirkaa vastuualueenaan tuki- ja liikuntaelinsairaudet.

Lehto ehti työskennellä johtajaylilääkärinä neljän vuoden ajan. Tätä ennen hän toimi tekonivelsairaala Coxan toimitusjohtajana ja johtavana lääkärinä.

Lehto on kirjoittanut myös Niveltietoon artikkeleita.

Sivun alkuun

Joustavat työajat vähentävät tule-sairaiden työkyvyttömyyseläkkeitä

Tuki- ja liikuntaelinten sairauksista johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä voitaisiin mahdollisesti vähentää lisäämällä työaikojen joustavuutta, suomalaistutkimus vihjaa. Suomessa joka kolmas työkyvyttömyyseläke ja pitkä sairausloma myönnetään tuki- ja liikuntaelinten vaivojen takia, joten joustojen vaikutukset ovat potentiaalisesti suuret.

Tutkimuksessa seurattiin yli 30 000 julkisen sektorin työntekijää, joista vajaat 1 200 joutui työkyvyttömyyseläkkeelle runsaan neljän vuoden seurannan aikana. Seuranta alkoi vuosina 2000 - 2001, jolloin osallistujat arvioivat työtään ja vaikutusmahdollisuuksiaan.

Työkyvyttömyyseläkkeelle joutuivat epätodennäköisimmin työntekijät, jotka pystyivät vaikuttamaan esimerkiksi työpäivänsä pituuteen, taukoihin, lomien ajankohtaan ja työvuoroihin, tai saivat esimerkiksi hoitaa omia asioitaan työpäivän aikana. Riski oli sitä pienempi mitä paremmat vaikutusmahdollisuudet työntekijällä oli.

Yhteys pysyi ennallaan senkin jälkeen, kun analyysissa huomioitiin 17 taustamuuttujaa, jotka liittyivät muun muassa työhön ja osallistujien sosiaalisiin ja taloudellisiin oloihin.

Aikaisemmissa tutkimuksissa työntekijän vaikutusmahdollisuudet on yhdistetty mm. parempaan itsearvioituun terveydentilaan, vähempään stressiin ja ahdinkoon ja vähäisempiin sairauslomiin.

Tutkimusryhmää veti Jussi Vahtera Työterveyslaitoksesta. Tulokset julkaistiin Occupational and Environmental Medicine -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Occupational and Environmental Medicine 2010;67:479-485)

Sivun alkuun

Pyöräily ehkäisee etenkin ylipainoisten liikakiloja

Pyöräily ja ripeä käveleminen kummatkin estävät ylipainon kertymistä paremmin kuin tavallinen kävely. Erityisen sopivaa pyöräily on jo valmiiksi ylipainoisille naisille.

Yhdysvaltalaistutkimuksen perusteella ylipainon kertyminen loppuu, jos aiemmin pyöräilyä vierastanut nainen alkaa pyöräillä niinkin vähän kuin viisi minuuttia päivässä. Vaikutukset olivat selvästi suuremmat, jos pyöräilyä harrasti enemmän.

Tutkimukseen osallistui 18 000 sairaanhoitajaa, jotka olivat 25 - 42-vuotiaita tutkimuksen alkaessa vuonna 1989. Naisten painonmuutoksia seurattiin vuoteen 2005.

Naiset, jotka alkoivat tuona aikana kävellä reippaasti ja lisäsivät sen määrää puolella tunnilla päivässä laihtuivat noin kaksi kiloa ja pyöräilyä saman verran lisänneet noin puolitoista kiloa, mutta tavallista kävelyä lisänneet pysyivät suurin piirtein entisellään.

Pyöräilyn ja nopean kävelemisen hyödyt olivat ylipainoisilla selvästi suuremmat kuin normaalipainoisilla naisilla. Tavallisen kävelyn tehoon ylipainoisuus ei vaikuttanut.

