Muutoksia Kelan etuuksiin vuonna 2007

Vuosi 2007 tuo tullessaan joitakin parannuksia lapsiperheille. Vanhempainpäivärahoihin tulee korotuksia ja isiä kannustetaan pitämään isäkuukausi. Sen sijaan vähimmäispäiväraha ei nouse. Työnantajat saavat nykyistä suuremman kompensaation vanhempainvapaiden kustannuksista.

Lasten kotihoidontuen sisaruskorotus nousee hieman 1.4.2007 alkaen, ja tukea voi saada yhtä aikaa yksityisen hoidon tuen kanssa.

Sairauspäivärahoissa suurin muutos on osasairauspäiväraha, jonka tavoitteena on helpottaa työhön paluuta pitkältä sairauslomalta. Sairaanhoitokorvausten suorakorvausmenettelyä kevennetään.

Asumistuen perusomavastuuseen tulee pieni korotus samoin kuin hyväksyttäviin asumismenoihin. Lapsen saamaa perhe-eläkettä ei enää oteta huomioon asumistuen tuloissa.

Kansaneläkkeisiin ja vammaisetuuksiin tulee 1,7 prosentin indeksikorotus 1.1.2007 alkaen. Sen lisäksi sekä lasten hoitotuen, vammaistuen että eläkkeensaajien hoitotuen korkeinta erityistukea korotetaan 15 eurolla. Eläkkeensaajien asumistuen enimmäismääriä korotetaan indeksikorotusta enemmän.

Lapsilisiin ei tule korotuksia. Myös opintotuki säilyy ennallaan ensi vuoden lopulle saakka, jolloin on luvassa korotuksia vanhempien tulorajoihin.

Tarkemmat tiedot Kelan sivuilta.

Sivun alkuun

Hieronta hoitaa polven nivelrikkoa

Polven nivelrikosta kärsivien kannattaisi kokeilla hierontaa, sillä ainakin tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan se vähentää kipuja ja parantaa polven toimintaa. Hieronnan tehokkuutta polven nivelrikon hoidossa ei ole aikaisemmin tutkittu.

Tutkimukseen osallistui 68 polven nivelrikkoa potevaa, joista puolet satunnaistettiin hierontaan ja puolet verrokeiksi. Hoitoja annettiin kuukauden ajan kahdesti viikossa ja sen jälkeen kuukauden ajan kerran viikossa.

Hieronnasta oli potilaille selvää apua, sillä se vähensi polven kipuilua ja jäykkyyttä sekä auttoi heitä liikkumaan aikaisempaa paremmin. Suotuisat muutokset tuntuivat vielä neljä kuukautta hierontahoitojen aloittamisesta.

Hieronta auttaa myös muihin samankaltaisiin vaivoihin kuten nivelreumaan ja fibromyalgiaan eli "lihasreumaan". Tutkijat suosittavatkin hierontaa polven nivelrikon muiden hoitojen rinnalle. Polven nivelrikon hoitoihin kuuluvat muun muassa liikunta, kipulääkkeet ja polvileikkaus.

Uutispalvelu Duodecim (*)
(Archives of Internal Medicine 2006;166:2533-2538)

Sivun alkuun

Terveyskeskusten lääkärivaje kasvaa ostopalveluista huolimatta

Terveyskeskusten lääkärivaje on kasvanut 8,9 prosenttiin. Suomen Lääkäriliiton mielestä nyt on korkea aika etsiä ennakkoluulottomasti uusia, toimivia malleja ja kehitettävä lääkärien työskentelyolosuhteita, jotta vajeen kasvu taittuu. Nuorten lääkärien pakottaminen terveyskeskuspalveluun ei ratkaise ongelmaa. Työhön sitoutuminen onnistuu esimerkiksi rajaamalla perusvastuuväestön kokoa listautumismallin mukaan. Näin lääkäri voi itse vaikuttaa työnsä määrään.

Terveyskeskusten lääkärivaje on kasvanut hieman edellisvuodesta. Lokakuussa 2006 noin yhdeksän prosenttia eli 320 virkaa oli kokonaan hoitamatta.

Vajeessa on huomattavia alueellisia eroja. Suurin vaje on yhä Kainuussa, jossa neljännes viroista oli hoitamatta. Kainuun maakunta –kuntayhtymä tarjoaa terveyspalveluja kymmenelle jäsenkunnalleen, mutta sillä on ollut vakavia ongelmia täyttää lääkärinvirkoja. Tilanne on huono myös mm. Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Länsi-Pohjan, Lapin ja Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiireissä. Näissä kaikissa vaje oli yli 15 prosenttia.

Pienin lääkärivaje on tänä vuonna Varsinais-Suomen, Päijät-Hämeen, Keski-Pohjanmaan ja Satakunnan sairaanhoitopiireissä. Puolessa maamme terveyskeskuksista ei ole lainkaan vajetta. Näiden piiriin kuuluu noin 1,4 miljoonaa asukasta eli yli neljännes väestöstä. Lääkäritilanne on parempi suurissa eli yli 15 lääkärien terveyskeskuksissa ja väestövastuujärjestelmään kuuluvissa terveyskeskuksissa.

