Uutiset 5-8/06

Reumapotilaiden oireet saattavat pahentua vääränlaisen ruoan syömisestä, todetaan tuoreessa norjalaistutkimuksessa. Monet reumaatikot kokevat oireidensa pahenevan joistakin ruoka-aineista, mutta asiaa ei ole tähän mennessä todennettu tutkimuksissa.

Norjalaiset mittasivat yliherkkyydestä kertovia vasta-aineita 14 reumapotilaan ja 20 terveen verrokin suolistoista, ja havaitsivat reumaa sairastavien näytteissä selvästi enemmän IgG-, IgA- ja IgM-vasta-aineita. Havainto viittaa siihen, että reumaoireiden ja ruokayliherkkyyksien välillä voi olla yhteys. Tutkimuksessa etsittiin lehmänmaidon, kananmunan, turskan, porsaanlihan ja viljojen vasta-aineita.

Ruoan ja reumaoireiden yhteyttä on tutkittu ennenkin, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Ero aiempiin tutkimuksiin voi selittyä sillä, että norjalaistutkimuksessa vasta-aineita mitattiin potilaiden suolistosta eikä pelkästään verestä kuten aiemmissa tutkimuksissa on tehty.

Nivelreuma on pitkäaikainen nivelten tulehdustauti, johon sairastuu noin 1 700 suomalaista aikuista vuosittain. Taudin vaaratekijöitä ei juurikaan tunneta, mutta hormonaalisten tekijöiden vaikutukseen viittaa mm. se, että tauti on noin 2-3 kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä. Myös tupakointi voi altistaa nivelreumalle.

Tampereen yliopisto on perustanut Reumasäätiön lahjoituksella viiden vuoden määräajaksi osa-aikaisen kuntoutuksen professuurin erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Professoriksi on kutsuttu Reumasäätiön ylilääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori, dosentti Markku Hakala. Toimi on ensimmäinen tämän alueen kuntoutuksen professuuri maassamme. Päätöksellä halutaan ohjata lääketieteen opiskelijoita kuntoutukselliseen otteeseen jo opintojensa varhaisvaiheessa. Päijät-Hämeen Liitto tukee hanketta Euroopan Unionin tavoite 2-ohjelman kautta.

Uusi professuuri vahvistaa Päijät-Hämeen maakunnan osaamiskeskittymää tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja liikuntalääketieteen alalla. Vierumäellä on vuoden 2006 alusta toiminut osa-aikainen Turun yliopiston terveysliikunnan professori. Lisäksi alueella on sotilaslääketieteen keskus, jonka kanssa Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueeseen kuuluva Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiri tekee kiinteää yhteistyötä.

Tuki- ja liikuntaelin (TULE-) sairauksien kasvu liittyy ikääntymisen lisäksi ylipainoon sekä nuorten fyysisen kunnon laskuun. TULE-sairaudet aiheuttavat mielenterveyshäiriöiden jälkeen toiseksi eniten työpanosmenetyksiä maassamme. Määrän on arvioitu olevan noin 2 miljardia euroa vuodessa.

Tämä viittaa siihen, että hoitoprosessissa ei kiinnitetä riittävän varhain huomiota kuntoutukseen, kertoo professori Hakala.

Lonkkamurtuman ja aivohalvauksen jälkeisen keskitetyn kuntoutuksen tuloksellisuudesta on selvää näyttöä. Kuntoutuksella saavutetaan usein riittävä omatoimisuus kotona selviytymiseen sekä laitostumisen viivästyminen ja huomattava kustannussäästö.

- Valitettavasti maamme kaikissa sairaanhoitopiireissä kuntoutusprosessi ei ole näiltä osin toimiva. Esimerkiksi vapautuvat veteraanikuntoutuspaikat voisi varata tämän tyyppiseen toimintaan ja tehdä enemmän yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä, mainitsee Hakala.

Koululiikunnan ja nuorten vapaa-ajan liikunnan määrä on viime vuosikymmeninä vähentynyt. Tämä on havaittu esimerkiksi armeijaikäisten huonona fyysisenä kuntona.

- Liikunta on keskeinen tuki- ja liikuntaelinten kunnolle ja ylipainon ehkäisyssä, opastaa Hakala.

- Työnantajat ovat ilahduttavasti noteeranneet hyväkuntoisen työntekijän arvon ja monet työpaikat tukevat eri tavoin työntekijöidensä liikuntaa.

Kuntoutuskentässä passiivisesta kuntoutusta vastaanottavasta kuntoutettavasta on siirrytty kuntoutujaksi ja monet kuntoutusyksiköt ovat muuttaneet nimensä ja ideologiansa kuntouttamislaitoksista kuntoutumislaitoksiksi, Hakala jatkaa.

Professori Markku Hakala, Reumasäätiön sairaala, Heinola, puh. 03-849 1000 Dekaani Pertti Kirkinen, Lääketieteellinen tiedekunta, Tampereen Yliopisto, puh. 03-355111 Laitoksen johtaja Kaija Holli, Lääketieteen laitos, Tampereen Yliopisto, puh. 03-355111 Maakuntajohtaja Esa Halme, Päijät-Hämeen Liitto, puh. 040-500 3531

Suomen Nivelyhdistyksen puheenjohtaja Hannele Jagadeesan on vihitty tänään. Yhdistysväki onnittelee lämpimästi tuoretta hääparia!

Hieman yli puolet kuluttajista ostaisi mieluiten itsehoitolääkkeitä päivittäistavarakaupasta, selviää Suomen Kuluttajaliiton tilaamasta tutkimuksesta.

Päivittäistavarakaupasta hankittaisiin mieluiten kipu-, yskän- ja nenän tukkoisuutta lieventäviä lääkkeitä.

