Uutiset 1/05 - 4/05

Täältä löydät nivelasioihin liittyvät uutispoiminnat tammikuusta huhtikuuhun 2005.

Rasvahapoilla voi olla vaikutusta myös luiden terveyteen

Osteoporoosi saattaa kehittyä helpommin henkilöille, jotka saavat ruoastaan enemmän n-6-rasvahappoja kuin n-3-rasvahappoja. Kyseiset monityydyttymättömät rasvat ovat elintärkeitä ihmiselle, mutta yhdysvaltalaistutkijoiden havainto viittaa siihen, että myös niiden keskenäisellä suhteella on vaikutusta ihmisen terveyteen.

Tutkimuksessa oli mukana 642 miestä ja 890 naista, joista 326 sai hormonikorvaushoitoa. Rasvahappojen saanti ja lonkan sekä selkärangan luuntiheys selvitettiin kerran vuosina 1988-1992. Tutkittavat olivat 45-90-vuotiaita.

Lonkan luuntiheys oli pienempi henkilöillä, jotka saivat ruoastaan enemmän n-6- kuin n-3-rasvahappoa. Tulokset pysyivät ennallaan senkin jälkeen, kun analyysissa huomioitiin tutkittavien ikä, painoindeksi ja monia luuntiheyteen vaikuttavia elämäntapoja.

Havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä ainakin länsimaissa ihmiset saavat ravinnostaan enemmän n-6-rasvahappoja kuin n-3-rasvahappoja. Näin ollen n-3-rasvahapon eli alfalinoleenihapon saannin lisääminen ja n-6-rasvahapon eli linolihapon saannin vähentäminen voisivat auttaa osteoporoosin ehkäisyssä. Tämän selvittäminen vaatii kuitenkin laajoja lisätutkimuksia.

N-6-rasvahappoa on runsaasti mm. auringonkukka- ja seesamiöljyssä, maississa ja monissa eläinperäisissä ruoka-aineissa. N-3-rasvahappoja sisältävät mm. rypsiöljy, soijaöljy, monet pähkinät ja kala.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(American Journal of Clinical Nutrition 2005;81:934-938) http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/81/4/934

Sivun alkuun

Kela tiedottaa 15.4.2005

Moni huonokuntoinen vanhus on ilman Kelan hoitotukea

Moni huonokuntoinen vanhus ei ole hakenut Kelan eläkkeensaajan hoitotukea, jota Kela myöntää ikääntyneille tukeakseen heidän kotona asumistaan. Joka kymmenes ikääntyneiden kuntoutuksen vaikuttavuustutkimukseen osallistuneista vanhuksista ei ollut hakenut tukea, vaikka täytti sen saamisen kriteerit. Tutkimuksen mukaan syynä on tiedon puute.

Hoitotuen ongelmista kirjoittavat Kelan ja Kansanterveyslaitoksen tutkijat Suomen Lääkärilehdessä tänään julkaistussa artikkelissa. Tutkimustulokset ovat peräisin meneillään olevasta Kelan ikääntyneiden kuntoutuksen vaikuttavuustutkimuksesta eli IKÄ-hankkeesta, jossa on mukana kaikkiaan lähes 650 vanhusta.

Eläkkeensaajan hoitotukea voivat hakea eläkeläiset, joiden toimintakykyä sairaus tai vamma on heikentänyt yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Viime vuonna Kela myönsi hoitotukea kaikkiaan 119 195:lle yli 65-vuotiaalle. Yli 85-vuotiaista suomalaisista tukea sai 41 prosenttia. Tutkijoiden mukaan todellinen tarve on suurempi, sillä jopa kolmella neljästä yli 85-vuotiaista on vaikeuksia selviytyä päivittäisistä perustoiminnoista kuten pukeutumisesta ja peseytymisestä.

Käytännössä hoitotuen hakeminen jää usein omaisten tai kuntien ammattihenkilöiden tehtäväksi, sillä kaikki vanhukset eivät itse pysty tukea hakemaan. Tutkimus osoitti, että myös omaisten ja ammattihenkilöstön tiedot tuesta ja sen hakemisesta ovat puutteelliset.

Tutkijat esittävät, että kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä Kelan edustajien tulisi nykyistä tehokkaammin tunnistaa ikääntyneiden asiakkaidensa hoitotuen tarve sekä ottaa tukiasiat puheeksi heidän kanssaan. Myös viranomaisten keskinäistä tiedonkulkua pitäisi lisätä. Nykytilanteessa kunnilta puuttuu tietoa vanhuksen saamista Kelan etuuksista, ja toisaalta Kelassa ei ole riittävästi tietoa vanhuksen toimintakyvystä.

Lisätietoja Kelan eläkkeensaajan hoitotuesta saa Kelan toimistoista ja

Internetistä: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/230801104113EH?openDocument

ja tilastotietoa etuudesta http://www.kela.fi/it/kelasto/kelasto.nsf/NET/090503145210MV/$File/01_Elakkeet.pdf?OpenElement

Artikkeli on luettavissa Kelan tutkimusosaston Internet-sivuilta www.kela.fi/tutkimus. Etusivulta on pääsy myös IKÄ-hankkeen kotisivuille.