Terveyskeskuksissa on enemmän lääkäreitä kuin koskaan. Päätoimisten määrä on kasvanut 59 lääkärillä edellisvuoteen verrattuna. Kasvua on tapahtunut jo kolme perättäistä vuotta. Myös virkojen määrä on lisääntynyt.

Kokonaisia terveysasemia ulkoistetaan

Virkapohjaisista terveyskeskuslääkärin tehtävistä hoidettiin seitsemän prosenttia eli noin 250 virkaa ostopalveluna. Kaikkiaan noin 400 lääkärin tehtävät ostetaan yrityksiltä ja ammatinharjoittajilta. Tämä onkin parantanut kuntalaisten terveyspalvelujen saatavuutta ja potilaat ovat päässeet hoitoon.

Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on hyvä esimerkki siitä, kuinka korkea lääkärivaje on taittunut maan keskiarvojen alle käyttämällä ostopalveluja.

Uutta on se, että kunnat ulkoistavat kokonaisia terveysasemia eivätkä yritä rekrytoida virkalääkäreitä. Näin on mm. Lahdessa ja Joensuussa.

Terveyskeskusten lääkäritilanne -tutkimus perustuu yhden päivän, 4. lokakuuta 2006 tilanteeseen. Vastaukset saatiin kaikista terveyskeskuksista. Johtaville lääkäreille osoitettu tutkimus on tehty yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, Stakesin ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa.

Lisätietoja: toiminnanjohtaja Heikki Pälve, puh. 050 564 7345, tutkimuspäällikkö Jukka Vänskä, puh. 050 331 7973, http://www.laakariliitto.fi/tilastot/tutkimuksia/tktilanne.html

Sivun alkuun

Resveratroli saattaa suojata lihavuudelta ja diabetekselta

Cell-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan mm. punaviinistä ja karpalosta löytyvä resveratroli-antioksidantti suojaa hiiriä lihavuudelta ja diabetekselta sekä parantaa niiden kestävyyttä. Tulosten perusteella resveratroli saattaa vaikuttaa samoin myös ihmisiin.

Resveratrolihoito aktivoi mitokondrioiden toimintaa lisääviä SIRT1-geenejä, mikä johti hiirten solujen energiankulutuksen lisääntymiseen ja aerobisen kunnon sekä lihasten suorituskyvyn parantumiseen. Kiihtyneen energiankulutuksen ansiosta hiirten paino ja insuliiniherkkyys pysyivät ennallaan, vaikka hiiriä pidettiin rasvaisella ruokavaliolla.

Suomessa tehdyn osatutkimuksen perusteella SIRT1-geeni vaikuttaa myös ihmisen energiankulutukseen, ja havainnot saattavatkin poikia tulevaisuudessa uusia hoitoja mm. lihavuuteen ja diabetekseen. Tutkimuksen ihmisgenetiikkaosuudesta vastasi akatemiaprofessori Markku Laakso Kuopion yliopistosta.

Uutispalvelu Duodecim (*)
(Cell 2006;127:1-14)

Sivun alkuun

LL Raimo Niskasen väitös

Tehokkaampaa kivunhoitoa, vähemmän röntgenkuvia - hienosäätöä tekonivelleikkausten hoitoprosessiin

Tekonivelleikkausten hoitoprosessin hienosäädöllä voidaan sekä parantaa hoitoa että saavuttaa säästöjä, osoittaa Helsingin yliopistossa 24.11. tarkastettava väitöstutkimus.

Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Raimo Niskanen tarkasteli väitöstutkimuksessaan nivelrikon vuoksi tehdyn polven ja lonkan sementilliseen tekonivelleikkaukseen liittyviä kliinisiä tekijöitä: traneksaamihapon ja imuputken käyttöä, reisihermon puudutusta ja C-reaktiivisen proteiinin käyttäytymistä sekä röntgenkuvien ottamista ja tulkintaa.

Satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa 39 potilasta jaettiin kahteen ryhmään. Toisen ryhmän potilaat saivat traneksaamihappo-lääkeainetta, toisen ryhmän potilaat keittosuolaliuosta. Leikkauksesta johtuva verenhukka oli vähäisempi lääkettä saaneessa ryhmässä. Veritulppia ei havaittu kummassakaan ryhmässä.

Satunnaistetussa etenevässä tutkimuksessa 58 lonkkapotilasta ja 39 polvipotilasta jaettiin ryhmiin, joista toisessa käytettiin ja toisessa ei käytetty imuputkea leikkauksen jälkeisen verenvuodon keräämiseksi. Ryhmien välillä ei havaittu eroa haavan paranemisessa, verensiirroissa, komplikaatioissa tai nivelten liikelaajuuksissa. Tutkimuksen perusteella imuputken rutiininomaista käyttöä ei enää suositella.

Satunnaistetussa tutkimuksessa 25 potilaan reisihermo puudutettiin ensimmäisenä polven tekonivelleikkauksen jälkeisenä päivänä, ja menetelmää verrattiin muihin kivunhoidon menetelmiin 24 potilaalla. Puudutus tehtiin kertapuudutuksena potilaan vuoteessa lääkärinkierron yhteydessä. Puudutuspotilaat olivat kivuttomampia ja tarvitsivat vain puolet siitä oksikodinimäärästä (vahva kipulääke) mitä toinen ryhmä tarvitsi. Vertailuryhmän potilaille jouduttiin myös useammin jatkamaan epiduraalista kivunhoitoa. Reisihermon puudutuksen saaneet potilaat kuormittivat hoitohenkilökuntaa vähemmän kuin verrokkiryhmä.