Liiton jäsenille viime helmikuussa suunnattu kyselytutkimus kertoo lisäksi, että 68 prosenttia olisi valmiita itsehoitolääkkeiden myynnin laajentamiseen, vaikka he olivat erittäin tyytyväisiä apteekin sijaintiin, valikoimiin ja aukioloaikoihin.

Itsehoitolääkkeiden myynnin vapautumista piti hyvänä melkein puolet, kun taas kielteisesti asiaan suhtautui vajaa kolmannes.

Tutkimus on tehty opinnäytteenä Jyväskylän ammattikorkeakoulun matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla. Kyselyyn vastasi lähes 600 ihmistä, joista naisia oli 75 prosenttia.

Opinnäytteen tekivät Anne Savolainen ja Minna Vuorinen. He katsovat, että koska lääkeala on tarkasti säädeltyä ja sen tavoitteena on lääkkeiden turvallisen käytön varmistaminen kuluttajalle, itsehoitolääkkeiden myynnin laajentamisen selvittelyssä kannattaisi analysoida Tanskan ja Norjan vapaiden lääkemarkkinoiden toimivuutta.

Tulehduskipulääkkeiden käyttö näyttää lisäävän infarktipotilaiden kuolleisuutta riippumatta lääkkeen tyypistä. Tanskalaistutkimuksen perusteella uudet koksibilääkkeet näkyvät ensi-infarktin saaneiden kuolleisuudessa jo pieninä annoksina, mutta vanhempien NSAID-tulehduskipulääkkeiden haitat ilmenevät vasta, kun annos on suuri.

Samoin menetelmin toteutettu suomalaistutkimus tuli hiljattain samoihin johtopäätöksiin. Lisäksi tulehduskipulääkkeiden on aiemmissa tutkimuksissa havaittu lisäävän sydäninfarktin vaaraa myös terveillä. Ainoa poikkeus näyttää olevan asetyylisalisyylihappo, jonka toimintamekanismi eroaa muista tulehduskipulääkkeistä.

Tanskalaisten tutkimuksessa koksibeihin kuuluvat rofekoksibi ja selekoksibi liittyivät 2,6-2,8-kertaiseen kuolemanvaaraan. Vanhempiin NSAID-lääkkeisiin lukeutuva ibuprofeeni liittyi puolestaan 1,5-kertaiseen, diklofenaakki 2,4-kertaiseen ja muut NSAID-lääkkeet noin 1,3-kertaiseen kuolemanvaaraan. Vertailukohtana olivat potilaat, jotka eivät olleet käyttäneet tulehduskipulääkkeitä.

Tutkimuksessa oli mukana rekisteritietoja yli 58 000:sta ensi-infarktin sairastaneesta potilaasta eli kaikista tanskalaisista, jotka selvisivät hengissä vuosina 1995-2000 sattuneesta sydäninfarktista. Heistä 9 800 sai uuden infarktin ja 16 600 kuoli seurannan aikana. Potilaista 5,2 % käytti rofekoksibia, 4,3 % selekoksibia, 17,5 % ibuprofeenia, 10,6 % diklofenaakkia ja 12,7 % jotain muuta NSAID-tulehduskipulääkettä.

Tutkijat kehottavat kipulääkitystä tarvitsevia sydänpotilaita keskustelemaan lääkärinsä kanssa, jotta lääkityksen haitat ja hyödyt voitaisiin arvioida.

Tunnollisesti lääkkeensä syövät potilaat elävät muita pitempään, mutta kanadalaistutkimuksen mukaan tämä saattaa johtua heidän terveellisistä elämäntavoistaan eikä niinkään lääkkeiden syömisestä.

Kanadalaiset saivat tuloksensa analysoimalla 21:n aikaisemman tutkimuksen aineistot, jotka kattoivat yhteensä lähes 47 000 henkilöä.

Lääkkeensä kiltisti ja tunnollisesti syövät potilaat kuolivat tutkimusten aikana noin puolet epätodennäköisemmin kuin potilaat, jotka olivat huolimattomampia lääkityksensä suhteen. Tämä havaittiin riippumatta siitä olivatko potilaat saaneet oikeaa vai lumelääkettä, joten vaikutus ei voinut johtua vain lääkehoidon onnistumisesta.

Tutkijat uskovat, että tunnolliset lääkkeensyöjät elävät pitempään, koska he elävät luultavasti terveellisemmin kuin potilaat, jotka suhtautuvat huolettomasti lääkkeiden ottamiseen.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitoon tarvitaan valtakunnallisesti lisäpanostusta

Tuki- ja liikuntaelinsairaiden erikoissairaanhoitoon pääsy ei ole helpottunut - hoitotakuu ei toteudu. Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreen selvityksen mukaan ortopedisiin ja käsikirurgisiin toimenpiteisiin joudutaan edelleenkin jonottamaan yli kuusi kuukautta.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet eli tule-sairaudet aiheuttavat huomattavaa haittaa, kipua ja toimintakyvyn vajausta. Tuki- ja liikuntaelimiin kohdistuvan kirurgian tavoitteena onkin juuri toimintakyvyn palauttaminen, esteetön liikkuminen ja kivun poistaminen.

Mitä pitempään tule-sairas joutuu odottamaan hoitoon pääsyä, sitä enemmän tule-vaivalla on vaikutusta potilaan elämänlaatuun ja työssä selviytymiseen. Suomessa maksetaan eniten sairauspäivärahoja tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia. Vuonna 2005 ylitettiin jo 5 miljoonan euron raja.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja - vammoista kärsii satunnaisesti yli miljoona suomalaista, pitkäaikaisesti yli 600 000 suomalaista. Tiedetään, että vanhusväestön määrä lisääntyy nopeammin kuin muissa Euroopan maissa, mutta myös tuki- ja liikuntaelinvaivojen määrä kasvaa väestön ikääntyessä.

