Sivun alkuun

Terveyden edistämisen keskuksen (Tekry) yhteistyötahoineen järjestämä II Terveyden edistämisen ajankohtaispäivä kokosi 5.4.2006 Helsinkiin lähes pari sataa terveyden edistämisen toimijaa järjestöistä ja julkiselta sektorilta. Ajankohtaispäivä summasi osaltaan kuluvan vuoden tammi-maaliskuussa järjestetyn terveyden edistämisen aluekierroksen kokemuksia ja niiden perusteella hahmottuneita toiminnan kehittämishaasteita.
Ajankohtaispäivän järjestivät yhteistyössä Terveyden edistämisen keskuksen kanssa Kansanterveyslaitos, sosiaali- ja terveysministeriö, Stakes ja UKK-instituutti.

Ajankohtaispäivän yhteenvedossa korostetaan terveyden edistämisen lakisääteisiä lähtökohtia perustuslaista ja kansanterveyslaista alkaen. Julkisen vallan on paitsi turvattava sosiaali- ja terveyspalvelut, myös edistettävä väestön terveyttä. Kunnan lakisääteisenä velvollisuutena on mm. huolehtia terveysnäkökohtien huomioon ottamisesta kunnan kaikissa toiminnoissa. Lisäksi kansanterveyslaki edellyttää kunnalta yhteistyötä sekä julkisten että yksityisten toimijoiden kanssa asukkaiden terveyden edistämiseksi.

- Terveyden edistäminen on samalla sekä haaste että todellinen mahdollisuus kunnille.
Talousvaikeuksissa kamppailevien kuntien olisi sairauksien hoidon lisäksi osattava pohtia myös niitä tekijöitä, joita vahvistamalla ja kehittämällä ne edistävät kuntalaistensa terveyttä ja hyvinvointia sekä ehkäisevät erilaisten ongelmien ja sairauksien syntyä. Näin myös terveydenhuoltojärjestelmään kohdistuva paine vähenee, sanoo Terveyden edistämisen keskuksen toiminnanjohtaja Mika Pyykkö.

- Viranhaltijoilta ja luottamushenkilöiltä edellytetään pitkäjänteistä ajattelua ja ennen kaikkea pitkän aikavälin kustannustietoisuutta, koska terveyden edistämistoimien vaikutukset näkyvät usein vasta vuosien kuluttua. Edistävän ja ennakoivan ajattelun vähäisyyttä osoittaa myös nykyinen kulujakauma. Yhteiskuntamme sijoittaa nykyisin terveyden edistämiseen vain 50 euroa asukasta kohden, kun taas sairauksien hoitamiseen on käytettävä 2.000 euroa asukasta kohden vuodessa.

Terveyden edistäminen ei ole vain suoraan yksilöön kohdistuvaa toimintaa. Valtakunnan ja kuntatason päättäjillä on monia mahdollisuuksia luoda ympäristöjä, joissa ihmiset voivat tehdä terveellisiä valintoja oman ja läheistensä terveyttä ja hyvinvointia vahvistaen.

- Yhtenä keskeisimmistä lähtökohdista terveyden edistämisessä on oltava sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen. Kenen etu on se, että 35-vuotiaan työntekijämiehen odotettavissa oleva elinikä on noin kuusi vuotta vähemmän kuin johtavassa asemassa olevan miehen. Tähän ja muihin haasteisiimme puuttuminen edellyttää, että kansalaisten terveyden edistäminen nähdään merkittävänä toimintana yli hallinnonalojen ja -tasojen. Tarvitsemmekin eri toimijoiden, julkisten, yksityisten ja järjestöjen, tämänhetkistä koordinoidumpaa kumppanuutta eri väestöryhmien terveyden edistämiseksi, Mika Pyykkö vaatii.

- Yksi käytännön keino terveyden huomioimiseksi aikaisempaa vahvemmin eri päätöksen-tekoprosesseissa on päätöksenteon terveysvaikutusten ennakkoarvioinnin käyttöön ottaminen. Ennen jokaista päätöstä yhteiskunnan eri aloilla ja tasoilla olisi selvitettävä, miten se vaikuttaa ihmisten terveyteen ja vähentääkö vai lisääkö se ihmisten ja väestöryhmien välisiä eroja. Monet päätökset ja ratkaisut voivat tuoda säästöjä lyhyellä aikajänteellä, mutta lisätä haittoja ja ongelmia sekä sairauskuormaa tulevaisuudessa, sanoo Mika Pyykkö.

Terveyden edistämisen keskus (Tekry) järjestää yhteistyötahoineen vuosittain Terveyden edistämisen ajankohtaispäivän. Tekryllä on 122 jäsentä, jotka edustavat kattavasti terveysalalla toimivia järjestöjä ja muita yhteisöjä.

Lisätietoja: Terveyden edistämisen keskus, toiminnanjohtaja Mika Pyykkö,
puh. 0400 841 662, mika.pyykko@health.fi

Sivun alkuun

Säännöllisesti tulehduskipulääkkeitä syövät saattavat saada muita helpommin sydänoireita kuten sydäninfarkteja ja aivohalvauksia. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan riski ilmenee pääasiassa pitkäaikaiskäyttäjillä ja etenkin henkilöillä, jotka syövät yli 15 tablettia viikossa. Maltillinen satunnaiskäyttö ei liittynyt sydänoireiden vaaraan.

Särkylääkkeiden sydänhaitoista nousi kohu viime syksynä, kun koksibien eli COX-2-selektiivisten tulehduskipulääkkeiden sydänhaitallisuus kävi ilmi. Aluksi riski havaittiin suositun rofekoksibin kohdalla, mutta sen jälkeen sydänoireisiin on yhdistetty myös monet muut koksibit ja nyt myös muuntyyppisiä tulehduskipulääkkeitä.