Takautuvassa 422 lonkan tai polven tekonivelpotilaan tutkimuksessa selvitettiin infektiota tai kudostuhoa osoittavan C-reaktiivisen proteiinin käyttäytymistä leikkauksen jälkeen. Suurimmat arvot havaittiin toisena ja kolmantena leikkauksen jälkeisenä päivänä, minkä jälkeen arvot laskivat nopeasti. C-reaktiivisen proteiinin arvo käyttäytyy samalla tavalla sekä sementtikiinnitteisten että sementittömien tekonivelten yhteydessä. Merkittävät leikkauksen jälkeiset komplikaatiot kohottivat viikon tai kahden viikon kuluttua leikkauksesta C-reaktiivisen proteiinin arvoa uudelleen.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös takautuvasti tekonivelleikkauksen ja jälkinäyttöjen yhteydessä otettuja 200 lonkan ja polven röntgenkuvia.

Tulokset osoittivat, että mikäli leikkauksen jälkeen otetut röntgenkuvat ovat hyvälaatuisia, ei muutaman kuukauden sisällä tehtyihin rutiininomaisiin uusintatutkimuksiin ole tarvetta. Samalla sekä potilaiden että henkilökunnan säderasitus pienenee. Potilasta hoitavan ortopedin tulkinta röntgenkuvista on väittelijän mukaan riittävä.

"Tutkimuksessa tarkastellut kliiniset tekijät voivat näyttää toisistaan riippumattomilta, mutta niiden tunteminen helpottaa tekonivelpotilaiden asianmukaista hoitoa, ja samalla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä", väittelijä toteaa.

Väittelijän yhteystiedot: puh. 040 765 0768, sähköposti raimo.niskanen@fimnet.fi

Sivun alkuun

Suomeen tunnustus tule-sairauksien vastustamisesta

Suomalainen tuki- ja liikuntaelinsairauksien vastustamistyö on palkittu Etelä-Afrikassa Kansainvälisen tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuosikymmenen vuosikokouksessa (Bone and Joint Decade 2000 - 2010). Suomen toimintaverkosto palkittiin kansallisesta työstään edistää tuki- ja liikuntaelinsairauksien tuntemusta sekä tehostaa niiden ehkäisyä ja hoitoa.

Palkintoraati kiitti Suomen verkoston toiminnan monipuolisuutta ja kattavaa yhteistyöverkostoa. Erityisesti perusterveydenhuollon yksiköiden mukana oloa arvostettiin. Suomen verkostossa on mukana mm. 174 terveyskeskusta, 161 työterveyshuollon yksikköä ja 141 yhdistyskentän toimijaa. Suomen toteutuksessa toimintamuotoina ovat olleet mm. yleisöluennot, materiaalituotanto sekä tules-toimintapäivän ja -viikon viettäminen erilaisin tapahtumin vuosittain lokakuussa.

Suomen toimintaverkoston kansallinen koordinaattori fysiatri Mats Grönblad vastaanotti Suomelle myönnetyn ensimmäisen palkinnon poster-kilpailussa, jossa 40 kansallista toimintaverkostoa esittelivät kuluvan vuoden toimintaansa.

Kansainvälistä tules-vuosikymmentä 200-2010 vietetään lähes sadassa maassa ja kansallinen toimintaverkosto on perustettu 60 maahan. Lisäksi noin 1 200 yhteisöä ja yritystä osallistuu vuosikymmenen päämäärien edistämiseen. Suomessa tules-vuosikymmenen viettoa ohjaa Tules-liiga ja käytännön toteutuksesta vastaa Suomen Reumaliitto. Tules-vuosikymmenen tavoitteena on edistää tuki- ja liikuntaelinsairauksien tuntemusta sekä tehostaa niiden ehkäisyä ja hoitoa. Vuosikokous pidettiin Durbanissa 3. - 4.marraskuuta.

Lisätietoja: projektipäällikkö Jaana Hirvonen (09) 4761 5601

www.tules-vuosikymmen.org tai www.boneandjointdecade.org

Sivun alkuun

Kurkumasta helpotusta niveltulehduksiin?

Arizonan yliopiston rottakokeissa havaittiin kurkuman estävän tulehdusta ja vahvistavan niveliä. Tutkimustulokset julkaistiin Arthritis & Rheumatism -lehdessä. Kurkumaa käytetään mm. curryyn, mutta tutkimusta varten tehtiin oma sekoitus, johon kurkumaa uutettiin kasvin juuresta.

Vaikka tulokset olivatkin rohkaisevia, täytyy testejä ja tutkimuksia vielä jatkaa. Tehosta ihmisiin ei ole näyttöä.

Sivun alkuun

Tutkimus: Liikuntavammaisuuteen liittyy yllättävän voimakkaita uskomuksia

Invalidiliiton teettämän haastattelututkimuksen mukaan liikuntavammaisiin kohdistuvat ennakkoluulot ja asenteet ovat edelleen voimakkaita. Suomalaiset yhdistävät liikuntavammaisuuteen muun muassa muista riippuvaisuuden, eristyneisyyden ja tehottomuuden. Asenteita ei kuitenkaan tiedosteta, vaan ne nousevat esille vasta aiheesta tarkemmin keskusteltaessa.