Ylipainoisten voi olla vaikea kävellä pitkiä matkoja, mutta pyöräily, joka on esimerkiksi nivelille hellempää, onnistuu useammilta. Tutkijat uskovatkin, että pyöräily ja siihen kannustava kaupunkisuunnittelu auttaisivat ylipainoisuuden hillitsemisessä.

Tulokset julkaistiin Archives of Internal Medicine -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Archives of Internal Medicine 2010;170:1050-1056)

Sivun alkuun

Sivun alkuun

Nivelreumaa tulisi hoitaa aggressiivisesti heti alussa

Suomalaistutkijoiden mukaan heti nivelreuman alkuvaiheessa aloitetun monilääkehoiton hyödyt ovat kauaskantoisemmat kuin on tiedetty. Näin hoidettujen nivelet ovat paremmassa kunnossa vielä vuosikymmenen päästä, he raportoivat Arthritis Research and Therapy -lehdessä.

Tätä ennen yhdistelmähoidon tehon on varmistettu ulottuvan vain viiden vuoden päähän.

Vappu Rantalaiho ja tutkimusryhmä laittoivat 97 tuoretta nivelreumapotilasta metotreksaatin, sulfasalatsiinin, hydroksiklorokiinin ja prednisolonin yhdistelmälääkitykselle ja vertasivat heitä 98 vain sulfasalatsiinia saaneeseen. Lääkitykset kestivät kaksi vuotta, minkä jälkeen potilaiden lääkitykset vapautettiin. Osa sulfasalatsiinia käyttäneistä sai myös prednisolonia.

Yhdistelmähoitoa saaneiden pienissä nivelissä havaittiin röntgenkuvissa vähemmän vaurioita kuin yhdellä lääkkeellä hoidettujen. Lisäksi ainoastaan 13 %:lla yhdistelmälääkityistä ja 28 %:lla pelkkää sulfasalatsiinia saaneista oli erosiivisia nivelrikkomuutoksia raajojen suurissa nivelissä yhdentoista vuoden kuluttua hoitojen aloittamisesta.

Tulokset tukevat nykyisiä hoitokäytäntöjä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Arthritis Research and Therapy 2010)

Sivun alkuun

Kuusamo ottaa palvelusetelin käyttöön ensimmäisenä Suomessa

Terveystalo ja Kuusamon kaupunki ovat solmineet erikoissairaanhoidon palvelusetelisopimuksen. Palvelusetelin käyttö antaa asiakkaalle vapauden valita hoitopaikkansa ja hoitavan lääkärin sekä mahdollisuuden vaikuttaa hoitoaikatauluun. Kunnalle seteli on mahdollisuus parantaa palveluiden saatavuutta ja nopeuttaa hoitoon pääsyä.

Palveluseteliä käyttävän omavastuu toimenpiteen hinnasta on noin 25 prosenttia. Esimerkiksi tekonivelleikkauksen osalta tämä tarkoittaa 9000 euron palveluseteliä ja itse maksettavaksi jäävää 3000 euron osuutta.

Asiakas valitsee itse palveluntuottajan kunnan ylläpitämästä rekisteristä, joka sisältää hyväksytyt palveluntuottajat hintoineen. Kuusamossa palveluseteli on herättänyt kuntalaisten kiinnostuksen. Ensimmäiset setelit myönnettiin viime kuun lopulla tekonivelkirurgiaan ja lihavuusleikkauksiin ja kysyntä on jatkunut voimakkaana.

Tarkempaa tietoa asiasta Kuusamon kaupungin päätöksestä, jossa on mm. lueteltu palvelusetelien euromäärät eri toimenpiteille.

Sivun alkuun

Perusterveydenhuollon saatavuudessa edelleen eroja

Keväällä 2010 kootut tiedot perusterveydenhuollon hoidon saatavuudesta ja hoitojonoista osoittavat, että hoidon järjestämisessä on edelleen eroja sairaanhoitopiirien välillä.

Terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsyä joutui keväällä odottamaan hieman kauemmin kuin viime syksynä. Suun terveydenhuollossa kiireetöntä hoitoa yli kolme kuukautta odottavien määrä on kasvanut kevään aikana.