YK on julistanut koko kuluvan vuosikymmenen Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuosikymmeneksi (Bone and Joint Decade). Vuosikymmen on jo ehtinyt yli puolenvälin, mutta maassamme julkisen terveydenhuollon panostuksessa ja resurssoinnissa tule-ongelmien ratkaisuun - esimerkiksi oikeaan aikaan hoitoon pääsemiseksi - ei ole juurikaan edistytty.

Suomen tuki- ja liikuntaelinliitto - Suomen Tule ry:n tarkoituksena on luoda edellytyksiä tuki- ja liikuntaelinten terveyden edistämiseksi. Liitto on käynnistänyt kansallisen tule-ohjelman. Päämääränä on väestön parempi tule-terveys.

Tärkeimmät tule-sairaudet ovat nivelrikko, nivelreuma, lanneselän sairaudet, niska-hartiaoireyhtymä, osteoporoosi sekä lasten synnynnäiset epämuodostumat ja kasvuhäiriöt. Tärkeimmät ulkoisen väkivallan aiheuttamat kudosvauriot ovat murtumat, nivelvauriot ja käden vammat. Erityisryhmän muodostavat sairauden tai tapaturman takia pysyvästi vammautuneet.

Tulehduskipulääkkeiden mahahaitat tunnetaan jo vanhastaan. Laaja suomalaistutkimus osoitti kuitenkin, että kaikkiin, myös pitkään käytössä olleisiin tulehduskipulääkkeisiin, liittyy myös kohonnut riski sairastua sydäninfarktiin.

Arvostetussa European Heart Journal –lehdessä julkaistu suomalaistutkimus osoitti, että sekä uusilla että vanhoilla tulehduskipulääkkeillä on sydänhaittoja. Näitä lääkkeitä käytetään mm. nivelten kulumavaivoihin, reumaan tai lihasten ja nivelten venähtymiin. Sydäninfarktin lisääntymisen vaara on suhteellisen pieni, mutta erityisesti sydänsairailla sillä on merkitystä.

Tulehduskipulääkkeisiin liittyvän sydäninfarktiriskin kohoaminen ei kuitenkaan ole lähelläkään esim. tupakoinnin aiheuttamaa riskin kohoamista. Tupakointi moninkertaistaa riskin saada sydäninfarkti, varsinkin jos potilailla on muita riskitekijöitä. Tilapäisen kiputilan hoitaminen särkylääkkeillä tuskin nostaa riskiä, mutta pidempään jatkuvassa käytössä riski on tunnistettava ja kiinnitettävä huomiota potilaan muihin yksilöllisiin riskitekijöihin.

Sydäninfarktivaaran on jo aiemmin todettu lisääntyvän uusimpien tulehduskipulääkkeiden eli ns. koksibien käytön yhteydessä. Arja Helin-Salmivaara, Arja Virtanen, Risto Vesalainen, Juha M. Grönroos, Timo Klaukka, Juhana E. Idänpään-Heikkilä ja Risto Huupponen selvittivät tuoreessa, suomalaisiin rekistereihin perustuvassa tutkimuksessaan liittykö vastaavanlainen haitta myös muihin tulehduskipulääkkeisiin. Tutkimuksen tiedot perustuvat hoitoilmoitus-, resepti- ja erityiskorvausoikeusrekistereihin vuosilta 2000-2004.

Tutkimuksessa verrattiin 33 000 suomalaisen ensi-infarktin sairastaneen ja 139 000 kontrollihenkilön tulehduskipulääkkeiden käyttöä. Muu samanaikainen sydäninfarktiriskin vaaraan vaikuttava lääkehoito sekä erityiskorvausrekisterin tietoihin perustuva sairastavuus otettiin huomioon analyyseissä.

Sydäninfarktin vaara lisääntyi yhtä paljon kaikkien tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä. Vaara lisääntyi lievästi, mutta tilastollisesti merkittävästi. Vaara lisääntyi jo lyhytaikaisen käytön yhteydessä, mutta se vaikuttaa katoavan viimeistään kuukauden kuluttua lääkkeen lopettamisesta.

Tutkijat muistuttavat, että täysin turvallista kipulääkettä ei ole edelleenkään kehitetty. Maha- ja sydänhaittojen lisäksi aiemmin on todettu näiden lääkkeiden aiheuttavan joillakin potilailla mm. munuaisten vajaatoimintaa tai pahentavan sitä erityisesti riskiryhmillä, nostavan verenpainetta ja huonontavan useimpien verenpainelääkkeiden tehoa sekä pahentavan sydämen vajaatoimintaa.

Tulehduskivun hoitaminen on kuitenkin tärkeää sekä potilaan elämänlaadun kannalta että kivun kroonistumisen ehkäisemiseksi. Lääkkeiden hyödyt ja haitat – varsinkin pitkäaikaisen kivun hoidossa - on punnittava tarkoin. Mikäli potilailla on muita infarktille altistavia sairauksia tai tekijöitä, tulisi hoitavan lääkärin tarkkaan harkita, onko särkylääkkeen pitkäaikaiskäyttö potilaan kohdalla suositeltavaa.

Kaikkia särkylääkkeitä pitäisi käyttää mahdollisimman pienillä annoksilla ja mahdollisimman lyhyen aikaa, koska särkylääkkeiden pitkäaikaiskäytöllä on todettu olevan muitakin terveydellisiä riskejä. Tilapäisen kiputilan hoitamista särkylääkkeillä ei kuitenkaan tarvitse välttää.