Tutkimuksesta käy ilmi, että liikuntavammaisiin ihmisiin ei suhtauduta tasavertaisesti. Täysin liikuntakykyinen ihminen on normi, jonka rinnalla liikuntavammaisuus näyttäytyy puutteellisuutena ja sen myötä esimerkiksi kyvyttömyytenä elää normaalia elämää. Useimpien suhtautuminen liikuntavammaisiin on säälivää, torjuvaa, väistelevää, ihailevaa tai pelokasta. Selkeä vähemmistö suhtautuu liikuntavammaisiin ihmisiin aidon tasa-arvoisesti ja neutraalisti.

Tiedostamattomat asenteet jyrkkiä

Liikuntavammaisuutta ja siihen liittyviä asenteita ei ajatella aktiivisesti. Ennakkoluulot ja asenteet ovat usein tiedostamattomia, jolloin niiden vaikutusta käyttäytymiseen ei osata, eikä voidakaan kontrolloida. Useimmat eivät esimerkiksi usko, että he voisivat ihastua liikuntavammaiseen ihmiseen. Erityisesti nuoret ajattelevat liikuntavammaisen kumppanin rajoittavan heidän omia mahdollisuuksiaan elämässä. Ennakkoluuloista kertoo myös se, ettei valtaosa edes harkitsisi liikuntavammaisen ihmisen palkkaamista lapsensa päivähoitajaksi.

- Tutkimus osoittaa, että kuva liikuntavammaisuudesta on edelleen hyvin yksiulotteinen. Liikuntavammaisen elämä määritellään valitettavan usein kyvyttömyyden kautta ja liikuntavammaisuus nähdään negatiivisena erilaisuutena. On yllättävää, etteivät asenteet ole muuttuneet, vaikka liikuntavammaisia on nykyään paljon työelämässä mukana ja osa heistä menestyy aivan kuten osa liikuntakykyisistäkin, kertoo järjestöpäällikkö Marja Pihnala Invalidiliitosta.

Vammautuminen nähdään itsenäisyyden menettämisenä

Omassa elämässä liikuntavammaisuus tarkoittaisi useimmille surua, toivottomuutta, paljosta luopumista, katkeruutta ja jopa lohduttomuutta. Liikuntavammaisuuden nähdään automaattisesti merkitsevän riippuvuutta muista. Kaikkein pahimpana vammautumisessa haastateltavat pitävät itsenäisyyden menettämistä. Ennakkoluuloista huolimatta useimmat uskovat, että alkuvaiheen sokin ja vaikeuksien jälkeen tilanteeseen saattaisi olla jollakin tasolla mahdollista sopeutua.

Useimmat haastateltavat eivät muista saaneensa liikuntavammaisuudesta tietoa koulussa tai muuallakaan elämänsä varrella. Arjessa liikuntavammaisia ihmisiä kohdataan yleensä vain ohimennen kaupungilla.

Tärkeimpinä tiedon lähteinä pidetään omia, vähäisiä kokemuksia liikuntavammaisista sekä elokuvia, tv-sarjoja ja lehtiä.

Lisätiedot:Viestintäkonsultti ja -tutkija Mari Kiuru, Euro RSCG

Sivun alkuun

Jonossa yhä yli 11000 potilasta

Huomenta Suomelle ohjelmassa 30.10. sairaanhoitopiirien johtajat kertoivat jonotilanteesta. Erikoissairaanhoitoa jonottaa yli 11000 sairasta.

Pohjois- ja Itä-Savossa jonottajien määrä oli jopa kasvanut kesästä. Helsingissä ja Uudellamaalla jonon purkaminen oli lähes pysähdyksissä kesällä. Hoitotakuun mukaan potilasjonojen piti olla jo mennyttä aikaa. Jonot ovat vähentyneet Satakunnassa, Keski-Suomessa, Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Muualla on otsikoitu Turun jononpurun lähes pysähtyneen kesällä henkilökuntapulan vuoksi. Turku yrittää nyt purkaa jonojaan ylitöillä ja ostopalvelujen avulla..

Hoitotakuulain noudattamatta jättämisestä ei ole sanktioita kunnille tai sairaanhoitopiireille.

Sivun alkuun

Helsingin yliopistossa 4.11. tarkastettavassa väitöskirjassa esitellään Helsingin yliopiston kliinisen ja fysikaalisen laitoksen, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ja Sairaala Ortonin tutkijoiden kehittämiä uudenlaisia timanttipinnoitteita, joita voidaan soveltaa muun muassa lonkan tekoniveliin ja sydänläppiin sekä erilaisiin teollisiin sovelluksiin.

Timantti on äärimmäisen kovuutensa sekä kulutus- ja korroosionkestävyytensä takia erityisen houkutteleva materiaali tällaisia ominaisuuksia vaativiin sovellutuksiin, ja vuosien mittaan on yritetty kehittää pinnoitteita, jotka vastaisivat luonnontimantin ominaisuuksia.