Lisätietoja:

Kelan tutkimusosasto/ Sari Kehusmaa, tutkija, VTM, puh. 020 434 6256, sari.kehusmaa@kela.fi Kansanterveyslaitos/ Ulla Salmelainen, tutkija KM, puh. (02) 331 6738, ulla.salmelainen@ktl.fi tai Sari Stenholm, tutkija, TtM, puh. (02) 331 6734, sähköposti: sari.stenholm@ktl.fi

Artikkeli: Ulla Salmelaisen, Sari Stenholmin ja Sari Kehusmaan artikkeli ” Ongelmia eläkkeensaajan hoitotuen tiedonkulussa” Suomen Lääkärilehdessä 15.4.2005.

Sivun alkuun

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre:

Lääkekorvausuudistuksessa säilyy myös sadan prosentin korvausluokka

Lääkekorvausuudistuksesta on tarkoitus antaa esitys eduskunnalle tänä keväänä. Uudistuksessa säilyy kolme eri korvausprosenttia, myös sadan prosentin korvausluokka. Tarkoitus on siirtyä suoraan prosenttiperusteiseen järjestelmään ja poistaa kiinteä ostokertainen omavastuu. Vaikeiden ja pitkäaikaisten sairauksien hoidossa käytettävien lääkkeiden korvaukset turvataan niin, ettei lääkkeen käyttäjien asemaa heikennetä, lupasi

sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre puhuessaan apteekkaripäivillä Helsingissä 15. huhtikuuta.

Sosiaali- ja terveysministeriössä etsitään keinoja lääkekorvauskulujen hillitsemiseksi. Ministeriössä valmistellaan esitystä, jossa mm. alennettaisiin lääkkeiden tukkuhintoja. Lääkkeen hinta on tarkoitus sitoa myynnin määrään siten, että hintaa voitaisiin tarkistaa, jos myynti osoittautuu suuremmaksi kuin myyntiarvio. Myös lääketaksan rakennetta olisi muutettava vastaamaan lääkkeiden nykyistä hintarakennetta, Mönkäre sanoi.

Apteekkimaksun puolittamiseen tai poistamiseen kokonaan liittyy rahoituskysymyksiä, joita ei vielä ole ratkaistu. Tämän takia ministeri Mönkäre ei tässä yhteydessä esitä maksun puolittamista.

Mönkäre kertoi myös, että lääkkeiden hinnoitteluun harkitaan muutosta, jonka mukaan lääkkeen tukkuhinnan olisi oltava sama kaikille apteekeille. Lääkeyritykset voisivat edelleen myöntää apteekeille alennuksia, mutta niitä pitäisi antaa kaikille apteekeille samansuuruisina. Tällöin hinnasta annettu alennus siirtyisi lääketaksan mukaisen hinnoittelun myötä suoraan ostajalle. Nythän alennukset jäävät kokonaan apteekkien hyödyksi, koska yksittäisten apteekkien saamista alennuksista huolimatta vähittäismyyntihintojen on oltava kaikissa apteekeissa samat.

Ministeri muistutti, että lääkehuoltoa säädellään tarkoin siksi, että sen pitää toimia asiakkaan kannalta oikeudenmukaisesti. Apteekeille on säädetty yksinoikeus huolehtia yhteiskunnan välttämättömästä peruspalvelusta. Siksi ei ole hyväksyttävää, jos ketjun toisessa päässä apteekki lääkkeiden sisäänostajana toimii vastoin asiakkaan etua. Lääkelaitos selvittää asiaa, mutta Mönkäreen mielestä yritysten olisi jo nyt lopetettava alennusten myöntäminen ja apteekkien niiden vastaanottaminen. Ministeri ilmaisi kuitenkin tyytyväisyytensä siitä, että myös Suomen Apteekkariliitto on todennut käytännön ongelmalliseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö 15.04.2005, Tiedote 169/2005

Sivun alkuun

Lääkkeelle ehdotetun tukkuhinnan hyväksyminen kohtuulliseksi tukkuhinnaksi

ETA-sopimuksen tultua voimaan vuoden 1994 alussa lääkkeen hinnan kohtuullisuus ei enää ole ollut myyntiluvan saannin esteenä. Myyntiluvan saanutta lääkettä voidaan markkinoida ilman, että sillä on viranomaisen vahvistama tukkuhinta. Lääkkeen kustannuksista annetaan sairausvakuutuslain mukainen korvaus kuitenkin vain siinä tapauksessa, että sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva lääkkeiden hintalautakunta on vahvistanut lääkkeelle korvausperusteena olevan kohtuullisen tukkuhinnan.

Kohtuullisella tukkuhinnalla tarkoitetaan enimmäishintaa, jolla valmistetta saadaan myydä apteekeille ja sairaaloille. Lääkekorvauksen perusteena oleva arvonlisäverollinen vähittäishinta muodostuu kohtuullisesta tukkuhinnasta sekä siihen valtioneuvoston vahvistaman lääketaksan mukaan lisätystä apteekin katteesta ja arvonlisäverosta. Hinnan vahvistamishakemuksia tehdään pääosin reseptilääkkeistä, mutta myös ministeriön erikseen määrittelemistä reseptittä myytävistä lääkevalmisteista, joista voi lääkärin määräämänä saada sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen. Lääkkeiden hintalautakunta käsittelee myös korvattavien lääkkeiden tukkuhintojen korotushakemukset.