Kyselyn tulokset ja muitakin hoitoon pääsyyn liittyviä tilastoja löytyy täältä.

Sivun alkuun

Terveyskeskuksissa käytetään näyttöjä, jotka eivät sovellu radiologisten kuvien diagnostiikkaan. Lisäksi terveyskeskuksissa huoneiden voimakas valaistus heikentää radiologisten kuvien laatua näytöillä. Näin toteaa terveystieteiden maisteri Esa Liukkonen väitöstutkimuksessaan.

– Säännöllistä laadunvalvontaa tehdään näytöille niin lääkäreiden kuin laadunvalvojienkin toimesta hyvin vähän. Terveyskeskuslääkärit eivät itse tunnista käyttämiensä näyttöjen huonoa suorituskykyä.

Liukkosen mukaan näyttöjen laadunvalvontaan ei ole kuitenkaan panostettu, eikä käytettävien näyttöjen soveltuvuudesta potilaiden radiologisten kuvien katseluun ollut tietoa ennen tätä tutkimusta.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin mittauksin, kyselyin ja havainnoinnin avulla Suomen yliopistollisten sairaaloiden radiologisten yksiköiden ja Oulun yliopistollisen sairaalan Erva-alueen terveyskeskusten radiologisten kuvien katseluun tarkoitettujen näyttöjen laatu, kuvankatseluolosuhteet ja laadunvalvontakäytännöt sekä käyttäjien kokemukset radiologisten kuvien katselusta näytöiltä.

– Putkinäytöt ja kalibroimattomat nestekidenäytöt tulisi vaihtaa kalibroituihin näyttöihin tai vähintäänkin kalibroida. Valaistusta ja näyttöjen sijoittelua tulisi muuttaa heijastusten vähentämiseksi ja lääkärillä tulisi olla mahdollisuus muuttaa huoneen valaistusta helposti. Näyttöjen laadunvalvontakäytännöt tulisi yhtenäistää ja laadunvalvontaan tulisi saada kaikissa terveydenhuollon organisaatioissa enemmän resursseja ja koulutusta, Liukkonen toteaa.

Sivun alkuun

CONDOR-tutkimus: Selekoksibi suojaa mahasuolikanavaa huomattavasti paremmin kuin diklofenaakki plus omepratsoli

Nivelrikko- ja nivelreumapotilaat, jotka saavat tulehduksen ja kivun vähentämiseen diklofenaakkia yhdistettynä protonipumpun estäjään (PPI) kärsivät yli neljä kertaa enemmän mahasuolikanavan ylä- ja alaosan vaurioista kuin Celebraa saavat. Kesäkuun 17. päivä julkaistussa Lancetin artikkelissa suositellaan arvioimaan uudelleen tulehduskipulääkkeiden käyttöä tutkimuksen valossa.

Tutkimuksen on julkaissut Hong Kongin yliopiston lääketieteen laitoksen professori Francis K L Chan kolleegoineen. Tutkimus esiteltiin 16. kesäkuuta yleisölle reumakonferenssissa (EULAR) Roomassa.

COX-2 –estäjillä vaikutukset koko mahasuolikanavaan (mukaan lukien alaosa) ovat huomattavasti vähäisemmät kuin perinteisillä tulehduskipulääkkeillä yhdistettynä protonipumpun estäjään (PPI), koska suolahapon erityksen estäminen ei estä vahinkoja syntymästä mahasuolikanavan alaosaan. Alaosan vauriot vievät potilaan useammin sairaalahoitoon  kuin yläosan vauriot.

”Perinteisesti lääkärit käyttävät nivelrikko- ja reumapotilailla Käypä hoito –suosituksen mukaan tulehduskipulääkettä ja vatsasuojalääkettä. Tämä ei enää riitä, koska tämän tutkimuksen tulos on harvinaisen selvä eli on neljä kertaa turvallisempaa käyttää selekoksibia. Nyt on siis aika päivittää hoitosuosituksia”, toteaa Kuopion yliopistollisen sairaalan fysiatrian klinikan ylilääkäri Olavi Airaksinen. Tutkimuksen tekijätkin suosittavat yhteenvedossaan, että CONDOR-tutkimus olisi pohjana muutoksille nivelrikko- ja reumapotilaiden hoitosuosituksissa.