Suurimpana esteenä timanttipinnoitteiden käytännön sovellutuksille on ollut korkealaatuisten pinnoitteiden suuri sisäinen jännitys ja siitä aiheutuneet paksujen pinnoitteiden kiinnipysyvyysongelmat.

FM Esa Alakosken väitöstyössä käytetyt pinnoitteet valmistettiin korkeaenergia-plasmatekniikalla. "Ryhmämme on kehittänyt timantti-polymeeri -hybridipinnoitteiden valmistukseen käytetyn kokeellisen plasmatekniikan pisimmälle maailmassa, ja olemme ratkaisseet tämän tekniikan avulla timanttipinnoitteiden kiinnipysyvyysongelmat.

Pystymme valmistamaan aiempaa kymmeniä, jopa satoja kertoja paksumpia, korkealaatuisia ja äärimmäisen hyvin kulutusta sekä korroosiota kestäviä timanttipinnoitteita", Alakoski kertoo.

Ryhmän päätavoitteena on ollut paksujen timanttipinnoitteiden kehittäminen teollisiin ja lääketieteellisiin sovellutuksiin, kuten tekolonkkaniveliin.

Kaupallisella tekolonkkasimulaattorilla tehdyt kokeet ovat osoittaneet, että timanttipinnoite pienentää nivelpintojen kulumista ja korroosiota noin miljoonasosaan tavanomaisesta.

Tutkimusryhmä on myös kehittänyt aivan uuden pinnoitemateriaalien tyypin, timantti-polymeeri -hybridipinnoitteet. Hybridipinnoitteissa yhdistyvät timantin poikkeukselliset mekaaniset ominaisuudet ja tarttumattomissa pinnoitteissa käytettävien polymeerien teflonin ja silikonikumin kyky hylkiä likaa.

"Hybridi-pinnoitteella vesipisarat lähtevät liikkeelle äärimmäisen helposti, jo 0,15 asteen kallistuskulma saa vesipisaran valumaan, kun aiempi 'maailmanennätys? oli yhden asteen kallistuskulma", Alakoski havainnollistaa.

Hybridipinnoitteiden mahdollisia teollisia ja lääketieteellisiä sovelluskohteita ovat esimerkiksi muovimuotit ja keinotekoiset sydänläpät.

Ortopedisen potilaan ohjausta voidaan tehostaa

Leikkauspotilaiden sairaalassaoloajat ovat selvästi lyhentyneet. Potilaan odotukset tiedon suhteen eivät ole kuitenkaan vähentyneet. Potilaan tulee osata hoitaa itseään ennen leikkausta niin, että hänet voidaan leikata sairaalaan tullessaan. Leikkauksen jälkeen potilaan on osattava toipua itsenäisesti. Vaatimukset hoitajien toteuttamalle ohjaukselle eivät myöskään ole vähentyneet, sillä jo laki potilaan asemasta ja oikeuksista velvoittaa potilaan ohjaamiseen.

Potilaan ohjaus on yksi hoitotyön keskeinen toiminto. Sitä on tutkittu paljon, mutta on tarpeen tutkia, miten ohjausta voitaisiin tehostaa siten, että se tukisi potilaan voimavaraistumista ja oman elämänhallinnan saavuttamista.

TtM Kirsi Johanssonin väitöskirjatyössä tutkittiin kolmivaiheisesti ortopedisten potilaiden ohjausta voimavaraisuuden näkökulmasta. Johanssonin tutkimuksessa kuvataan ortopedisen potilaan ohjauksen kehittämisalueita. Johanssonin tulokset osoittavat, että ohjaamalla potilasta tehokkain keinoin on mahdollista tukea potilaan tunnetta oman elämänsä hallinnasta leikkaukseen liittyvässä elämäntilanteessa.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin mitä potilaat leikkaukseensa liittyen pitivät tärkeinä asioina tietää. Tätä tutkittiin kaksivaiheisella kyselyllä 212 ortopediselta potilaalta 17 sairaalasta ja 22 osastolta eri puolilta Suomea. Potilaat pitivät tärkeimpänä tietää leikkaukseensa liittyvistä mahdollisista ongelmista sekä oireista selviytyäkseen leikkaukseensa liittyvistä tilanteista. Sen sijaan esimerkiksi tietoa siitä, miten saada yhteyttä toisiin samassa tilanteessa oleviin potilaisiin pidettiin vähemmän tärkeänä.

Toisessa vaiheessa selvitettiin olemassa olevia käytänteitä ja toimintoja ortopedisen potilaan ohjauksessa. Yhden yliopistosairaalan 146 potilaalta ja 56 hoitajalta kysyttiin miten he kokivat ohjauksen toteutuneen. Lisäksi tarkasteltiin 25 kirjallista ortopedisille potilaille kohdennettua potilasohjetta. Edelleen tarkasteltiin systemaattisesti aikaisempien tutkimusten perusteella ohjauksen sisältöjä, menetelmällisiä ratkaisuja ja vaikutuksia ortopedisen potilaan osalta. Tulosten mukaan potilasohjauksen nykykäytännössä ei riittävästi huomioida potilaiden odotuksia tiedon suhteen. Lisäksi potilaat pitivät puutteellisena tietämystään tietyissä hoitoon liittyvissä asioissa. Myös ohjauksen sisällöt ja ohjauksen menetelmälliset ratkaisut ovat olleet epäsystemaattisia, eikä voimavaraisuuden näkökulmaa ole otettu huomioon.