Lääke voi jäädä kokonaan potilaan maksettavaksi, jos tukkuhinnasta ei päästä sopimukseen hakijan kanssa tai jos myyntiluvan haltija ei hae lääkkeelle korvausperusteeksi hyväksyttävää tukkuhintaa tai jos myyntiluvan haltija on halunnut poistaa lääkkeen korvattavien lääkkeiden listalta. Lääkkeen poistaminen korvausjärjestelmästä on mahdollista neljännesvuosittain.

Sosiaali- ja terveysministeriö

Sivun alkuun

Eläkeläisten jonotettava leikkauksiin muita pitempään

Iäkkään lonkkapotilaan jonotusaika leikkaukseen on tuoreen tutkimuksen mukaan parhaimmillaankin liki vuosi. Surkein tilanne on Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirissä, jossa eläke-ikäinen joutuu odottamaan leikkausta lähetteen saatuaan jopa kahden vuoden ajan: 350 päivää poliklinikalle ja sen jälkeen 250 päivää leikkaukseen. Tutkimusajan jälkeen alueelle on ostettu lisää ortopedipalveluja.

Terveysturva ja sen rahoitus -tutkimuksessa oli mukana 13 sairaanhoitopiiriä, joiden välisten jonotuserojen lisäksi eroa oli myös kuntien välillä. Pienissä kunnissa lonkkapotilaiden koko sairausaika oli pidempi kuin isoissa. Sepelvaltimo- ja kaihipotilaat sen sijaan sairastivat lyhyemmän ajan pienissä kunnissa. HUS:in alue oli keskivertoa.

Pitkä odotusaika leikkaukseen korreloi selvästi toipumisajan pituuteen. Selvästi yli puolet potilaista oli sairaus- ja toipilasajallaan läheisavun eli perheen ja sukulaisten avun varassa. Kunnallisten sosiaalietuuksien tarve ja käyttö riippui siitä, saiko potilas läheisapua vai ei.
Lähes joka toinen eläkeläinen sai avun puolisolta, 16 prosenttia lapsilta. Kunnallisista palveluista käytettiin eniten apuvälineitä; niitä käytti 13,5 prosenttia vastaajista ennen sairaalahoitoa ja viidennes hoidon jälkeen. Terveyskeskuksen vuodeosastohoitoa, kauppa-apua ja kotisairaanhoitoa sai yli viisi prosenttia.

Tutkimusjohtaja, professori Ilkka Vohlonen kehottaa pohtimaan, kuka hoitaa muutaman vuoden kuluttua eläkeläisvyöryä, jolla on paljon pirstoutuneemmat perheet ja vähemmän lapsia kuin nykyisillä eläkeläisillä.

Työikäisiä koskeva seurantatutkimus osoittaa, että vuodesta 1997 vuoteen 2002 sairauspoissaolot sekä hoidon jälkeen että ennen sitä ovat kasvaneet voimakkaasti.

Helsingin Sanomat

Sivun alkuun

Tulehduskipulääke Bextra on vedetty pois myynnistä

Bextra kuuluu ns. koksibeihin, ( COX-2-inhibiittoreihin), joita  on  tutkitusti pidetty vatsaystävällisempänä vaihtoehtona kuin vanhempia lääkkeitä .Koksibeja käyttää Suomessa noin 75000  henkilöä.  Bextraa on suositeltu juuri pitempiaikaiseen käyttöön esim. nivelrikkoa ja –reumaa sairastaville.

Lääketehdas Pfizer sopi lääkkeen pois vetämisestä eilen  Euroopan lääkeviraston kanssa, koska lääkkeen käyttöön liittyy sydän- ja verisuonihaittojen riski. Aikaisemmin markkinoilta on vedetty samaan koksibien ryhmään kuuluma Vioxx-tulehduskipulääke.

Lääkelaitos kehottaa käyttäjiä ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriinsä.

Edelleen markkinoilla on saatavissa koksibilääkkeistä tabletteina Celebra ja Arcoxia.

Sivun alkuun

Kipulääkkeiden mahahaitat eivät potilaiden tiedossa

Tuoreessa kipupotilaiden keskuudessa tehdyssä kyselyssä 70 prosenttia vastaajista ei tiennyt kipulääkkeiden käyttöön liittyvien mahahaittojen, kuten mahahaavan, riskeistä. Kipulääkkeiden aiheuttamiin mahahaavakomplikaatioihin kuolee vuosittain noin 300 suomalaista.

Lähes miljoona suomalaista käyttää vuosittain kipulääkkeitä, ja jatkuvasti niitä tarvitsevia ja käyttäviä potilaita on noin 400 000. Monet käyttävät reseptilääkkeen lisäksi myös apteekista saatavia itsehoitokipulääkkeitä.