Laajalti nivelreumassa ja nivelrikossa käytetyt perinteiset tulehduskipulääkkeet aiheuttavat verenvuotoa tai haavaumia. Tämän tuloksena on sairaalaan joutumisia, kuolemia ja suuria kustannuksia yhteiskunnalle. ”Lääkärit ovat tietoisia perinteisten tulehduskipulääkkeiden vaaroista mahasuolikanavan yläosalle, mutta nyt alkaa olla yhä enemmän todisteita siitä, että ne aiheuttavat haittavaikutuksia myös alaosalle”, sanoo tutkimuksen johtaja professori Francis Chan.

Ennen CONDOR-tutkimusta ei ollut olemassa vankkaa todistusaineistoa siitä, miten hoidetaan niitä nivelrikko- ja reumapotilaita, joilla on suurentunut riski mahasuolikanavan haittavaikutuksiin. CONDOR-tutkimuksessa oli mukana 4484 yli 60-vuotiasta tai yli 18-vuotiasta, joilla on ollut aiemmin mahasuolikanavan haavaumia. Tutkittavien potilaiden keski-ikä oli 65 vuotta ja tutkimus tehtiin 31 maassa. Potilaat saivat joko pelkästään 200 mg selekoksibia kaksi kertaa päivässä tai 75 mg hitaasti liukenevaa diklofenaakkia kaksi kertaa päivässä yhdistettynä 20 mg:aan omepratsolia kerran päivässä.

Selekoksibia saaneista 20 ja diklofenaakki+omepratsolia saaneista 81 sai mahasuolikanavan haittoja. Tällaisia haittoja olivat verenvuoto, haavauma, tukkeuma tai hemoglobiinin putoaminen 20 g/l tai hematokriitin väheneminen vähintään 10 prosenttia.

Suositusten mukaan tulehduskipulääkkeen valinnassa tulee ottaa huomioon sen kardiovaskulaarivaikutukset  ja vaikutukset mahasuolikanavaan. ”Tulehduskipulääkkeen valintaa on leimannut viime aikoina sydänhaitta, vaikka vatsahaitat ovat huomattavasti merkittävämpiä ja yleisempiä. Sitä paitsi sydänvaikutusten suhteen nämä kaikki lääkkeet ovat käytännössä samaa tasoa. Ero on vain annosriippuvainen. Verenpainetaudin suhteen riski on itse asiassa suurempi perinteisten tulehduskipulääkkeiden käyttäjillä”, Airaksinen toteaa.

Sivun alkuun

Hyaluronaanipistoksista apua polvinivelrikkoisille urheilijoille

Madridin EFORT-kongressissa esitelty tutkimus osoittaa, että hyaluronaanipistokset ovat hyödyllisiä lievää tai keskivaikeaa polven nivelrikkoa sairastaville. Tutkimuksen mukaan hyaluronihappo voi lievittää kipua kuudeksi kuukaudeksi sekä vähentää kipu- ja tulehduskipulääkkeiden käyttötarvetta.

– Nivelensisäiset hyaluronaanipistokset ovat tehokkaita, mutta eri valmisteiden tehon välillä on havaittavissa eroja, tutkimusta johtanut Anthony McGrath toteaa. McGrathin työryhmän vertailussa käytettiin kahta valmistetta.

McGrathin tutkimusryhmä vertaili hyalorunaanipistosten tehoa ja sivuvaikutuksia 100 urheilijalla, ja pistoksia laitettiin yhteensä 112 polveen. Pistosten tehoa analysoitiin VAS-kipujanan, kyselyn ja Oxfordin polvitilastojen valossa. Testipolvien liikettä ja urheilun väliin jättämisiä tilastoitiin kolmen kuukauden välein tehdyillä tutkimuskäynneillä. Kaikilla kolmella mittarilla havaittiin merkittävään parannusta.