Tutkijat seurasivat kahdentoista vuoden ajan lähes 71 000:n 44-69-vuotiaan naisen lääkkeiden käyttöä. Seurannan aikana naisilla todettiin hieman yli kaksituhatta vakavaa sydänoiretta. Suurin osa tulehduskipulääkkeiden käyttäjistä käytti ibuprofeenia tai naprokseenia.

Steroideihin kuulumattomia tulehduskipulääkkeitä eli NSAID-lääkkeitä säännöllisesti käyttävät naiset saivat sydänoireita 44 prosenttia todennäköisemmin ja parasetamolia käyttävät 35 prosenttia todennäköisemmin kuin verrokit, jotka eivät käyttäneet lainkaan kyseisiä lääkkeitä. NSAID-lääkkeiden käyttäjien riski oli vieläkin suurempi, jos he tupakoivat. Säännöllisellä käytöllä tarkoitettiin lääkkeiden nauttimista vähintään 22:na päivänä kuukaudessa.

Yli viisitoista NSAID-tablettia viikossa syövien riski oli puolestaan 82 prosenttia suurempi kuin verrokkien ja yhtä monta parasetamolitablettia nauttivien 68 prosenttia suurempi.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Circulation 2006;113:1578-1587)

Sivun alkuun

Sairaalabakteerin kantajan voisi tunnistaa muutamalla kysymyksellä

Suuri osa antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja kantavista potilaista on ollut vuoden sisällä sairaalahoidossa ja saanut antibiootteja. Näin ollen monet riskipotilaat voitaisiin tunnistaa kysymällä näistä asioista jo sairaalahoidon alussa. Yhdysvaltalaisten tulokset julkaistiin Archives of Internal Medicine -lehdessä, ja ne perustuvat 699 potilaan otokseen.

Tulosten perusteella kaikki VRE-sairaalabakteerien kantajat ja 76 prosenttia MRSA-bakteerien kantajista oli ollut sairaalahoidossa edeltävän vuoden aikana ja saaneet antibioottikuurin. Kumpaankin kysymykseen myönteisesti vastanneista MRSA-bakteeri todettiin kahdeksalla prosentilla, VRE-bakteeri kymmenellä prosentilla ja jompikumpi 15 prosentilla.

VRE on lyhennelmä vankomysiini-antibiootille resistentistä enterokokista ja MRSA metisilliini-antibiootille resistentistä Staphylococcus aureuksesta.

Riskipotilaiden varhainen tunnistaminen olisi tärkeää, jotta bakteerikannat eivät pääsisi tarttumaan muihin potilaisiin. Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit aiheuttavat vaikeasti hoidettavia infektioita mm. leikkauspotilaille.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Archives of Internal Medicine 2006;166:580-585)

Sivun alkuun

Posti alkaa kantaa kaikkien 75-vuotiaiden postilähetykset postiluukkuun tai tontin kulkuliittymään sijoitettuun laatikkoon. Muutos liittyy Viestintäviraston uudistuneeseen valtakunnalliseen jakeluohjeeseen.

Palvelun saadakseen asiakkaan tulee pyytää sitä itse. Palvelun saavat tarvittaessa myös alle 75-vuotiaat esimerkiksi terveydentilansa vuoksi, mutta heidän on esitettävä Postille vaadittaessa lääkärintodistus.

Palvelu koskee myös liikuntarajoitteisia.

Sivun alkuun

D-vitamiini- ja kalsiumlisät voivat vähentää iäkkäiden naisten kaatumisia

Iäkkäiden naisten kaatumiset voisivat vähentyä merkittävästi, jos nykyistä useammat söisivät D-vitamiineja ja kalsiumlisiä. Sen sijaan miesten kaatumisia D-vitamiini ja kalsium eivät ehkäise.

Tiedot käyvät ilmi Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistusta yhdysvaltalaistutkimuksesta, jossa oli mukana 246 yli 65-vuotiasta naista ja 199 samanikäistä miestä. Osallistujat saivat kolmen vuoden ajan päivittäin joko 700 IU:ta D3-vitamiinia ja 500 mg kalsiumia tai lumepillereitä.

D-vitamiini-kalsiumryhmään satunnaistettujen naisten kaatumisriski oli jopa 46 prosenttia pienempi kuin lumepillereitä saaneiden verrokkien, ja vaikutus oli vieläkin suurempi naisilla, jotka liikkuivat vähänlaisesti. Heillä D-vitamiini- ja kalsiumlisät liittyivät peräti 65 prosenttia pienempään kaatumisriskiin.

Sukupuoliero voi selittyä mm. D-vitamiinin lihaskuntoa ylläpitävällä vaikutuksella. On nimittäin mahdollista, että naisten lihakset olivat heikommassa kunnossa kuin miesten ja siksi D-vitamiini- ja kalsiumlisistä oli heille hyötyä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Archives of Internal Medicine 2006;166:424-430)

Sivun alkuun

Uudet ohjeet ovat ensimmäinen WHO:n julkaisu kiropraktiikasta. Niitä oli laatimassa Maailman Kiropraktikkoliitto ( World Federation of Chiropractic, WFC) ja Kiropraktisten Korkeakoulujen liitto ( Association of Chiropractic Colleges ACC), sekä muita kansainvälisiä lääketieteen ja kiropraktiikan järjestöjä.

"WHO:n ohjeiden tärkein merkitys on siinä, että ne erottavat kiropraktiikan selkeästi omana ammattinaan, eikä vain lisätekniikkana, jonka muiden terveydenhuoltoalojen ammattilaiset voivat oppia vain lyhyellä lisäkoulutuksella ", kertoo WFC:n englantilainen puheenjohtaja Anthony Metcalfe. "Tämä on erityisen tärkeä ohje varsinkin niissä maissa, missä kiropraktiikkaa ei ole vielä laillistettu."