Kipulääkkeiden haittavaikutuksista ei juuri tiedetä. Kaikilla kipulääkkeillä on haittoja, joista kaksi kolmasosaa kohdistuu ruuansulatuskanavaan. Kipulääkkeiden käyttäjistä kolmannes kokee erilaisia mahaoireita ja 20-25 prosentille syntyy mahahaava, joista 5 prosenttia johtaa vakavaan komplikaatioon, kuten vuotavaan mahahaavaan tai perforaatioon.

Näiden haittojen seurauksena kuolee vuosittain noin 300 suomalaista. Yli puolet mahahaavoista syntyy oireitta. Kipulääkkeiden aiheuttamia mahahaavoja on kuvaavasti kutsuttu hiljaiseksi epidemiaksi.

”Kipulääkkeiden mahahaittoja voidaan yksinkertaisesti ja helposti sekä ennaltaehkäistä että hoitaa. Se edellyttää, että tietoa haitoista ja niiden riskitekijöistä on enemmän, jotta riskipotilaat saadaan tehokkaimman mahdollisen suojalääkityksen piiriin”, sanovat kipuklinikan ylilääkäri Jukka Pekka Kouri ja sisätautiylilääkäri Hannu Väänänen Sairaala ORTONista.

Kipupotilaskyselyssä mahahaittoja ei tiedetty

Vuodenvaihteessa Kipupotilasyhdistyksen jäsenille tehdyssä kyselyssä 175 vastaajasta 84 prosenttia ilmoitti vastaushetkellä käyttävänsä jotakin kipulääkettä (kaikki olivat käyttäneet joskus). Yli kolmannes oli käyttänyt kipulääkkeitä vähintään 10 vuoden ajan. Neljä viidestä vastaajasta kuvaili, että ilman kipulääkitystä kipu olisi voimakasta tai sietämättömän voimakasta.

Noin puolet koki päivittäisessä elämässä kipulääkkeisiin liittyviä haittavaikutuksia. Kaksi kolmesta vastaajasta oli kokenut vatsanväänteitä, närästystä tai muita mahaoireita kipulääkehoidon aikana. Joka kuudes oli saanut mahahaavan tai vuotavan mahahaavan.

”Nyt tehty kysely antaa kipulääkityksen problematiikasta tärkeää suomalaista tietoa, jota aikaisemmin ei ole ollut saatavilla. Kyselyn tulokset ovat kansainvälisessäkin valossa huolestuttavia”, sanoo Jukka Pekka Kouri.

Noin 90 prosenttia mahaoireita kokeneista oli yhdistänyt oireet kipulääkitykseen ja keskustellut asiasta hoitavan lääkärin kanssa. Hieman yli puolet kertoi keskustelun lääkärin kanssa olleen perusteellinen ja kattaneen oireet ja riskit. Hieman alle puolet sanoi, ettei ongelmaan perehdytty lääkärin kanssa tarkemmin. Esimerkiksi mahahaavariski ei tullut keskusteluissa esiin lähes 40 prosentilla vastanneista.

30 prosenttia vastanneista kipupotilaista kertoi tietävänsä, mitkä tekijät lisäävät kipulääkitykseen liittyvää mahahaavan riskiä. He nimesivät riskitekijöiksi lähinnä alkoholin, lääkkeet, tupakan ja tietyt ruoka-aineet. Todellisuudessa riskitekijöitä ovat aiemmin todettu mahahaava, yli 65 vuoden ikä, dyspepsia, useiden tulehduskipulääkkeiden yhteiskäyttö, suuri tulehduskipulääkeannos, helikobakteeri, samanaikainen kortikosteroidi ja/tai antikoagulaatiohoito, vaikea systeemisairaus kuten reumatauti tai sydänsairaus, tupakointi ja alkoholin käyttö.

70 prosenttia vastaajista ei tiennyt mahahaavan riskitekijöitä. ”Tämä on hätkähdyttävän suuri osuus ottaen huomioon, että useimmilla vastaajilla ilmeni useita riskitekijöitä: 21 prosentilla oli neljä tai useampia riskitekijöitä. Riskitekijöiden kasaantuminen kasvattaa mahahaavan todennäköisyyttä huomattavasti, joten näille potilaille olisi äärimmäisen tärkeää saada tietoa ja hakeutua ennaltaehkäisevän suojalääkityksen piiriin”, sanoo Hannu Väänänen.

Haittojen ennaltaehkäisy ja hoito yksinkertaista

”Nykytiedon valossa tehokas ennaltaehkäisevä suoja mahasuolikanavalle ja hoito sen haavaumille saavutetaan protonipumpun estäjillä (PPI). PPI:t estävät mahahapon erittymistä ja siten ennaltaehkäisevästi suojaavat mahalaukkua sekä parantavat haavaumia vähentäen kipulääkkeiden mahaan kohdistuvia haittavaikutuksia”, sanoo Hannu Väänänen.

Kyselyhetkellä suurimmalla osalla vastanneista (78 %) ei ollut mahahaavaa ennaltaehkäisevää lääkitystä meneillään. Mahaoireita kokevista 60 prosentilla ei ollut ennaltaehkäisevää hoitoa. Kuitenkin niillä oireita kokeneilla vastaajilla, jotka keskustelivat asiasta lääkärin kanssa, 61 prosentilla lääkitystä muutettiin: yleensä kipulääkkeen rinnalle aloitettiin suojalääkitys PPI:llä.