Kolme kuukautta pistoksen jälkeen oli (tulehdus)kipulääkkeiden käyttö vähentynyt. Lisäksi McGrath havaitsi toista tuotetta saaneiden joukossa merkittävää edistystä, joka tuli esiin vasta kuuden kuukauden seurantajakson jälkeen. Hän raportoi ”pienestä, mutta tilastollisesti merkitsevästä” erosta ajassa, joka kului, ennen kuin urheilijat pystyivät kivun hellittäessä palaamaan takaisin lajinsa pariin.

Yhdeksän kuukauden kuluttua molempia valmisteita saaneiden testihenkilöiden tulokset olivat toisiinsa verrattuna samanlaisia, ja hieman huonompia kuin ennen hoidon aloittamista. Sama tutkimusmalli toistettiin muutamilla eri variaatioilla, yhdistäen hoitoon tavallisia kipulääkkeitä ja tulehduskipulääkkeitä. McGrath havaitsi edelleen, että tehokkaampi valmiste tuotti vähäisempiä sivuvaikutuksia.

ORTHOSuperSite June 4, 2010

Sivun alkuun

LL, LitM Tuomas Liikavainion väitöskirja

Reisilihasten hyvä kunto parantaa polvinivelrikkopotilaan toimintakykyä

Polvinivelrikkopotilaiden reiden lihasvoima sekä lihasrakenteen koostumus ovat heikentyneet verrattuna terveisiin kontrollihenkilöihin. Tuomas Liikavainion lääketieteen väitöstutkimuksessa selvitettiin, miten polvinivelrikko vaikuttaa kävelyn biomekaniikkaan, toimintakykyyn sekä reisilihasten ominaisuuksiin. Tutkimuksessa havaittiin, että toimintakyky oli selvemmin alentunut vasta vaikeaa polvinivelrikkoa sairastavilla. Sen sijaan fyysinen toimintakyky ja reiden lihasvoima olivat selvästi yhteydessä toisiinsa. Lisäksi polvinivelrikkopotilailla ja terveillä oli kävelyn aikana erilaiset lihasaktiivisuusmallit, mikä viittaa nivelrikkopotilailla kompensaatiomekanismien käyttöön saman kävelysuorituksen toteuttamiseksi.

Nivelrikko eli artroosi on yleisin nivelsairaus. Nivelrikko aiheuttaakin paitsi yksilölle kärsimystä, myös yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia sairauslomien ja työkyvyttömyyseläkkeiden muodossa. Maassamme tehdään tuhansia tekonivelleikkauksia vuosittain yksistään polvinivelrikon vuoksi. Nivelrikon oireet, kuten nivelkipu, jäykkyys ja heikentynyt lihasvoima, voivat huonontaa liikuntakykyä ja heikentää elämänlaatua. Nivelrikko ei vaurioita yksin nivelrustoa, vaan on koko nivelen ja sitä ympäröivien lihasten sairaus. Nivelrikon syytä ei kuitenkaan tunneta, vaikka riskitekijöistä on paljon tietoa.

Nivelrikkopotilaiden toimintakyvystä ja kävelyn biomekaniikasta on tehty kansainvälisestikin arvioiden vain vähän hyvin kontrolloituja tutkimuksia. Suomessa kävelyn biomekaaniseen analyysiin tarvittavia tutkimuslaboratoriota on ainoastaan muutamia ja osin sen vuoksi kliinisen biomekaniikan alaan kuuluvaa kävelytutkimusta tehdään vähän. Kävelyn liikeanalyysiin kuuluu erilaisten biosignaalien mittaaminen samanaikaisesti, jolloin saadaan monipuolisesti tietoa suoritukseen vaikuttavista tekijöistä. Usein tarkka kävelyanalyysi vaatii kalliit laitteet ja on sidottu tiettyyn tilaan. Tämän vuoksi olisi tärkeää kehitellä yksinkertaisempia, mutta luotettavia kävelyanalyysimenetelmiä.