Ohjeet on laadittu nimenomaan WHO:n 192 jäsenvaltion terveysviranomaisille.

Niiden tavoitteena on

Sen lisäksi on tärkeää, että ohjeistus

Halutessasi lisätietoja ota yhteyttä: Stefan Malmqvist DC MSc, puheenjohtaja, Suomen Kiropraktikkoliitto, PL 663, 00101 Helsinki, 050-3442585, stefan.malmqvist@elisanet.fi

Sivun alkuun

Nivelyhdistys mukana vammaisten naisten tavoite-ohjelmassa

Vammaisjärjestöjen naisverkoston toimittama OlenNainen-tavoiteohjelma julkistettiin Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3. eduskunnan Kansalaisinfossa. Tavoiteohjelma haluaa muistuttaa, että vammainen nainen on otettava huomioon aktiivisena toimijana eikä hoivattavana objektina. Vammaisten naisten tulee saada näkyä ja vaikuttaa yhteiskunnassa sekä saada tietoa vammaisuudesta ja naiseudesta vamman edellyttämällä tavalla. Myös vammaisella naisella on oikeus riittävään toimeentuloon, joka mahdollistaa itsenäisen elämän.

Vammainen nainen on myös oikeutettu naiseuteen, seksuaalisuuteen, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja vanhemmuuteen. Silti monet vammaiset tytöt kasvatetaan uskomaan, että heidän ei tulisi ajatella löytävänsä kumppania, saati perustaa perhettä ja saada lapsia. Vamma ei kuitenkaan saisi olla syy esimerkiksi huoltajuuden eväämiselle tai este adoptiolle.

Tavoiteohjelman julkistamistilaisuudessa eduskunnan Kansalaisinfossa Invalidiliiton sosiaalineuvoja Pirkko Justander kertoi tavoiteohjelman synnystä ja sisällöstä. Kansanedustaja Outi Ojala Vasemmistoliitosta piti puheen ihmisoikeuksista naisten näkökulmasta.

Ohjelma on katseltavissa ja tulostettavissa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi täältä. Tilaisuudessa pidetty Eeva Simonsin puhe Naisellisesti vammaisuudesta - vammaisesti naiseudesta löytyy täältä.

Vammaisjärjestöjen naisverkostoon kuuluvat Aivovammaliitto ry, Invalidiliitto ry, Kehitysvammaliitto ry, Kuulonhuoltoliitto ry, Kuurojen liitto ry, Kynnys ry, Näkövammaisten Keskusliitto ry, Suomen CP-liitto ry, Suomen MS-liitto ry, Suomen Nivelyhdistys ry, Suomen Reumaliitto ry, Suomen Vammaisfoorum ry ja Valtakunnallinen vammaisneuvosto.

Lisätietoja:
Pirkko Justander
Puh. 050 525 4183
pirkko.justander@invalidiliitto.fi

Sivun alkuun

Hoitotakuun ensimmäinen vuosi Helsingissä

Kiireetöntä hoitoa koskeva hoitotakuulainsäädäntö tuli voimaan maaliskuun alussa vuosi sitten. Helsingin kaupungin terveyskeskus on selvinnyt hoitotakuun ensimmäisestä vuodesta hammashuoltoa lukuun ottamatta kohtuullisen hyvin. Terveyskeskukseen perustettiin hoitotakuun seurauksena 146 uutta vakanssia.

Terveyskeskukselle osoitettiin vuonna 2005 hoitotakuun toteuttamiseksi kaupunginhallituksen käyttövaroja 9,7 miljoonaa euroa. Tänä vuonna hoitotakuun rahoitus sisältyy terveyskeskuksen normaaliin budjettiin ja sen kustannukset ovat samaa suuruusluokkaa kuin viime vuonna.

Perusterveydenhuolto Vastattujen asiakaspuhelujen määrää on terveysasemilla seurattu systemaattisesta useita vuosia. Puhelujen vastausprosentit ovat jatkuvasti parantuneet. Vuonna 2000 noin 50 %:iin puheluista vastattiin kun vuonna 2005 luku oli 70 %. Tammikuussa 2006 ajanvaraus- numeroihin tulleiden puhelujen vastausprosentti oli 73. Terveysasemille tulevien puhelujen seurantajärjestelmä kertoo kutsujen kokonaismäärän, mutta ei yhteyttä yrittäneiden asiakkaiden määrää. Vastausprosentin perusteella kaikki potilaat saavat virka-aikana yhteyden terveysasemille, joskin osa joutuu soittamaan uudelleen saadakseen vastauksen.

Yhteydensaantia terveyskeskukseen varmistaa terveyspalveluiden neuvontapuhelin (puh.(09) 10023), jossa terveyden- ja sairaanhoitajat vastaavat asiakkaiden kysymyksiin joka päivä ympäri vuorokauden. Helmikuussa 2006 keskimääräinen odotusaika asiakkaan soittaessa oli 34 sekuntia vastausprosentin ollessa 89.

Hoidon tarpeen arvioinneista tehdään suuri osa jo yhteydenottotilanteessa tai tarvittaessa vastaanottokäynneillä kolmen päivän kuluessa. Joulukuussa 2005 toteutetun yhden päivän seurannan perusteella potilaiden hoidon tarve arvioitiin lähes 80 %:n kohdalla jo yhteydenoton yhteydessä, jolloin potilaalle annettiin vastaanottoaika, hoito-ohjeet sairautensa hoitamiseen tai ohje hakeutua esimerkiksi päivystysvastaanotolle. Hoitoon pääsy säädetyssä ajassa eli 
3 kuukaudessa toteutui kaikilla terveysasemilla. Kiireellisessä hoidon tarpeessa, oman terveysaseman ollessa suljettuna, avun saa iltaisin ja viikonloppuisin Malmin sairaalaan, Marian sairaalan tai Lasten ja nuorten sairaalan terveyskeskuspäivystyksistä ja öisin päivystyspoliklinikoilta.