Mahahaavan tai mahassa olleen verenvuodon saaneista hieman yli puolelle oli aloitettu uusiutumisen ehkäisevä lääkitys PPI:llä. ”Tulehduskipulääkkeitä käyttävien riskipotilaiden – sekä niiden, joilla on useampia riskitekijöitä, että jo mahahaavan saaneiden – mahassa kytee kuitenkin aikapommi, ellei heille saada ajoissa kohdistettua tietoa ja asianmukaista suojalääkitystä”, sanovat Kouri ja Väänänen.

Sivun alkuun

Vanhusten D-vitamiinivaje voi olla luultua tavallisempaa

Brittitutkimuksen mukaan D-vitamiinin puutoksesta saattaa kärsiä useampi vanhus kuin mitä tähän asti on luultu. Riittävä D-vitamiinin saanti näyttää olevan ongelma etenkin henkilöille, jotka viettävät valtaosan ajastaan sisätiloissa eivätkä siten saa D-vitamiinia auringonvalosta. Muita vajeen syitä voivat olla ruokavalion puutteet, D-vitamiinin imeytymisen heikentyminen, munuaisten toiminnan huononeminen sekä mahdollisesti ihon heikentynyt kyky tuottaa vitamiinia.

Britannian lääkärilehdessä julkaistun katsauksen perusteella näyttää myös siltä, että D-vitamiinivajeen hoitamiseksi ja kaatumisten ehkäisemiseksi vanhuksille tulisi antaa suurempia D-vitamiiniannoksia kuin nykyään. Riittävä ja turvallinen annos olisi tutkimusten perusteella ennemminkin 800 kuin 400 IU:ta päivässä. Tältä osin havainnot tukevat vuonna 2000 julkaistua suomalaista osteoporoosin Käypä hoito -suositusta, jossa laitoksissa oleville vanhuksille suositellaan noin 600-800 IU:n annoksia ympäri vuoden.

D-vitamiinivaje voi lisätä vanhusten kaatuilua ja lonkkamurtumia, sillä D-vitamiinin puutos liittyy mm. lihaskunnon heikentymiseen. D-vitamiini on yhdessä kalsiumin kanssa tarpeen luiden terveyden kannalta, joten sen puutos voi johtaa myös suurentuneeseen luunmurtumariskiin.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(BMJ 2005;330:524-526) http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/extract/330/7490/524

Sivun alkuun

Maitotuotteet ehkä riittämätön pohja luukadon ehkäisylle

Yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan on olemassa vain vähän näyttöä siitä, että pelkkä maitotuotteiden syöminen olisi riittävä keino osteoporoosin ehkäisyyn. Tutkijoiden väite perustuu katsaukseen, jossa oli mukana 58 tutkimusta, joissa selvitettiin maitotuotteiden tai kalsiumlisien vaikutuksia 1-25-vuotiaiden luuterveyteen.

Valtaosassa tutkimuksista ei havaittu yhteyttä luuston mineralisaation ja maitotuotteiden tai kalsiumlisien syömisen välillä, ja niissäkin joissa yhteys havaittiin, se oli heikohko. Näin ollen tutkijat näkevät, että näyttö ei ole riittävää, jotta pelkkää maitotuotteiden tai kalsiumlisien syömistä voitaisiin suositella nuorille luukadon ehkäisemiseen.

Havainnot saattavat selittyä sillä, että kalsium ei välttämättä imeydy hyvin, vaikka sitä olisikin runsaasti jossain ruoka-aineessa. Esimerkiksi juustot sisältävät runsaasti kalsiumia, mutta juusto myös lisää kalsiumin erittymistä virtsaan, jolloin kalsiumia myös poistuu elimistöstä. Näin ollen monet kalsiumpitoiset kasvikset voivat olla käytännössä yhtä hyviä kalsiumin lähteitä kuin maitotuotteet. Lisäksi kalsiumin imeytymiseen ja luuntiheyteen vaikuttavat mm. D-vitamiinin ja proteiinin saanti sekä liikunta.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Pediatrics 2005;115:736-743) http://pediatrics.aappublications.org/cgi/content/abstract/115/3/736

Sivun alkuun

Sairaalabakteeri leviää käsien ja verenpainemittareiden välityksellä

Sairaalabakteerina tunnettu vankomysiinille resistentti enterokokki eli VRE-bakteeri leviää tehokkaasti hoitohenkilökunnan käsien välityksellä. Lisäksi bakteeri voi siirtyä verenpainemittarin mansetin mukana. Havainnot perustuvat Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistuun yhdysvaltalaistutkimukseen.

Tutkimuksessa oli mukana 22 VRE-bakteeria kantavaa sairaalapotilasta sekä 98 heitä hoitanutta hoitotyöntekijää. Tutkijat ottivat näytteitä potilaiden iholta ja huoneista ennen hoitajien käyntejä ja niiden jälkeen. Mukana olleet tarkkailijat kirjasivat mihin hoitotyöntekijä koski, ja heidän käsiensä ja käsineidensä bakteerikannat tutkittiin ennen ja jälkeen käynnin.