Kolmannessa vaiheessa hyödynnettiin edellä mainittujen aikaisempien vaiheiden tuloksia sekä aikaisempaa tutkimustietoa voimavaraisuudesta sekä sen tukemisesta. Näiden perusteella laadittiin ohjaus, jonka avulla voitaisiin tehokkaasti auttaa ja tukea potilasta oman elämänsä haltuun ottamisessa leikkaukseen liittyvässä tilanteessa. Tässä ohjauksessa hyödynnettiin mm. koulutuksen alueella paljon käytössä olevaa käsitekarttamenetelmää. Käsitekarttamenetelmän käyttö ohjauksessa perustui siihen, että sen avulla voidaan potilaan olemassa oleva tieto selkeästi jäsentää. Tämän jälkeen mm. potilaan odotukset ja tarpeet tiedon suhteen ovat selvemmin havaittavissa. Testattu ohjaus tuki potilaan voimavaraistumista ja tunne oman elämän hallinnasta lisääntyi.

Lonkan tekonivelleikkauksissa mahdollista saada hyviä tuloksia myös nuorilla potilailla

Helsingin yliopistossa 6.10. tarkastettavassa väitöskirjassa osoitetaan ensimmäistä kertaa väestötasolla, että lonkan tekonivelleikkauksella voidaan saavuttaa hyvät pitkäaikaistulokset myös nuorilla potilailla. LL Antti Eskelisen väitöstutkimus osoitti lisäksi, että sairaala Ortonissa kehitetyllä, teknisesti erittäin vaativalla lonkan tekonivelleikkauksella voidaan merkittävästi vähentää kipua ja parantaa kävelykykyä myös niillä potilailla, joilla lapsuudessa hoitamatta jäänyt lonkan synnynnäinen ns. korkea sijoiltaanmeno on johtanut nivelen vaikeaan kehityshäiriöön.

Tyypillinen lonkan tekonivelleikkaukseen joutuva potilas on 60-80-vuotias nainen. Aiemmat väestötason tutkimukset ovat osoittaneet, että lonkan tekonivel pysyy nuorilla potilailla kiinni huonommin kuin iäkkäämmillä. On ollut kiistanalaista, minkä tyyppinen tekonivel kestäisi parhaiten nuorilla, aktiivisilla potilailla.

Lonkan korkean synnynnäisen sijoiltaanmenon vaurioittaman lonkkanivelen hoito aikuisiällä lonkan tekonivelleikkauksella on vaativaa, ja komplikaatioiden riski leikkauksessa on suuri. Näistä tekonivelleikkauksista on raportoitu hyvin vähän pitkäaikaistuloksia, minkä vuoksi eri leikkausmenetelmien asema on ollut selkiytymätön.

Eskelinen analysoi väitöstutkimuksessaan Suomen endoproteesirekisterin tietojen perusteella 4 661 nivelrikkopotilaan, iältään alle 55-vuotiaita, ja 2 557 nuoren reumaatikon lonkan tekonivelleikkausten pitkäaikaistulokset. Lisäksi sairaala Ortonissa tarkastettiin 87 potilasta, joille oli tehty erittäin vaativa lonkan tekonivelleikkaus joko lapsuudessa hoitamatta jääneen korkean synnynnäisen lonkan sijoiltaanmenon vuoksi tai lonkan kehityshäiriön johdosta tehdyn reisiluun muovausleikkauksen jälkeen.

Tulosten perusteella sekä nuorille nivelrikko- että reumapotilaille kannattaa valita lonkan tekonivelleikkauksessa reisiluun puolelle uudenaikainen sementitön poroosi- tai hydroksiapatiittipinnnoitettu varsiosa. Lonkkamaljakon puolella sementtikiinnitteisellä polyetyleenikupilla saavutettiin paras kiinnipysyvyys nuorilla reumaatikoilla, kun taas nuorilla nivelrikkopotilailla modernien sementittömien ja sementtikiinnitteisten kuppiosien tuloksissa ei ollut eroa. Vaikean lonkkanivelen kehityshäiriön hoidossa sementitön tekonivelleikkaus, jossa reisiluu lyhennettiin siirtäen iso sarvennoinen alas ja kuppiosa implantoitiin alkuperäisen lonkkamaljakon alueelle, vähensi merkittävästi kipua ja paransi potilaiden kävelykykyä.

LL Antti Eskelisen väitöskirja "Total hip arthroplasty in young patients - with special references to patients under 55 years of age and to patients with developmental dysplasia of the hip" tarkastetaan perjantaina 6.10.2006 klo 12 HYKS:n Kirurgisen sairaalan Sophie Mannerheim -salissa, Kasarminkatu 11-13. Väitöskirjan ovat ohjanneet dosentti Ville Remes (Helsingin yliopisto ja HYKS, ortopedian ja traumatologian klinikka) sekä professori Pekka Paavolainen (Helsingin yliopisto ja sairaala Orton).

Väittelijän yhteystiedot: Puh. 050-3492 777, Sähköposti: antti.eskelinen@fimnet.fi

Helsingin yliopistossa 7.10. tarkastettava väitöstutkimus kumoaa lääketieteellisiin oppikirjoihin juurtuneen tiedon siitä, ettei kipu- ja kuumelääke parasetamoli vaikuta verihiutaleiden toimintaan perinteisten kipulääkkeiden tavoin.