Terveyskeskuksen erikoissairaanhoito Kaupungin poliklinikkajonoja on seurattu kuukausittain ja hoitoon pääsy on toteutunut suunniteltujen tavoitteiden mukaisesti. Myös neurologian poliklinikalla, jonne jonotusaika oli vielä viime vuoden alkupuolella yli puoli vuotta, hoitoon pääsy toteutuu lain mukaisesti. Uusien potilaiden jonotusaika on ollut 1-3 kuukautta.

Yleistä hoitotakuusta Hoitotakuulainsäädäntö edellyttää, että potilas saa arkipäivisin virka-aikana välittömästi yhteyden terveyskeskukseen. Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tehdä hoidon tarpeen arviointi viimeistään 3. arkipäivänä yhteyden-otosta. Perusterveydenhuollon yhteydessä toteutettavassa erikoissairaanhoidossa hoidontarpeen arviointi on aloitettava 3 viikon kuluessa. Perusterveydenhuollossa potilaan tulee päästä hoitoon viimeistään 3 kuukaudessa arviosta. Aikaraja voidaan ylittää suun terveydenhuollossa tai perusterveydenhuollon yhteydessä annettavassa erikoissairaanhoidossa enintään 3 kuukaudella.

Sivun alkuun

Nivelreuma lisää sydäntautien vaaraa

Nivelreuma saattaa lisätä sydäntaudin vaaraa riippumatta siitä, onko henkilöllä muita sydäntautien riskitekijöitä kuten kolesteroliongelmia tai korkea verenpaine. Yhdysvaltalaistutkijoiden havainto voi selittyä nivelreumaan liittyvällä tulehdustilalla, joka saattaa edistää myös valtimoiden ateroskleroosia.

Tutkimus julkaistiin Annals of Internal Medicine -lehdessä ja siihen osallistui 98 nivelreumapotilasta ja yhtä monta tervettä verrokkia. Osallistujien kaulavaltimot tutkittiin ultraäänellä.

Ateroskleroosiin viittaavia muutoksia oli jopa 44 prosentilla nivelreumapotilaista, mutta vain 15 prosentilla verrokeista, vaikka nivelreumaa sairastavat tupakoivat vähemmän ja heidän verenpaine ja veren kolesterolipitoisuus olivat paremmalla tolalla. Nivelreuman ja ateroskleroosin yhteys myös vahvistui, kun kyseisten riskitekijöiden vaikutukset huomioitiin analyysissa. Tällöin luvut olivat 39 % ja 7 %.

Nivelreumaa sairastaa noin prosentti väestöstä, ja se on noin 2-3 kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä. Taudin alkuperä on tuntematon, mutta sairastumisriskiä lisää ainakin tupakointi ja luultavasti myös hormonaaliset tekijät.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Annals of Internal Medicine 2006;144:249-256)

Sivun alkuun

Stakesin suomalaisten hyvinvointi ja palvelut -kyselyn mukaan suomalaiset kannattavat verovaroin rahoitettua ja julkisen sektorin tuottamiin palveluihin voimakkaasti nojaavaa sosiaalipolitiikkaa. Enemmistö eli kolme neljäsosaa suomalaisista valitsee ennemmin verojen korottamisen kuin sosiaaliturvan alentamisen. Erityisesti terveydenhuollossa ja sairaanhoidossa nähdään vain vähän mahdollisuuksia säästöihin. Toisaalta mielipiteissä on myös uusia, kriittisiä sävyjä.

Kansalaiset haluavat, että valtiolla ja kunnilla on keskeinen rooli sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa. Toisaalta yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja ollaan kuitenkin valmiita lisäämään ja niiden tehokkuuteen uskotaan.

Järjestelmään ollaan kokonaisuudessaan tyytyväisiä

Kyselyn mukaan suomalaiset ovat varsin tyytyväisiä terveydenhuoltojärjestelmään kokonaisuudessaan. Terveyskeskuspalveluja käytetään runsaasti kaikissa tuloluokissa, vaikka yksityislääkärille ja työterveyslääkärille hakeutuminen yleistyy tulotason kasvaessa. Perusteellisia muutoksia terveydenhuoltojärjestelmään toivoo noin viidennes väestöstä.

Sosiaalipalveluihin suomalaiset suhtautuvat luottavaisemmin kuin vuonna 1987, jolloin asiaa edellisen kerran selvitettiin. Eniten luottamus on lisääntynyt viimesijaisen toimeentulotuen saamiseen. Kansalaiset luottavat myös lasten päivähoitoon, vammaispalveluun ja kotipalveluun.

Suomalaisten suhtautuminen toimeentulotukeen ja sosiaalipalveluihin jakaantuu aiempaa voimakkaammin kahtia. Vaikka palvelujen saamiseen luotetaan, samalla toivotaan, ettei niitä tarvitsisi käyttää. Uutta on se, että naiset suhtautuvat miehiä kielteisemmin sosiaalipalvelujärjestelmän toimivuuteen.

Palveluiden saamista pitäisi nopeuttaa

Terveyspalveluja käyttäneistä noin joka kuudes on mielestään joutunut odottamaan kohtuuttoman kauan pääsyä vastaanotolle. Hoidon saatavuus koetaan huonoksi varsinkin terveyskeskuspalveluissa ja sairaalassa suoritettavissa toimenpiteissä. Myös hoitopaikan valintaan ja hoidon laatuun liittyvään tiedonsaantiin toivotaan parannuksia.