Tutkimuksen mukaan VRE tarttui hoitajien käsiin potilaan iholta, mutta myös sängyn laidoilta ja muilta huoneen pinnoilta. Hoitajat koskivat käyntiensä aikana kaikkiaan 151:een puhtaaseen paikkaan koskettuaan ensin kohtaan, jossa oli viljelyn perusteella VRE-bakteereita. Bakteeri levisi puhtaaseen kohtaan noin yhdessätoista prosentissa tapauksista eli noin joka kymmenes kerta.

Tutkijat pitävät mielenkiintoisena myös havaintoaan, jonka mukaan VRE levisi verenpainemittarin mansetin eli raajan ympäri kierrettävän osan välityksellä, sillä mittareita on pidetty tässä suhteessa turvallisina. Tutkijat suosittavatkin, että käsien lisäksi myös verenpainemittarit desinfioitaisiin potilaskäyntien välillä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Archives of Internal Medicine 2005;165:302-307) http://archinte.ama-assn.org/cgi/content/abstract/165/3/302

Vankomysiinille resistentit enterokokkikannat ovat hankalia, sillä ne saattavat olla vastustuskykyisiä kaikille käytettävissä oleville mikrobilääkkeille. VRE-bakteeri-infektiot ovat Suomessa harvinaisia, sillä alle puoli prosenttia enterokokkien aiheuttamista infektioista on vankomysiinille resistenttejä.

Sivun alkuun

Vioxx-särkylääke takaisin apteekkeihin USA:ssa – Euroopassa johtopäätökset huhtikuussa

USA:n elintarvike- ja lääketurvallisuutta valvovan viraston FDA:n asiantuntijapaneeli päätti viime viikolla pitkän miettimisen jälkeen, että koksibi-tulehduskipulääkkeistä (Vioxx, Celebra, Bextra) saatavat hyödyt ovat suurempia kuin mahdolliset haitat eli sivuvaikutukset etenkin sydänvikaisille.

Merck-lääkeyhtiö veti Vioxx-särkylääkkeen markkinoilta Suomessakin syyskuussa, koska riskejä sydänongelmaisille pidettiin liian suurina. Myös muiden koksibien myynnistä vetämistä tutkittiin. Lääkeyhtiö Merck harkitsee nyt suositun lääkkeen palauttamista myyntiin.

Koksibit ovat suosittuja tulehduskipulääkkeitä, joita on niiden vatsaystävällisyyden vuoksi määrätty erityisesti nivelreumaa ja nivelrikkoa sairastaville.

Euroopan lääkeviraston (EMEA) lääkevalmistekomitea (CHMP) on kokouksessaan helmikuussa 2005 todennut, että kaikkien koksibien käyttö lisää haittavaikutusten määrää sydän- ja verenkiertoelimistöön. Vaaran lisääntyminen näyttää riippuvan lääkkeen annostuksesta ja käyttöajasta.

Em. vaaran vuoksi koksibien käyttöä on rajoitettu seuraavasti:

Kyseessä on väliaikainen toimenpide. Lopullista päätöstä odotetaan lääkevalmistekomitean CHMP:n kokouksessa huhtikuussa 2005, koska lisätutkimukset ovat tarpeellisia.

Suomessa kaupan olevia koksibeja ovat etorikoksibi (Arcoxia), selokoksibi (Celebra), valdekoksibi (Bextra) sekä laskimoon tai lihakseen  pistettävä parekoksibi (Dynastat). Myyntiluvan haltijat (lääketehtaat) tulevat lähiaikoina lähettämään lääkäreille ja apteekeille yksityiskohtaisen kirjeen. Pakkausselosteita tullaan tarkentamaan em. vasta-aiheiden ja varoitusten mukaisesti.

Lähteet:

Helsingin Sanomat 21.2.2005

Lääkelaitos www.nam.fi

Sivun alkuun

Pelkkä MRSA-potilaan eristäminen ei estä uusia tartuntoja

MRSA-sairaalabakteeritartunnan saaneita tehohoitopotilaita ei ehkä tarvitsisi eristää, sillä eristäminen ei välttämättä vähennä bakteerien leviämistä, ainakaan jos sairaalan käsihygienia ei ole kohdallaan. Käytäntöä vastaan puhuu myös se, että eristäminen voi olla haitaksi tehohoitoa tarvitsevalle potilaalle.

Havainnot perustuvat vuoden kestäneeseen brittitutkimukseen, jossa oli mukana kaksi lontoolaissairaalaa. Ensimmäisen kolmen kuukauden ajan sairaaloiden teho-osastoilla todetut MRSA-tapaukset eristettiin omiin huoneisiin tai yhteishuoneisiin muiden MRSA-potilaiden kanssa. Näin meneteltiin myös tutkimuksen viimeiset kolme kuukautta. Väliin jäävän puolen vuoden aikana MRSA-potilaita ei eristetty.

Eristämisellä ei ollut toivottuja vaikutuksia, sillä uusia MRSA-tapauksia todettiin saman verran eristämisestä riippumatta. Tuloksiin vaikutti todennäköisesti se, ettei sairaaloiden käsihygienia ollut kovin korkealla tasolla, joten bakteerit saattoivat levitä henkilökunnan mukana riippumatta siitä, missä MRSA-potilaat olivat. Tutkijat kehottavatkin tulkitsemaan tuloksia varoen, sillä ne eivät välttämättä päde kaikissa sairaaloissa ja kaikissa olosuhteissa.