Tulehduskipulääkkeiden vaarat koskevat myös apteekeissa ns. käsikauppalääkkeinä myytäviä särkylääkkeitä. Myös niiden pitkäaikaiskäyttöä on vältettävä ja potilaan on aina kerrottava niiden käytöstä hoitavalle lääkärille.

Aspiriinin toimintaperiaate poikkeaa ratkaisevasti muista tulehduskipulääkkeistä. Tutkimustulos ei siten koske pieniannoksista aspiriinia (100-300 mg/vrk), jonka on osoitettu suojaavan korkean riskin potilaita sydäninfarktilta ja aivohalvaukselta. Potilaiden tuleekin edelleen jatkaa lääkärin heille suosittamaa aspiriinihoitoa.

Lisätietoja: ylilääkäri Arja Helin-Salmivaara, Lääkehoidon kehittämiskeskus ROHTO, puh. 050 430 1730, sposti: arja.helin-salmivaara@rohto.fi

Terveyden edistämisen keskus julkisti 8.6. Terveysbarometrin 2006, joka antaa kuvan terveyden edistämisen nykytilanteesta, ajankohtaisista ilmiöistä ja tulevaisuuden haasteista. Terveysbarometriin haastateltiin 243 kunnan terveysjohtajaa ja päättäjää sekä järjestöjohtajaa.

Barometrin mukaan suhtautuminen terveyden edistämiseen jatkuu myönteisenä ja rakenteet nähdään nyt erittäin tärkeinä kehittämiskohteina. Kansanterveyttä heikentävinä voidaan nostaa sosioekonomiset terveyserot, joiden kaventamiseksi ei kunnissa juurikaan toimia tehdä.

Terveyden edistäminen halutaan kohdistaa nyt erityisesti lapsiin ja nuoriin, työikäisiin sekä maahanmuuttajiin. Lasten ja nuorten terveyttä heikentävinä tekijöinä nostettiin päihteet sekä unen ja levon puute.

Terveysbarometri 2006 näyttää hyvän suunnan. Kunnissa ja järjestöissä on voimistunut myönteinen suhtautuminen terveyden edistämisen merkitykseen. Kehittämiskohteena rakenteet nähdään nyt kaikkein tärkeimmiksi välineiksi terveyden edistämisessä. Kuntavastaajista 45 % ja järjestöjohtajista 40 % näkee ne keskeiseksi haasteeksi tulevaisuudessa.

Toisaalta meneillään olevat kuntien hallinnolliset uudistukset voivat entisestäänkin sekoittaa vastuita ja olla suurimpia esteitä terveyden edistämisen myönteiselle kehitykselle. Myös pienten kuntien äärimmilleen käytetyt voimavarat eivät anna mahdollisuuksia uusien toimintojen kehittämiseen ja käyttöön.

Taloudellinen eriarvoisuus on eriarvoisuutta myös terveyden osalta. Vaikka sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen on yksi Terveys 2015 –kansanterveysohjelman tavoitteista, niin konkreettisia toimia ei kuntien taholta juurikaan ole tehty. Suurin osa hankkeista on varsin pienimuotoisia, monessa kunnassa ei terveyserojen kaventamiseen ole kiinnitetty lainkaan huomiota.

– Kansanterveydellisesti tilanne on huolestuttava, koska sosioekonomiselta asemaltaan heikoimmilla on tutkitusti myös huonoimmat valmiudet omaa terveyttään tukevien valintojen tekemiseen, sanoo suunnittelija Heikki Parviainen Terveyden edistämisen keskuksesta.

Järjestöistä puolestaan monet toimivat sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseksi ja niiden toiminnassa korostuu erityisesti sosiaalisten verkostojen tukeminen sekä lasten kohdalla kotiolot.

Tärkeimmät ovat lapset ja nuoret

Terveysbarometri 2006 –kyselyn vastaajat nostivat erityisen tärkeiksi terveyden edistämisen kohteiksi lapset ja nuoret sekä maahanmuuttajat. Erityisen huolissaan nuorten terveydentilasta olivat koulu- ja opetuslautakuntien puheenjohtajat, jotka ennakoivat myös muita vastaajia enemmän tilanteen heikkenemistä. Syiksi nähtiin mm. ehkäisevän työn riittämättömyys sekä väestöryhmien välisten erojen kasvu, joka osaltaan vaikuttaa myös perheiden voimavaroihin.

Lasten terveyden osalta vastauksissa korostui huoli päihteiden käytöstä sekä unen ja levon puutteesta. Voidaan olettaa, että vastaajat viittasivat päihteisiin perheessä tai ympäristössä esiintyvään päihteidenkäyttöön. Lasten terveydentilan kannalta merkittäviksi nousivat myös lasten kotiolot, liikunta ja ravitsemus.

Lasten ohella maahanmuuttajat nousivat vastauksissa tärkeänä terveyden edistämisen kohderyhmänä.

Yli puolet kaikista vastaajista oli huolissaan työikäisten jaksamisesta ja korosti toiminnan painottuvan työkyvyn ylläpitämiseen.

Terveyden edistämisen keskus julkaisee terveysbarometrin vuosittain. Barometri on tehty vuodesta 1992.

Terveyden edistämisen keskuksen suunnittelija Heikki Parviainen puh. 045 657 6779, (09) 7253 0365, heikki.parviainen@health.fi ja toiminnanjohtaja Mika Pyykkö puh. 0400 841 662, (09) 7253 0336, mika.pyykko@health.fi

Ylipaino haitallista käsien nivelille ja pitkäaikainen särkylääkkeiden käyttö sydämelle

Nivelrikko on maailmanlaajuisesti yleisin nivelsairaus, jossa nivelruston ennenaikainen rappeutuminen estää nivelen normaalin toiminnan ja aiheuttaa kipua. Luukato (osteoporoosi) on sairaus, jossa luun määrä tietyssä tilavuudessa on pienentynyt. Luun lujuus kärsii, ja se altistuu murtumille. Väestön ikääntymisen myötä sekä nivelrikon aiheuttama toimintakyvyn lasku että osteoporoosiin liittyvät murtumat aiheuttavat terveydenhuollossa merkittävästi lisäkustannuksia.