Sosiaalipalveluiden saatavuuteen on tyytyväisiä kaksi kolmesta. Heidän ei ole tarvinnut odottaa tukea tai palvelua kohtuuttoman kauan. Lähes puolet vastaajista kertoo odottaneensa palvelua tai etuutta 1-4 viikkoa ja joka kymmenes vastaaja jopa pidempään kuin 3 kuukautta. Kohtuuttomina pidetään ennen kaikkea toimeentulotuen käsittelyaikoja.

Sosiaaliturvan tason arvostelu lisääntyy

Sosiaaliturvan tasoa arvostellaan aiempaa yleisemmin liian matalaksi. Vuoteen 2002 verrattuna myös sosiaaliturvaa liian korkeana pitävien määrä on lisääntynyt. Arvostelu on yleistynyt samalla tavalla eri koulutusryhmissä ja eri työmarkkina-asemissa toimivilla. Naiset vastustavat sosiaaliturvan ja -palvelujen leikkauksia sekä arvostelevat etuuksien tasoa miehiä enemmän. Toisaalta naiset myös kannattavat miehiä enemmän yksityisten palvelujen lisäämistä.

Hyvinvointivaltion palveluja ja etuuksia eniten tarvitsevat ryhmät suhtautuvat myönteisimmin sosiaaliturvaan. Tällaisia ryhmiä ovat pienituloiset, ikäihmiset, työttömät, työkyvyttömät ja yksinhuoltajat. He myös vastustavat voimakkaimmin leikkauksia ja arvostelevat sosiaaliturvan matalaa tasoa enemmän kuin paremmassa asemassa olevat.

Lähde: Kautto, Mikko (toim.). Suomalaisten hyvinvointi 2006. Stakes, Gummerus.

Sivun alkuun

Erilaiset lumepistokset ja -hoidot saattavat olla tehokkaampia lumelääkkeitä kuin perinteiset lumepillerit. Tähän viittaa ainakin yhdysvaltalaistutkijoiden havainto, jonka mukaan lumeakupunktio olisi lumepilleriä tehokkaampi käsikipujen hoidossa.

BMJ-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa oli mukana 270 käsikipuista aikuista, jotka satunnaistettiin kuudeksi viikoksi joko lumelääke- tai lumeakupunktioryhmään. Lumeakupunktiossa käytettiin tylppää neulaa, joka painuu kokoon ihoon painettaessa. Näin potilaalle syntyi vaikutelma oikeasta akupunktiohoidosta, vaikka neula ei edes läpäissyt ihoa.

Lumepilleri oli aluksi tehokkaampi kuin lumeakupunktio, mutta kokonaisuudessaan potilaiden kokemat kivut ja muut oireet vähenivät enemmän lumeakupunktiolla. Tuloksista ilmeni myös, että suuri osa potilaiden kokemista vaikutuksista ja sivuvaikutuksista heijasteli heille hoidon alussa annettuja tietoja niin, että esimerkiksi väsyttäväksi kuvailtu lumelääke koettiin väsyttäväksi, mikä saattoi puolestaan parantaa potilaiden unenlaatua.

Tulokset antavat mielenkiintoista lisätietoa lume- eli plasebovaikutuksesta, mutta käytännön hoitomenetelmiksi hoidoista ei todennäköisesti ole. Lumehoitojen vaikutukset olivat nimittäin vähäisiä eivätkä ne näkyneet käden toimintaa tai puristusvoimaa mittaavissa testeissä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(BMJ 2006;332:391-397)

Sivun alkuun

Sairaaloiden yli kuuden kuukauden mittaiset hoitojonot lyhentyneet yli kolmanneksella viime kesästä

Hoidon järjestämisen enimmäisaikoja koskevat kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain muutokset tulivat voimaan vajaa vuosi sitten. Tämän ns. hoitotakuun mukaan sairaaloiden on järjestettävä hoidon tarpeen arvio kolmessa viikossa lähetteen saapumisesta sairaalaan. Tarpeelliseksi todettu hoito tulee järjestää viimeistään kuudessa kuukaudessa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on selvittänyt hoitoon pääsyä viime elokuussa ja tammikuussa toimitetuin kyselyin. Lokakuussa 2002 yli puoli vuotta sairaalahoitoa jonottaneita henkilöitä oli 66 000 valtion jononpurkurahojen tullessa sairaanhoitopiirien käyttöön. Viime elokuussa näitä potilaita oli 34 000 ja tämän vuoden lopussa n. 20 000. Sairaanhoitopiirit arvioivat, että ensi kesäkuun lopussa yli puoli vuotta sairaalahoitoa jonottaneiden määrä on n. 5000.

Etelä-Pohjanmaan, Kymenlaakson, Lapin, Länsi-Pohjan ja Etelä-Savon sairaanhoitopiireissä yli kuusi kuukautta hoitoa jonottaneita on enää muutamia kymmeniä. Myös HUS-yhtymässä hoitojonot ovat lyhentyneet nopeasti. Lokakuussa 2002 yli kuusi kuukautta hoitoon jonottaneita oli 17 400 ja viime vuoden lopussa 4700. Hitainta kehitys on ollut Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, missä on ollut vaikeuksia saada palveluja ostamallakaan, vaikka sairaanhoitopiireillä on ollut tarkoitukseen varattuja varoja enemmän kuin niitä on voitu käyttää.

Jonojen lyheneminen on saatu aikaan toimintatapoja kehittämällä, sairaaloiden työntekijöiden lisätöiden voimin sekä ostamalla palveluita yksityisiltä palvelujen tuottajilta tai kolmannen sektorin yksiköiltä kuten sairaala Ortonilta, Reumasäätiön sairaalalta ja Diakoniasäätiön sairaaloilta.