LL Edward Munsterhjelmin väitöstutkimuksessa annettiin terveille vapaaehtoisille koehenkilöille parasetamolia eri suuruisina annoksina ja tarkkailtiin samalla mahdollisia muutoksia verihiutaleiden toiminnassa. Verihiutaleiden toiminnassa havaittiinkin häiriö, joka paheni lääkeannosten kasvaessa.

Suurinkin tutkimuksessa käytetty parasetamoliannos (30 mg/kg) häiritsi kuitenkin verihiutaleiden toimintaa vähemmän kuin perinteinen tulehduskipulääke diklofenaaki. Parasetamolia ja perinteisiä tulehduskipulääkkeitä voidaan kuitenkin käyttää myös samanaikaisesti, jolloin kipua lievittävä vaikutus voimistuu. Munsterhjelmin tutkimus osoitti, että tällainen lääkeyhdistelmä aiheuttaa verihiutaleiden toimintahäiriön joka on voimakkaampi kuin kumpikaan lääke yksin käytettynä.

Parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä käytetään usein leikkausten jälkeen vahvojen morfiinin kaltaisten kipulääkkeiden tarpeen vähentämiseksi. Koska verihiutaleet osallistuvat veren hyytymiseen, tulehduskipulääkkeiden käyttö voi altistaa verenvuodolle leikkauksen yhteydessä. Jos veren hyytymisjärjestelmä on normaali, tämä kipulääkkeiden aiheuttama verihiutaleiden ohimenevä toimintahäiriö muodostuu harvoin ongelmaksi. Jos potilas kuitenkin käyttää esimerkiksi verenohennuslääkitystä, kuten varfariinia tai pienimolekyylistä hepariinia, tai mikäli hänellä on synnynnäinen verenvuototaipumus, kipulääkkeiden verenvuotovaaraa lisäävä vaikutus voi korostua.

Verihiutaleiden toiminnan hillitsemisestä voi olla myös hyötyä. Leikkauksen jälkeen veren hyytymisjärjestelmä aktivoituu jolloin laskimo- ja keuhkoveritulppariski kasvaa. Pieni annos asetyylisalisyylihappoa vähentää verihiutaleiden toimintaa useiden päivien ajaksi. Muiden tulehduskipulääkkeiden vaikutus on samanlainen, mutta nopeammin ohimenevä. Väitöskirjatyössä parasetamolin vaikutus todettiin samankaltaiseksi.

Uuden sukupolven tulehduskipulääkkeet, koksibit, eivät ärsytä vatsaa perinteisten lääkkeiden tavoin eivätkä myöskään vaikuta verihiutaleiden toimintaan. Koksibien on kuitenkin havaittu aiheuttavan veren hyytymisjärjestelmän lievän yliaktivoitumisen, mikä voi altistaa sydänveritulpalle. Väitöstutkimuksessa yhdistettiin koksibi parasetamoliin, jolloin parasetamoli aiheutti lievän verihiutaleiden toimintahäiriön. "On mahdollista, että tämä parasetamolin vaikutus vähentää koksibien aiheuttamaa sydänveritulppavaaraa", Munsterhjelm arvioi.

LL Edward Munsterhjelmin väitöskirja "Characterization of inhibition of platelet function by paracetamol and its interaction with diclofenac and parecoxib" (Miten parasetamoli vaikuttaa verihiutaleiden toimintaan yksin ja yhdessä diklofenaakin tai parekoksibin kanssa?) tarkastetaan lauantaina 7.10.2006 klo 10 Biomedicum Helsingin luentosalissa 2, Haartmaninkatu 8. Väitöskirjan ovat ohjanneet professori Per Rosenberg ja LKT Tomi Niemi.

Väittelijän yhteystiedot: Puh. 040 720 8524, Sähköposti: edward.munsterhjelm@helsinki.fi

Kotihoidossa olevat ja sairaalasta kotiutettavat ovat usein iäkkäitä, entistä sairaampia ja tarvitsevat apua useilta palveluiden tuottajilta. Silti lähes puolelta kotihoidossa olevalta puuttuu hoitoa koordinoiva vastuuhenkilö. Myös kotihoidon ja sairaalan yhteistyössä on puutteita. Erityisesti puutteellisten jatkohoitotietojen takia hoidon jatkuvuus usein kärsii.

Stakesin tekemän kyselyn mukaan kotisairaanhoidon, kotipalvelun ja yhdistetyn kotipalvelun ja kotisairaanhoidon henkilöstö joutuu usein toimimaan puutteellisin tiedoin. Tieto asiakkaasta ei kulje esteettömästi ja saumattomasti hoitopaikasta toiseen.

Lähes puolet kotihoidon työntekijöistä oli tyytymättömiä sairaalasta saamaansa tiedon määrään asiakkaan hoidon ja palvelujen tarpeesta kotona, hoidosta sairaalassa ja sairauden hoidosta kotona. Kotihoitoa on myös totuttu pitämään hoitoketjun päätepisteenä, jonne sairaala lähettää asiakkaat. Lähes puolelta kotihoitoon tulleelta asiakkaalta puuttui heidän hoitoaan koordinoiva vastuuhenkilö. Asiakkaan siirtyessä sairaalasta kotihoitoon, noin neljäsosassa tieto tuli vasta kotiutumispäivänä tai sen jälkeen ja yli puolessa asiakkaiden kotiutumisista oli ilmennyt jonkinasteisia ongelmia.