Tutkimuksen pääaineiston muodosti 54 polvinivelrikosta kärsivää miestä ja 53 ikä- ja sukupuolivakioitua kontrollihenkilöä, joille tehtiin kävelyn liikeanalyysi. Erityistä huomiota kiinnitettiin iskutyyppisen kuormituksen arviointiin ihon pinnalle kiinnitettyjen kiihtyvyysantureiden ja voimalevyjen avulla. Tutkittavien fyysistä toimintakykyä mitattiin laajan testipatteriston avulla. Koehenkilöiden reisilihasten voimaa mitattiin isometrisellä maksimivoimatestillä ja reisilihaksen rakennetta tutkittiin ultraäänen avulla. Lisäksi tutkittavat arvioivat omaa toimintakykyään kyselykaavakkeiden avulla.

Ihon pinnalle kiinnitetyt kiihtyvyysanturit osoittautuivat käytännöllisiksi ja luotettaviksi pyrittäessä arvioimaan polviniveleen kohdistuvia kuormituksia. Koska kiihtyvyysantureilla voidaan ennustaa kineettisiä muuttujia, niitä voidaan myöhemmin mahdollisesti hyödyntää kineettisten muuttujien eli esimerkiksi reaktiovoimien ja jopa nivelmomenttien analysoinnissa. Tarkoituksena onkin tulevaisuudessa rakentaa liikuteltava kävelylaboratorio, mikä helpottaa erilaisten potilasryhmien kävelyn biomekaniikan tutkimista mm. kiihtyvyysantureiden, lihasaktiivisuusmittausten ja videokuvauksen avulla.

Nelipäisen reisilihaksen tarkoituksenmukainen toiminta näyttää olevan keskeistä tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuvien kuormitusten vaimentamisessa kävelyn aikana. Polvinivelrikkopotilaan toimintakyky ja nelipäisen reisilihaksen lihasvoima olivat yhteydessä toisiinsa, mikä korostaa lihasvoimaharjoittelun merkitystä polvinivelrikon konservatiivisessa hoidossa. Konservatiiviseen hoitoon kuuluu keskeisenä myös potilasohjaus, painon hallinta ja lääkkeelliset hoidot.

Koska fyysinen toimintakyky näyttää olevan alentunut selvemmin vasta kun potilaalla on röntgenkuvien perusteella vaikea nivelrikko, on perusteltua selvittää potilaan itse kokema ja mitattu toimintakyky arvioitaessa hoitovaihtoehtoja. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, voiko tavallinen kävely kuormittaa niveliä siten, että se edistäisi polvinivelrikon syntyä. Tähän tarvittaisiin laajaa pitkittäistutkimusta.

Sivun alkuun

Potilailla ja lääkäreillä eri käsitys nivelreumaoireiden vakavuudesta

Lääkärit ja nivelreumapotilaat ovat usein eri mieltä taudin oireilusta. Useimmiten lääkärit arvioivat oireet vähäisemmiksi kuin potilaat, Kalifornian yliopiston tutkimus osoittaa.

Tutkimus julkaistiin Arthritis Care & Research -lehdessä, ja sen perusteella joka kolmannen potilaan arvio poikkeaa lääkärin arviosta. Tällöin melkein yhdeksässä tapauksessa kymmenestä lääkäri pitää oireita lievempinä kuin potilas.

Arviot eriävät etenkin, kun potilas potee myös masennusta tai kun hänen nivelreumansa rajoittaa pahasti normaalia elämää. Vähiten arviot eroavat, kun potilaalla on runsaasti nivelten turvotusta.

Tutkimukseen osallistui 223 nivelreumapotilasta ja heidän lääkärinsä. Oireita arvioitiin monella tapaa.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Arthritis Care & Research 2010;DOI:10.1002/acr.20132)

Sivun alkuun

Tyksin kirurgiassa ennätyspitkä kesätauko