Kesäkuussa yli kuusi kuukautta hoitoa jonottaneet ovat pääsiassa plastiikkakirurgisia, käsikirurgisia ja ortopedisiä hoitoja jonottavia. Joukossa on todennäköisesti edelleen kuulonhuoltopalveluita jonottavia henkilöitä.

STM selvittää sairaaloiden jonotilannetta seuraavan kerran ensi kesäkuussa.

Tiedotustilaisuuden esitykset taulukoineen ovat STM:n sivuilla.

Lisätietoja: Lääkintöneuvos Jouko Isolauri p. (09) 160 74194 ja 050 5160624, sosiaali- ja terveysministeriö.

Sivun alkuun

LEIKKAUKSEEN VIIVYTYKSETTÄ - EHKÄISYYN JA KUNTOUTUKSEEN KANNATTAA PANOSTAA

Lonkkamurtumien ennaltaehkäisyn kulmakivet ovat ikäihmisten kaatumistapaturmien ja luun haurastumisen ehkäisy. Leikkaus on suoritettava viivytyksettä. Lonkkamurtumapotilaiden tehokas kuntoutus kannattaa ja se tulee aloittaa välittömästi leikkauksen jälkeisenä päivänä. Potilaan hoito on laaja-alaista yhteistyötä, johon osallistuvat potilas ja hänen läheisensä. Joka kolmas lonkkamurtumapotilas jää nykyisin Suomessa pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Toipumisennustetta voidaan parantaa tehokkaalla kuntoutuksella.

Suomessa tapahtuu vuosittain yli 7 000 lonkkamurtumaa, näistä 70 % sattuu naisille. Kolmannes lonkkamurtumista tapahtuu laitoksissa. Yli 65-vuotiaista kolmannes kaatuu ainakin kerran vuodessa, 80-vuotiaista jopa puolet. Murtumien määrän arvioidaan kasvavan voimakkaasti väestön ikääntyessä. Lonkkamurtuma on ikäihmiselle kivulias ja yhteiskunnalle kallis vahinko. Lonkkamurtuman sairaalahoitoon kuluu keskimäärin 50 vuorokautta, josta erikoissairaanhoidon osuus on kymmenen vuorokautta. Monelle murtumapotilaalle kaatumisen tai putoamisen seurauksena syntyvä murtuma on viimeinen askel kohti laitoshoitoa ja kunnon pysyvää heikentymistä.

Ennaltaehkäisy parasta hoitoa

Ikääntymiseen liittyvät rappeutumisilmiöt etenkin keskushermostossa sekä tuki- ja liikuntaelimissä lisäävät kaatumisalttiutta. Lonkkamurtumien ennaltaehkäisyn kulmakivet ovat ikäihmisten kaatumistapaturmien ja luun haurastumisen ehkäisy. Liikkuva vanhus, jonka tasapaino on hyvä, kaatuu harvemmin kuin liikkumaton. Fyysisellä aktiivisuudella voidaan vähentää lonkkamurtumien ilmaantuvuutta puoleen. Kotona asuvien vanhusten voima- ja tasapainoharjoittelu parantaa tasapainon hallintaa ja vähentää kaatumisia. Palvelutalossa asuvien vanhusten yksilöllinen kävely- ja tasapainoharjoitteluohjelma näyttää vähentävän kaatumisia ja lonkkamurtumia. Voiman ja tasapainon harjoittamisesta on hyötyä vielä hyvinkin iäkkäille. Lonkkasuojaimet näyttävät estävän murtumia vanhuksilla, joiden murtumavaara on suuri.

Lonkkamurtuman ilmaantuvuus 13-kertaistuu luun haurastumisen vuoksi 60 ja 80 ikävuoden välillä. D-vitamiinin ja kalsiumin riittävästä saannista tulee huolehtia. Osteoporoosin lääkehoito kannattaa keskittää iäkkäisiin potilaisiin, jotka jo ovat saaneet murtumia ja joiden luuntiheys on pieni. Ennen kaikkea on pyrittävä estämään kaatumisia ja niiden seurauksena syntyviä murtumia. Myös monilääkityksen ja unilääkkeiden vähentäminen kannattavat.

Leikkaukseen viivytyksettä - yleistilasta huolehdittava

Lonkkamurtuman toteaminen perustuu kliiniseen tutkimukseen ja röntgenkuvaukseen. Lonkkamurtuman vuoksi sairaalahoitoon tulevan potilaan murtumaa edeltänyt fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky ja yleistila kartoitetaan leikkauksen ja jatkohoidon suunnittelua varten. Monet lonkkamurtumapotilaat ovat aliravittuja ja elektrolyyttitasapainon häiriöt ja anemia lisäävät leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita ja hidastavat toipumista. Kivun hoitaminen on tärkeää, sillä hoitamaton kipu lisää komplikaatioita.

Äkillinen sekavuustila eli delirium on yleinen lonkkamurtumien yhteydessä. Koska delirium ennakoi heikompaa toipumista ja toimintakykyä myöhemmin, on lonkkamurtumapotilaan yleistilan päivittäinen geriatrinen arviointi ja siihen perustuva hoito ja kuntoutus tärkeää.

Geriatrinen kuntoutus aloitettava ripeästi

Lonkkamurtumien kuntoutus kannattaa. Tehokkaasta kuntoutusyksiköihin keskitetystä kuntoutuksesta hyötyvät dementoituneet lonkkamurtumapotilaat ja ne, joiden toimintakyky on ollut alentunut jo ennen murtumaa. Keskittämällä avohoidossa asuneiden lonkkamurtumapotilaiden kuntoutus vanhusten sairauksiin perehtyneisiin moniammatillisiin kuntoutusyksiköihin voidaan nopeuttaa toimintakyvyn palautumista, lyhentää sairaalahoidon kestoa ja vähentää pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutumista.

Moniammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on palauttaa potilas mahdollisimman toimintakykyiseksi ja itsenäisesti selviytyväksi, lievittää hänen kipujaan ja helpottaa myös potilaan läheisten huolta. Tavoitteena on, että potilas voi mahdollisimman nopeasti palata entiseen elinympäristöönsä ja että komplikaatiot, uudet kaatumistapaturmat ja murtumat voidaan ehkäistä.

Potilasta kannustetaan osallistumaan mahdollisimman paljon kaikkiin päivittäisiin toimintoihin. Hoito- ja kuntoutussuunnitelma, joka sisältää kuntoutuksen jatkumisen avohoidossa heti kotiutuksen jälkeen, lyhentää sairaalassaoloaikaa ja edistää toimintakyvyn palautumista.

Lonkkamurtuman jälkeen minkä tahansa murtuman - myös uuden lonkkamurtuman - vaara on 2-5 kertainen. Siksi luun lujittamisen ja kaatumisvaaran ehkäisy on erityisen tärkeää. Kalsiumin ja D-vitamiinin anto aloitetaan kaikille lonkkamurtumapotilaille. Luustolääkitys aloitetaan, jos potilaan ennustetaan palaavan liikkuvana laitokseen tai kotiin.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistyksen asettama työryhmä on laatinut Käypä hoito -suosituksen lonkkamurtumapotilaiden hoidosta. Suositus on luettavissa www.kaypahoito.fi.

Sivun alkuun

Suomalaisten yliopistojen, tutkimuslaitosten ja elintarviketeollisuuden yhteistyön ansiosta Suomesta on tullut mustaherukan tutkimuksen ja teknologian edelläkävijämaa.
Mustaherukan terveysvaikutusten tutkimuksessa on saavutettu merkittäviä uusia tuloksia.

Herukan ainutlaatuinen öljy
Mustaherukan siemenöljy poikkeaa muista elintarvikeöljyistä huomattavasti. Se sisältää elimistölle välttämättömiä omega 3- ja omega 6-rasvahappoja ihanteellisessa suhteessa. Öljyn erityispiirre on, että se sisältää harvinaista omega 3-sarjan stearidonihappoa, jota ei muissa elintarvikkeissa esiinny lainkaan. Rasvahappojen lisäksi mustaherukan siemenet sisältävät runsaasti vitamiineja, antioksidantteja ja kasvisteroleja.

Hiilidioksiditeknologialla suomalaista laatua
Suomalainen elintarviketeollisuus tuottaa mustaherukkaöljyä hellävaraisella hiilidioksidiuuttomenetelmällä. Sen avulla herukan siementen arvokkaat aineosat saadaan talteen luonnollisessa muodossaan. Aromtech Oy:n T&K-päällikkö FT Baoru Yangin mukaan raaka-aineen valinta ja prosessin optimointi ovat tekijöitä, jotka takaavat öljyn laadun ravintolisänä. Hiilidioksidiuutto on ylivertainen muihin valmistusmenetelmiin verrattuna. Valmistuksessa ei käytetä lainkaan liuottimia tai muita kemikaaleja. Suomi on tämän teknologian hyödyntämisen edelläkävijämaita.

Terveysvaikutuksia osoitettu
Hiilidioksiditeknologialla valmistetun mustaherukkaöljyn terveysvaikutuksia on todennettu kansainvälisesti merkittävässä tutkimuksessa. Prof. Heikki Kallio kertoi Kuopion yliopiston ja Turun yliopiston yhteisestä kliinisestä tutkimuksesta, jossa mustaherukkaöljyn todettiin alentavan veren LDL-kolesterolia. Myös tulehdusriskiä lieventävän dihomo gamma-linoleenihapon taso nousi. Vertailuna käytetyllä kalaöljyllä ei vastaavia vaikutuksia todettu. Tulokset osoittavat, että herukkaöljyllä on merkitystä sydämen ja verisuonten kunnon ylläpitäjänä.

FM Saska Tuomasjukan tutkimusten mukaan Pohjois-Suomessa viljelty mustaherukka sisältää huomattavasti enemmän C-vitamiinia kuin sama lajike etelässä viljeltynä. Tutkimuksessa saatiin myös viitteitä pohjoisessa viljellyn herukan korkeammasta E-vitamiinija antosyaanipitoisuudesta. Toisessa, VTT:n johtamassa EU-projektissa onnistuttiin entsymaattisella käsittelylla nostamaan herukkamehun antosyaanipitoisuutta.

Elinvoimaa Pohjolan luonnosta
Mustaherukkaa on perinteisesti käytetty flunssan oireiden lievittäjänä ja moneen muuhunkin vaivaan. Prof. Marina Heinonen Helsingin yliopistosta kertoi heidän yhdessä muiden yliopistojen ja VTT:n kanssa tekemistä mustaherukan ja metsämarjojen fenolisten yhdisteiden terveysvaikutusten tutkimuksista. Fenolisten yhdisteiden arvioidaan vahvistavan merkittävästi elimistön suojamekanismeja, toimivan antioksidantteina ja estävän haitallisten mikrobien kasvua.