Kun monet potilaat kotiutuvat liian huonokuntoisina, he kokevat pelkoa kotona olemista kohtaan. Kotihoidon suunnittelu koettiin myös vaikeaksi, koska hyvän hoidon jatkuvuuteen tarvittavaa ja rajat ylittävää asiakkaan, kotihoidon ja omaisten välistä yhteistyötä sekä tiedon vaihtoa oli liian vähän.

Tutkimus liittyy laajaan hankkeeseen, jossa kehitetään asiakkaiden näkökulmasta hoidon kulkua ja kotihoitoa. Hankkeessa haetaan hyviä ratkaisuja ylittävään yhteistyöhön ja tiedon kulkuun palvelujen tuottajien välillä kotihoidossa sekä kotihoidon ja sairaalan välillä. Mukana oli 22 kuntaa.

Kotihoitoon kuuluu sekä kotipalvelua että kotisairaanhoitoa. Kotipalvelua on asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon sekä muuhun kuin tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittaminen ja niissä avustaminen. Kotisairaanhoito on terveyskeskuslääkärin, terveydenhoitajan, erikoissairaanhoitajan, sairaanhoitajan ja perushoitajan antamia palveluja henkilöille, jotka kykenevät sairaudestaan huolimatta asumaan kodissaan, mutta jotka tarvitsevat apua sairautensa tai vamman vaatimissa hoitotoimenpiteissä ja voinnin seurannassa. Kotihoito on asiakkaan saamaa julkista, yksityistä tai kolmannen sektorin antamaa hoitoa ja palveluja. Yhdistetty kotihoito on kotipalvelun ja kotisairaanhoidon järjestämistä yhdessä pisteessä.

Lähde: Marja-Leena Perälä, Eija Grönroos, Anu Sarvi. Kotihoidon henkilöstön työ ja hyvinvointi. Stakes Raportteja 8/2006.

Stakesin uutiskirjeessä 2/2006, http://www.stakes.fi/uutiskirje, haastatellaan tutkimusprofessori Marja-Leena Perälää kotihoidon henkilöstön tilasta.

Lisätietoja: tutkimusprofessori Marja-Leena Perälä, puh. (09) 3967 2247, 040 523 5964, etunimi.sukunimi(at)stakes.fi ja www.stakes.fi/palko.

Selekoksibi-tulehduskipulääke voi aiheuttaa sydänoireita ja nostaa verenpainetta, todetaan tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa. Havainto on uusin todiste tulehduskipulääkkeiden sydänhaitallisuudesta.

Tutkimuksessa hyödynnettiin kahden tutkimuksen aineistoja, jotka koostuivat noin 3 600 potilaan tiedoista. Tutkimuksissa oli selvitetty selekoksibin tehokkuutta hyvälaatuisten suolistokasvainten ehkäisyssä. Potilaat söivät selekoksibia joko 200 mg kahdesti päivässä tai 400 mg kerran päivässä. Tutkimuksen seuranta-aika oli noin kolme vuotta.

Selekoksibia 400 mg tai enemmän päivittäin käyttävät saivat sydäninfarktin, aivohalvauksen tai sydämen vajaatoiminnan lähes kaksi kertaa todennäköisemmin kuin henkilöt, jotka eivät käyttäneet kyseistä lääkettä. Myös selekoksibia käyttävien riski kuolla sydäntautiin todettiin noin kaksinkertaiseksi. Selekoksibin käyttäminen liittyi lisäksi verenpaineen kohoamiseen.

Tulosten perusteella näyttäisi myös siltä, että selekoksibiin liittyvä sydänoireiden riski riippuu annoksesta eli että pienemmät annokset aiheuttaisivat vähemmän vaaraa.

Selekoksibin ja muiden koksibi-tulehduskipulääkkeiden sydänhaitallisuudesta saatiin vihiä viime vuonna, jolloin rofekoksibi-lääkkeen havaittiin lisäävän sydän- ja verisuonitautien vaaraa. Tämän jälkeen myös muut NSAID-tulehduskipulääkkeet on yhdistetty suurentuneeseen sydäntautiriskiin. Vanhoista tulehduskipulääkkeistä ainoastaan aspiriini on säästynyt epäilyiltä.

Copyright Duodecim 2004. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa. Kielto koskee materiaalin käyttöä frame-tekniikalla, linkittämällä suoraan tähän tiedostoon sekä kaikkeen muuhun toimintaan mm. cache- ja proxy-tekniikalla. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen muillakin tavoilla kielletään. Tämä koskee myös tulostusta ja tallennusta muuhun kuin yksityiseen käyttöön.

Tuoreimmat uutiset

Muutoksia Kelan etuuksiin vuonna 2007

Kurkumasta helpotusta niveltulehduksiin?

Tutkimus: Liikuntavammaisuuteen liittyy yllättävän voimakkaita uskomuksia

Jonossa yhä yli 11000 potilasta