Nivelrikko on käsissä hyvin yleistä. Käsinivelrikko on yhteydessä muiden nivelten nivelrikkoon, joten sen tutkiminen antaa tietoa myös nivelrikon riskitekijöistä yleensä. Kuitenkin käsinivelrikon yhteyttä toimintakykyyn tai kuolleisuuteen on selvitetty vähän. Murtumariskin arviointi on keskeistä osteoporoosin diagnostiikassa ja hoidossa. Tutkimuksessa selvitettiin käsiröntgenkuvien avulla todetun nivelrikon ja osteoporoosin esiintyvyyttä, riskitekijöitä sekä yhteyttä terveydentilaan ja kuolleisuuteen.

Tutkimuksen mukaan ylipaino suurensi merkittävästi käsinivelrikon riskiä. Lääkärit ovat jo aiemmin kehottaneet välttämään ylipainoa polvi- ja lonkkanivelrikon ehkäisemiseksi. Tämä tutkimus korostaa edelleen painon hallinnan ratkaisevaa merkitystä nivelrikon ehkäisyssä ja hoidossa.

Yleisyydestään huolimatta käsinivelrikon vaikutus väestön toimintakykyyn oli vähäinen. Miehillä käsinivelrikko ennusti kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Tunnetut riskitekijät tai nivelrikkokipuun käytetyt särkylääkkeet eivät selittäneet tätä yhteyttä. Kuitenkin säännöllinen särkylääkkeiden käyttö suurensi huomattavasti sydäninfarktin tai sepelvaltimotautikuoleman riskiä seuraavien kahden vuoden aikana sekä miehillä että naisilla. Lääkärien on muistettava tämä erityisesti hoidettaessa potilaita, joilla on muita sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä tai jos särkylääkkeitä käytetään pitkään isolla annoksella.

Käsiröntgenkuvista mitattu luukato (kämmenluun kuorikerroksen ja ytimen suhteen eli metakarpaali-indeksin pieni arvo) ennusti lonkkamurtumariskiä 15 vuoden seurannan aikana. Kysymyksessä on yksinkertainen ja halpa mittaus, jolla voidaan arvioida luun vahvuutta ja murtumariskiä jo perusterveydenhuollossa. Yleistyneeseen nivelrikkoon liittyvä symmetrinen käsinivelrikko ennusti heikentynyttä kantaluun luuntiheyttä 20 vuoden seurannassa. Yleistynyt nivelrikko saattaa näin ollen lisätä osteoporoosia.

Tässä tutkimuksessa käytettiin vuosina 1978–81 kerättyä, suomalaista väestöä edustanutta Mini-suomi-aineistoa, jossa terveyshaastattelu ja lääkärintutkimus tehtiin 7217 yli 30-vuotiaalle. Käsiröntgenkuvat otettiin 3595 henkilöltä. Aineisto on yhdistetty sairaalapoisto-, eläke-, ja kuolinsyyrekisteriin. Terveys 2000-tutkimuksen yhteydessä osa aineistosta tutkittiin uudelleen. Tämä ainutlaatuinen aineisto, suomalaiset rekisteritiedot ja 20 vuoden seuranta-aika tekevät mahdolliseksi tulosten yleistämisen. Riskitekijöiden, nivelrikon ja luukadon välisten syy-yhteyksien selvittämisellä on tärkeä merkitys nivelrikon ja osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa.

Lihasten kestävyyden ja voiman kehittäminen voisi ehkäistä suuren osan alaselkä- ja niskakivuista. Tähän viittaa tuoreen hollantilaistutkimuksen havainto, jonka mukaan alaselkä- ja niskakipuja kehittyy usein työntekijöille, joiden selkä- ja niskalihasten kestävyys on vähäinen. Niskakipujen riskiä kasvattaa myös niskan ja olkapään lihasten heikko nostovoima.

Tutkimukseen osallistui 1 800 keskimäärin 35-vuotiasta hollantilaismiestä ja -naista. Osallistujien selän, niskan ja olkapään lihasten kestävyyttä ja nostovoimaa mitattiin kolmivuotisen tutkimuksen alussa, ja osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään testitulosten perusteella. Kipuilua kyseltiin tutkimuksen alussa sekä kolmasti seurannan aikana.

Huono menestys selän kestävyyttä mittaavassa testissä liittyi noin 1,4-kertaiseen kipuilun riskiin, kun vertailukohtana olivat työntekijät, joiden kestävyys oli parhaassa kolmanneksessa. Niskan lihasten heikko kestävyys liittyi puolestaan 1,2-kertaiseen ja niskan ja olkapään lihasten huono nostovoima noin 1,3-kertaiseen niskakipujen todennäköisyyteen. Tulokset eivät selittyneet työn fyysisellä vaativuudella tai tutkittavien iällä, uran pituudella, koulutuksella tai aiemmilla selkä- ja niskakivuilla.

Tulosten perusteella alaselkä- ja niskakipujen tehokas ehkäisy edellyttäisi työolojen parantamisen lisäksi myös panostamista työntekijöiden lihaskuntoon.

Koksibi-tulehduskipulääkkeisiin liittyvä sydänoireiden vaara näyttää olevan suurin reilu viikko lääkityksen aloittamisesta, todetaan tuoreessa kanadalaistutkimuksessa. Sydänriskit myös katoavat noin viikko lääkityksen lopettamisesta.