Kotimaisia uutuustuotteita ja innovaatioita
Mustaherukkaöljyä käytetään Suomessa elintarvike-, ihonhoito- ja luontaistuotteissa. Tutkimus ja teknologiakehitys ovat tuottaneet innovaatioita, joiden ansiosta mm. kotimaiselle mustaherukalle voidaan kehittää monia uusia sovelluksia. Prof. Leila Peltomäki Turun kauppakorkeakoulusta esitteli mustaherukan nykyisiä tuotesovelluksia ja uusia tuoteideoita. Uusien, Turun yliopiston tutkimustulosten myötä mustaherukansiemenöljyllä voidaan nähdä olevan tuotteen arvoa lisäävä merkitys kuluttajan kannalta.

Tehokas yhteistyö teknologian ja tutkimuksen alueilla on osoittanut mustaherukan ja siitä valmistettujen uusien tuotteiden potentiaalin hyvän terveyden ylläpitämisessä

Sivun alkuun

FM Sami Arevan väitös

Sol-gel derived titania based ceramic thin films for implant coatings

Biomateriaali on luonnollista tai keinotekoista alkuperää oleva materiaali, jota käytetään säätelemään, täydentämään tai korvaamaan elävän kudoksen tai elimen toimintaa. Yksi biolääketieteen keskeisistä tarpeista on kehittää kudosten kanssa yhteensopivia materiaaleja haavojen sekä pehmeiden ja kovien kudosten hoitoon. Aikaisemmin on pyritty löytämään mahdollisimman reagoimattomia materiaaleja. Nykyinen suuntaus on pyrkiä materiaaleihin, jotka on suunniteltu vuorovaikuttamaan elimistön kanssa.

Väitöskirjatyössään Sami Areva tutki sooli-geeli tekniikalla valmistettujen titaanioksidi (TiO2) pohjaisten ohutkalvojen bioaktiivisuuden mekanismeja sekä soveltuvuutta implanttipinnoitteiksi. Sooli-geeli menetelmällä voidaan räätälöidysti valmistaa nanometrikokoluokan keraamipinnoitteita. Implanttisovelluksiin räätälöinti voidaan suorittaa muuttamalla pinnoitteen raekokoa (nanometritasolla) sekä funktionalisoimalla (kemiallinen räätälöinti). Hyvä pehmytkudossitoutuminen on tärkeä erilaisten kudosten alueelle kiinnittyvien implanttien menestymiselle. Implanttimateriaalien kiinnittyminen ympäröiviin pehmytkudoksiin on ollut tähän asti täysin ratkaisematon ongelma. Väitöskirjatyössään Areva osoittaa, että TiO2-pinnoitteet sitoutuvat hyvin ihonalaiseen pehmytkudokseen. Tämän uniikin ominaisuuden ansiosta pinnoitteet tarjoavat ratkaisun useisiin ongelmiin implanttien menestymiselle.

Sivun alkuun

Levottomat jalat yhteydessä moniin vaivoihin

Levottomien jalkojen oireyhtymä tulee harvoin yksin, sillä sitä potevilla on useimmiten myös monia muita terveysongelmia. Tämä käy ilmi yhdysvaltalaisesta kyselytutkimuksesta, johon vastasi 1 500 aikuista, joista noin yhdeksällä prosentilla oli ollut levottomien jalkojen oireyhtymään viittaavia oireita vähintään kahdesti viikossa.

Oireyhtymän riski oli suurentunut työttömillä ja tupakoitsijoilla sekä henkilöillä, joilla oli korkea verenpaine, diabetes, ruokatorven refluksisairaus, niveltulehduksia, masennusta tai ahdistuneisuutta. Jalkaoireita potevat kärsivät myös muita todennäköisemmin uniapneasta, unettomuudesta ja päiväaikaisesta väsymyksestä. He myös myöhästelivät ja tekivät runsaasti virheitä työtehtävissä.

Levottomien jalkojen oireyhtymä ilmenee levon aikaisena kipuna ja epämukavana tunteena, joka pakottaa liikuttamaan jalkoja. Yleensä tuntemukset hellittävät vasta, kun henkilö nousee esimerkiksi kävelemään.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Chest 2006;129:76-80)

Sivun alkuun

Miten jano ja kipu liittyvät yhteen?

Kivun kokemus voimistuu, kun ihminen on janoinen, mutta toisaalta janon tunne ei muutu vaikka ihminen kokisi kipua samaan aikaan.

Australiassa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin janon ja kivun yhteyksiä sekä kokemuksen tasolla että aivojen mitatusta aktiivisuuden muutoksista.

Koehenkilöille tuotettiin janon tunne juottamalla heille suolaliuosta ja kivun tunne painamalla peukaloa. Aivoja kuvattiin PET-kameralla. Erikseen kumpikin kokemus tuotti havaittavaa aktiivisuutta useilla eri alueilla, jotka olivat osin samoja, osin eri alueita. Kun jano ja kivuntunne olivat samaan aikaan, aktiivisuutta syntyi vielä kahdella uudella alueella. Ilmeisesti nämä alueet toimivat elimistön kannalta negatiivisia kokemuksia yhdistävinä alueina.

Janoisen ihmisen kivun kokemus tuntui voimakkaammalta kokemuksellisesti kuin ilman janoa ja myös aivojen ilmaisema kipuun liittyvä aktiivisuus oli tällöin suurempi. Tutkijat tulkitsevat sen olevan osoitus kivun suuremmasta merkityksestä ihmisen selviämiselle; kipuun pitää reagoida janosta huolimatta nopeasti. Sen sijaan kipua kokevalle janon tunne ei voimistunut eikä heikentynyt siitä mitä se oli ilman kipua. Vesi on välttämätöntä, mutta voi olla että jano ei ollut riittävän voimakas ylittämään kivun kokemusta.

Kokeilla pyritään selvittämään ihmisen havaintojärjestelmän ja aivojen toimintaa hengissä pysymisen kannalta kriittisten tekijöiden kuten kivun, janon ja lämpötilan kannalta.