Britanniaan verrattuna MRSA-bakteeri eli metisilliinille vastustuskykyinen Staphylococcus aureus -bakteeri on meillä harvinainen. Tapaukset ovat kuitenkin yleistyneet ja viime vuonna maassamme oli reilut 1700 MRSA-bakteerin kantajaa, mikä on noin kolmanneksen enemmän kuin vuonna 2003. Suurin osa tapauksista oli oireettomia. MRSA-bakteerit poikkeavat tavallisista stafylokokki-bakteereista siten, että ne sietävät hyvin antibiootteja, minkä takia niiden aiheuttamat infektiot on vaikea hoitaa.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Lancet 2005;365:295-304)

www.lancet.com

Sivun alkuun

Opioidilääkitys syytä räätälöidä potilaan mukaan

Opioidit ovat vahvoja kipulääkkeitä, joita käytetään esimerkiksi syöpäpotilaiden kivunlievitykseen. Niiden käyttö muiden kipupotilaiden hoidossa on kuitenkin ongelmallisempaa. Kivunhoidon ja kivuntutkimuksen professori Eija Kalson mukaan ongelmana on muun muassa se, etteivät opioidit tehoa kaikilla, minkä lisäksi erilaiset haittavaikutukset kuten pahoinvointi, pyörrytys, kutina, päänsäryt ja uneliaisuus ovat yleisiä. Asiaa mutkistaa lisäksi se, ettei lääkäri yleensä pysty etukäteen päättelemään sopivatko lääkkeet potilaalle vai eivät.

Asia on ajankohtainen, sillä opiodien käyttö muusta kuin syövästä aiheutuvien kipujen hoidossa on arvioiden mukaan lisääntynyt viime vuosina, minkä uskotaan osin johtuvan suun kautta nautittavien lääkkeiden yleistymisestä. Arviolta 19 prosenttia väestöstä kärsii kroonisista kivuista.

British Medical Journalissa julkaistussa pääkirjoituksessa Kalso suosittaakin, että opioidien hyödyt ja haitat tulisi punnita erikseen jokaisen kipupotilaan kohdalla. Lisäksi hän korostaa eri erikoisalojen osaamista hyödyntävien kipuklinikoiden merkitystä. Etenkin tämä koskee nuoria potilaita, joiden kroonisen kipuilun taustat ovat monimutkaiset. Parhaimmillaan opioidit voivat merkittävästi vähentää kipuilua ja parantaa potilaan elämänlaatua, mutta väärin käytettynä ongelmat voivat vain lisääntyä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(BMJ 2005;330:156-157) http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/full/330/7484/156

Sivun alkuun

Vähäunisuus voi liittyä liikakiloihin

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan ylipainoiset henkilöt nukkuvat vähemmän kuin normaalipainoiset, ja etenkin tämä näyttää pätevän miehiin. Tutkimus ei kuitenkaan kerro kumpi tulee ensin, ylipaino vai vähäiset unet.

Tutkimus julkaistiin Archives of Internal Medicine -lehdessä ja siinä oli mukana 924 henkilöä, joita haastateltiin lääkärikäynnin yhteydessä. Kysymykset koskivat mm. terveydentilaa, nukkumista ja uniongelmia. Lisäksi kaikilta mitattiin pituus ja paino.

Tulosten mukaan ylipainoiset henkilöt nukkuivat viikossa keskimäärin kaksi tuntia vähemmän kuin normaalipainoiset, ja ero suureni mitä enemmän liikakiloja oli. Univaje ei kuitenkaan ollut suurin sairaalloisen lihavilla eli henkilöillä, joiden painoindeksi oli yli 40, mikä saattaa johtua siitä, että näin suuri liikapaino voi itsessään lisätä väsymystä. Havainnot pätivät riippumatta unihäiriöistä, kahvin juonnista tai tupakoinnista.

Tutkijat arvelevat tulosten selittyvän univajeen hormonaalisilla ja aineenvaihdunnallisilla vaikutuksilla, sillä univaje voi mm. huonontaa sokeriaineenvaihduntaa sekä vähentää kylläisyyteen vaikuttavan leptiinin eritystä. On myös mahdollista, että vähän nukkuvat yksinkertaisesti ehtivät syömään enemmän.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Archives of Internal Medicine 2005;165:25-30) http://archinte.ama-assn.org/cgi/content/abstract/165/1/25

Arviolta 10-20 prosentilla suomalaisista on jatkuvaa univajetta. Univaje heikentää mielen toiminnan lisäksi myös fyysistä terveyttä, sillä univaje vaikuttaa mm. aineenvaihduntaan, immuunijärjestelmään ja elimistön sisälmyshermoston toimintaan. Riittämätön uni saattaa myös edesauttaa sairastumista sepelvaltimotautiin, aikuisiän diabetekseen ja verenpainetautiin.