Koksibien eli COX-2-selektiivisten tulehduskipulääkkeiden sydänhaitat tulivat ilmi vuonna 2004, jolloin rofekoksibi liitettiin kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Lääke vedettiin pian markkinoilta. Tämän jälkeen myös monet muut koksibit ja tulehduskipulääkkeet on yhdistetty sydän- ja verisuonitauteihin.

Kanadalaisten tutkimus julkaistiin Kanadan lääkäriliiton CMAJ-lehdessä, ja siinä tarkasteltiin 239 rofekoksibia käyttävää ja 287 selekoksibia käyttävää yli 66-vuotiasta quebeciläistä. Tapaukset seulottiin yli 110 000 henkilön tutkimusaineistosta.

Rofekoksibia syövien sydäninfarktiriski oli noin 1,7-kertainen ensimmäisten 6-13 päivän ajan, kun vertailukohtana olivat henkilöt, jotka eivät käyttäneet tulehduskipulääkkeitä. Infarktiriski ei enää tästä suurentunut, ja se palasi lääkitystä edeltävälle tasolle noin viikko lääkityksen lopettamisen jälkeen.

Tämän aineiston perusteella selekoksibi ei liittyisi sydänvaivoihin, vaikka niin on havaittu aiemmissa tutkimuksissa. Tämä voi selittyä sillä, että tutkittavista valtaosa söi vain pieniä määriä selekoksibia, jolloin sen haittavaikutukset eivät välttämättä ilmene. Selekoksibin sydänvaikutuksia olisi silti hyvä selvittää lisää.

Tutkijat muistuttavat, etteivät tulokset sulje pois useita vuosia jatkuvan käytön aikana ilmenevää sydänriskin suurenemista.

Ylilääkäri, dosentti Markku Heliövaara on valittu Suomen Tule ry:n puheenjohtajaksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi.

Valinta tapahtui 18.5. Suomen Tule ry:n liittokokouksessa Helsingissä. Suomen tuki- ja liikuntaelinliitto - Suomen Tule ry:n tarkoituksena on luoda edellytyksiä tuki- ja liikuntaelinten terveyden edistämiseksi ja toimia jäsenyhteisöjensä valtakunnallisena yhteistyöelimenä .

Heliövaara on suosittu luennoija ja ahkera kirjoittaja, jonka ansiolistaan kuuluu mm. 160 tieteellistä artikkelia, 15 kirjaa ja 250 yleistajuista artikkelia. Noin puolet julkaisuista käsittelee tuki- ja liikuntaelinsairauksien (tules) epidemiologiaa.

- Liikunnan puute, lihavuus ja tupakointi ovat myös tuki - ja liikuntaelimistön riskitekijöitä Heliövaara muistuttaa.
- Tule-sairauksien hoidot paranevat jatkuvasti - mutta myös kallistuvat - ja voimavaroista on jo nyt pula. Ainoastaan hoitoon satsaamalla ei tule-ongelmia muutenkaan ratkaista. On korkea aika suhtautua primaaripreventioon, tule-ongelmien ennaltaehkäisyyn, vakavasti.
- Tuki- ja liikuntaelinongelmat ovat meillä suuri haaste ja maassamme on vuosikymmenten saatossa yritetty pistää tulesvuorta matalaksi, valitettavasti vielä toistaiseksi varsin vähäisin tuloksin.
- Suomen Tule ry pyrkii muutokseen vaikuttamalla päättäjien, mielipidevaikuttajien ja sitä kautta kansalaistenkin asenteisiin. Tuemme ja autamme jäsenjärjestöjämme, joiden työssä liikuntaelimistön terveyden edistäminen on keskeinen tavoite. Pitkällä tähtäimellä pyrimme tekemään itsemme tarpeettomiksi valtakunnallisella tule-ohjelmalla, joka on nyt lähtökuopissaan.

Päämääränä on väestön parempi tule-terveys
Suomen Tule ry on käynnistänyt kansallisen tule-ohjelman Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Keinot ovat ennaltaehkäisevä työ ja siihen liittyvä tutkimus. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja -vammojen osuus sairaaloiden potilasmääristä ja avoterveydenhuollon käynneistä on kasvanut.
Tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja -vammoista kärsii yli miljoona suomalaista. Yli 600 000 suomalaisella on jokin pitkäaikainen tuki- ja liikuntaelinsairaus. Joka neljäs leikkaus, eli n. 125 0000 leikkausta tehdään tule-sairauden tai -vamman vuoksi.

Lisätietoja: pääsihteeri Maria Valkama, p. 050 591 6462, maria.valkama@suomentule.fi
pj Markku Heliövaara, p. 040 7243 152, markku.heliovaara@ktl.fi

Sivun alkuun

Leikkaushaavan kasteleminen ei lisää infektioriskiä

Leikkaushaavoja suositellaan pidettäväksi kuivana ja siteissä leikkausta seuraavien päivien ajan, mutta australialaistutkijoiden mukaan tämä olisi tarpeetonta ainakin pienten leikkausten jälkeen. Australialaisten tutkimuksen perusteella ompeleen kasteleminen ja siteiden poistaminen 12 tunnin sisällä leikkauksesta ei lisäisi infektioita nykykäytäntöön verrattuna.

Tutkimukseen osallistui 857 leikkauspotilasta, joista puolia neuvottiin pitämään haava siteissä ja kuivana kahden vuorokauden ajan. Toista puoliskoa kehotettiin poistamaan siteet 12 tunnin sisällä ja kylpemään normaalisti.

Ryhmien välillä ei ollut käytännössä eroja, sillä kolmenkymmenen päivän sisällä leikkauksesta haava tulehtui 8,4 prosentilla siteen poistaneista ja haavansa kastelleista ja 8,9 prosentilla nykykäytäntöä noudattaneista.

Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että tutkimuksen potilaille tehtiin vain pieniä ihon poistoleikkauksia, joten tulokset eivät välttämättä koske suuria leikkaushaavoja.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(BMJ 2006;332:1053-1056)

Sivun alkuun

Skanskassa ehkäistään rakentajien tuki- ja liikuntaelinvaivoja

Skanskassa käynnistyy tänä keväänä Kaikki Kunnossa -työhyvinvointiohjelma, joka pyrkii monin eri tavoin tukemaan henkilöstön työssä jaksamista ja työtyytyväisyyttä. Ohjelma muodostuu työmaatreeneistä, liikunnallisista iltapäivistä, liikuntaseteleistä sekä esimiesvalmennuksesta.

Rakentajien fyysisen terveyden edistäminen on yksi ohjelman tavoitteista. Erityisesti tuki- ja liikuntaelimet joutuvat rakennustöissä koville. Työssä olevista rakennusalan ammattilaisista runsaalla 40 %:lla on niska-hartiavaivoja. Epämukavat työasennot koetaan hankalimmiksi. Olkanivelet ja hartiat rasittuvat työssä eniten. Varsinkin muurareilla, rakennustyöntekijöillä ja kirvesmiehillä kuormitus on runsasta. Lähes joka kolmannella (28 %) työkyvyttömyyseläkkeelle jäävällä rakennusalan työntekijällä on syynä tuki- ja liikuntaelinongelma.

Työmaatreeni on Skanskan ja Eteran yhteistyössä rakennustöihin räätälöimää elpymisliikuntaa, jota järjestetään työpaikoilla kahdesti viikossa vartti kerrallaan. Työmaatreenit käynnistyvät reilulla kymmenellä Skanskan työmaalla ympäri Suomea. Työmailta olevat vapaaehtoiset ohjaajat on koulutettu treenien vetämiseen sekä ergonomisten työtekniikoiden opastamiseen.

Perjantaina 19. toukokuuta Skanska järjestää Tampereella ensimmäisen Kaikki Kunnossa -iltapäivän, jossa peräti 200 pirkanmaalaista rakentajaa harjoittelee muun muassa työmaatreenejä. Iltapäivän tarkoitus on kannustaa työntekijöitä terveellisiin elämäntapoihin ja turvallisiin työtapoihin. Kaikki noin 3000 skanskalaista osallistuvat vuoden aikana alueelliseen työhyvinvointi-iltapäivään, jossa erityishuomio kohdistetaan tule-terveyteen.

Työhyvinvointi-iltapäivillä tehtävässä skanskalaisen kuntomittauksessa rohkaistaan rakentajia arvioimaan muun muassa omaa tasapainoaan sekä hartiaseudun ja selän liikkuvuutta. Eri rasteilla mittaajina ja opastajina on työterveyshuollon väkeä, työterveyshoitajia ja työfysioterapeutteja, jotka kannustavat rakentajia ottamaan yhteyttä aina, kun on tiedontarvetta tai jokin asia askarruttaa. Iltapäiviä höystää huumorilla liikunnallinen Teatteri E4.

Skanskan Kaikki kunnossa työhyvinvointi-iltapäivien toteuttamiseen osallistuvat Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Etera, Suomen Tule ry sekä Kunnossa kaiken ikää - projekti.

Lisätietoja Kaikki kunnossa projektista:
Skanska Oy, vastaava työterveyshoitaja Helena Pekkanen, puh. (09) 6152 2011,
helena.pekkanen@skanska.fi ja työfysioterapeutti Tuija Melin, puh. (09) 6152 2285,
tuija.melin@skanska.fi

Sivun alkuun

VTM Leena Kaila-Kankaan väitöskirja:

Mikä katkaisee kamelin selän?

Myös psyykkinen kuormitus altistaa selkäsairaudelle

Selkäsairauksien ehkäisyssä tulisi kiinnittää huomiota sekä fyysisiin että psykososiaalisiin työolosuhteisiin, osoittaa Helsingin yliopistossa 19.5.06 tarkastettava väitöstutkimus.

VTM Leena Kaila-Kangas selvitti väitöstyössään sairaalahoitoon johtaneiden selkäsairauksien riskitekijöitä Suomessa. Hän tarkasteli sairaalahoitoon joutuneiden selkäpotilaiden sosioekonomista ja ammatillista taustaa ja tutki lisäksi, ennustavatko psykososiaaliset tekijät työssä, unihäiriöt, tupakointi ja ylipainoisuus sairaalahoitoon joutumista selkäsairauden takia.

Kaila-Kangas käytti kahta erilaista tutkimusaineistoa, joista toinen sisälsi työssä käyvän 25-64-vuotiaan väestön tiedot sairaalahoidosta selkäsairauden takia vuodelta 1996, ja toinen tutkimusaineisto muodostui ryhmästä, jonka selkäsairaudesta johtuvaa sairaalahoitoon joutumista seurattiin vuodesta 1973 vuoteen 2000. Tutkimuksessa selkäsairaudet jaettiin selän välilevysairauksiin ja muihin selkäsairauksiin.

Väestöaineiston analysointi osoitti, että raskasta ruumiillista työtä tekevät, kuten maataloudessa ja teollisuudessa työskentelevät, joutuivat keskimääräistä useammin sairaalahoitoon selkäsairauden takia. Pienin todennäköisyys sairaalahoitoon joutumiselle oli istumatyötä tekevillä.

Toimihenkilöt ja hyvin koulutetut joutuivat harvemmin sairaalaan selkänsä takia kuin työntekijät.