Sivun alkuun

Dieetti kuin dieetti laihduttaa kunhan sitä noudattaa

Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan laihduttajat voivat vapaasti valita itselleen mieluisan dieetin, sillä eri dieetit näyttävät olevan yhtä hyviä kilojen karistamisessa. Lisäksi ne vähentävät yhtä lailla sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä.

Tutkimuksessa verrattiin toisiinsa perinteistä vähäkalorista dieettiä sekä suosittuja Atkinsin ja Ornishin dieettejä sekä ns. Zone-dieettiä. Kyseiset laihdutusmenetelmät perustuvat kaikki eri periaatteille, sillä Atkinsin dieetissä pyritään välttämään hiilihydraatteja muttei rasvoja, Ornishin dieetissä vältetään nimenomaan rasvoja ja Zone-dieetissä huomio kiinnitetään ravintoaineiden keskinäisiin suhteisiin sekä ruokien sokeriarvoihin.

Tutkimuksessa oli mukana 160 ylipainoista 27-72-vuotiasta yhdysvaltalaista, joilla oli liikakilojen lisäksi myös korkea verenpaine tai ongelmia veren kolesteroli- tai sokeriarvojen kanssa. Osallistujat satunnaistettiin noudattamaan yhtä edellä mainituista neljästä dieetistä. Ensimmäiset kaksi kuukautta dieettejä noudatettiin mahdollisimman tarkasti, minkä jälkeen osallistujat saivat valita itselleen sopivan tason.

Vuoden kuluttua dieettien aloittamisesta osallistujien paino oli pudonnut keskimäärin 2-3 kiloa riippumatta dieetistä, ja pudotus oli luonnollisesti sitä suurempi mitä paremmin ruokavaliota oli noudatettu. Samoin kaikki dieetit vaikuttivat positiivisesti osallistujien rasva-arvoihin, mutta verenpaine ja sokeriarvot pysyivät ennallaan. Onnistunut laihduttaminen liittyi parempien rasva-arvojen lisäksi veren C-reaktiivisen proteiinin sekä insuliinin pitoisuuksien laskemiseen, mutta vaikutukset olivat samat dieetistä riippumatta.

Tulokset viittaavat siihen, että laihduttamisessa dieettityyppiä tärkeämpää on valitun ruokavalion tarpeeksi tiukka noudattaminen. Tutkijat pitävät tosin mahdollisena, että eri dieetit sopivat paremmin eri elämäntapoihin ja makutottumuksiin, jolloin jonkin tietyn ruokavalion noudattaminen voi olla helpompaa tai vaikeampaa henkilön tottumuksista riippuen.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(JAMA 2005;293;43-53)

http://jama.ama-assn.org/

Sivun alkuun

Akupunktio saattaa tepsiä polven nivelrikkoon

Polven nivelrikosta kärsivät potilaat saattavat hyötyä akupunktion ja tavanomaisen hoidon yhdistämisestä, todetaan arvostetussa Annals of Internal Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.

Tutkimukseen osallistui 570 polven nivelrikosta kärsivää potilasta, mikä tekee siitä laajimman aiheesta tehdyn tutkimuksen. Tutkittavat satunnaistettiin kolmeen ryhmään ja heitä pyydettiin jatkamaan tavanomaista hoitoaan. Yksi ryhmistä sai 23 akupunktiohoitoa yli kahden vuoden aikana. Toinen ryhmä sai vastaavasti yhtä kauan ja yhtä monta kertaa lumeakupunktiota. Kolmas ryhmä osallistui puolestaan kuuteen nivelrikosta kertovaan parituntiseen opetustuokioon.

Kahden kuukauden kuluttua satunnaistamisesta akupunktioryhmäläisten polven toiminta oli parantunut muita ryhmäläisiä enemmän, ja sama havaittiin myös reilun puolen vuoden seurannan lopussa. Tämän lisäksi akupunktiota saaneiden polvikipu oli lieventynyt muita potilaita enemmän. Tutkimuksen kato oli huomattava erityisesti seurannan lopussa, joten tuloksiin on syytä suhtautua varovaisesti.

Samassa lehdessä julkaistiin myös toinen akupunktion tehoa selvittänyt tutkimus. Siinä tutkijat kartoittivat, tehosiko akupunktio krooniseen niskasärkyyn lumeakupunktiota paremmin. Kyseisessä tutkimuksessa ei havaittu käytännön eroa todellisen ja lumeakupunktion välillä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Annals of Internal Medicine 2004;141:901-910) http://www.annals.org/cgi/content/abstract/141/12/901

(Annals of Internal Medicine 2004;141:911-919) http://www.annals.org/cgi/content/abstract/141/12/911

Sivun alkuun

(*)

Copyright Duodecim 2004. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa. Kielto koskee materiaalin käyttöä frame-tekniikalla, linkittämällä suoraan tähän tiedostoon sekä kaikkeen muuhun toimintaan mm. cache- ja proxy-tekniikalla. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen muillakin tavoilla kielletään. Tämä koskee myös tulostusta ja tallennusta muuhun kuin yksityiseen käyttöön.

Sivun alkuun

Suomen Nivelyhdistys ry - toimisto@niveltieto.net - (09) 2712312 - PL 1328, 00101 Helsinki