Seurantatutkimuksessa kävi ilmi, että myös työhön liittyvillä psykososiaalisilla tekijöillä oli vaikutusta muista selkäsairauksista kuin välilevysairauksista johtuvaan sairaalahoidon tarpeeseen, vaikka sosioekonominen asema ja työn raskaus otettiin huomioon.

Välilevysairauksien osalta hoitoon joutumista ennustivat tupakointi ja ylipaino; muiden selkäsairauksien osalta niillä ei ollut ennustearvoa.

Myös unihäiriöt ennustivat sairaalahoitoon joutumista selkäsairauden takia, stressi sen sijaan ei.

"On ilmeistä, että terveellisistä elämäntavoista on hyötyä myös selkäsairauksien ehkäisyssä. Ehkäisemisen kannalta on tärkeää myös vähentää ruumiillisesti liian raskasta työtä, mutta sen ohella pitäisi lisätä ihmisten vaikutusvaltaa omaan työhönsä ja kouluttaa esimiehiä alaisten työnteon tukemisessa", Kaila-Kangas toteaa.

Väittelijän yhteystiedot: puhelin 030 4742 422, sähköposti leena.kaila-kangas@ttl.fi

Sivun alkuun

Taloustaidon terveyskuluvertailun kärjessä pienet Iniö ja Houtskari: Hämeenlinna, Lahti ja Mikkeli suurista edullisimmat

Terveydenhuollon ja vanhusten laitoshoidon kustannukset ovat Suomessa alhaisimpia Iniön, Oripään ja Mellilän kunnissa. Suuremmista kaupungeista kulut ovat parhaiten kurissa Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Kouvolassa. Kalleinta terveydenhuolto on Utsjoella ja kustannukset ovat korkeita myös pääkaupunkiseudulla.

Tämä käy ilmi Veronmaksajain Keskusliiton Taloustaito-lehden suuresta terveysmenovertailusta. Jo kuudetta kertaa toteutetun vertailun pohjana ovat ns. tarvevakioidut menot, joissa on huomioitu vaihtelut kuntien ikärakenteessa ja sairastavuudessa.

Vertailun on laatinut Stakes, ja se perustuu vuoden 2004 kuluihin. Terveysmenoihin on luettu perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito sekä vanhusten laitoshoito. Menoista on vähennetty asiakkaiden maksamat maksut.

Taloustaidon artikkelissa korostetaan, että käytetty menoindeksi on vain apuväline terveyspalvelujen arvioinnissa: "Lisäksi on arvioitava palvelujen laatua ja saatavuutta - pienet menot voivat johtua siitä, että palveluita on vähän tai ne ovat laadultaan kehnoja. Toisaalta myöskään suurella rahalla ei saa takeita hyvästä palvelusta", Taloustaidon artikkelissa todetaan.

Vertailussa kunnan indeksiluku on 100, kun sen terveysmenot vastaavat maan keskiarvoa. Erot kuntien välillä ovat erittäin suuria. Kun Iniön menoindeksi on 55, se on Utsjoella peräti 142. Kaikkiaan 28 kunnassa, mm. Helsingissä, menoindeksi on Iniöön verrattuna
vähintään kaksinkertainen.

Suurista kunnista Taloustaidon vertailun kalliista päästä löytyvät Helsingin (112) lisäksi mm. Oulu (111), Espoo (112) ja Vantaa (116). Pienistä kunnista Utsjoen jälkeen hintavimpia ovat Kaskinen (135), Pelkosenniemi (131), Lemu (128), Siuntio (126), Savukoski (122) ja Enontekiö (121).

Taloustaidon vertailusta käyvät ilmi tuoreimpien vuoden 2004 menoindeksien lisäksi vuoden 1993 lukemat. Suuremmista kunnista tuntuvia myönteisiä muutoksia on tapahtunut Hämeenlinnassa, Kajaanissa, Torniossa ja Porvoossa, joiden menot suhteessa muihin
kuntiin ovat pienentyneet. Muun muassa Tampereella, Kouvolassa, Salossa ja Kokkolassa menot suhteessa muihin ovat kasvaneet.

Varsin isoja muutoksia on tapahtunut myös mm. Karkkilassa, Nurmijärvellä, Lohjalla ja Pirkkalassa.

Terveysmenot, alhaisimmat indeksit 2004 (suluissa vuosi 1993):

1. Iniö 55 (112)
2. Houtskari 60 (77)
3. Miehikkälä 68 (76)
4. Vampula 68 (97)
5. Jämijärvi 70 (95)
6. Lestijärvi 70 (77)
7. Pukkila 71 (85)
8. Ylämaa 71 (87)
9. Liljendal 72 (94)
10. Mellilä 72 (76)

Terveysmenot, korkeimmat indeksit 2004 (suluissa vuosi 1993):

406. Mietoinen 117 (111)
407. Kolari 119 (123)
408. Kirkkonummi 119 (113)
409. Enontekiö 121 (128)
410. Savukoski 122 (135)
411. Siuntio 126 (118)
412. Lemu 128 (96)
413. Pelkosenniemi 131 (134)
414. Kaskinen 135 (120)
415. Utsjoki 142 (163)

Lisätietoja:

toimituspäällikkö Ulla Simola, Taloustaito, puh. (09) 6188 7319
tiedottaja Leena Kurkinen, Veronmaksajat, puh. (09) 6188 7352

Sivun alkuun

Copyright Duodecim 2004. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa. Kielto koskee materiaalin käyttöä frame-tekniikalla, linkittämällä suoraan tähän tiedostoon sekä kaikkeen muuhun toimintaan mm. cache- ja proxy-tekniikalla. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen muillakin tavoilla kielletään. Tämä koskee myös tulostusta ja tallennusta muuhun kuin yksityiseen käyttöön.

Tuoreimmat uutiset

Tärkeimmät ovat lapset ja nuoret