LL Arja Helin-Salmivaaran väitöskirja

Tulehduskipulääkkeiden haitat puntaroitavana

Turun yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa tarkasteltiin Suomessa käytettävien tulehduskipulääkkeiden vakavia haittatapahtumia. Uudet tulehduskipulääkkeet, ns. koksibit eivät osoittautuneet tutkimuksessa merkittävästi perinteisiä tulehduskipulääkkeitä turvallisemmiksi ruuansulatuskanavan vuotojen suhteen rekisteritietoihin perustuvassa epidemiologisessa tutkimuksessa. Toisaalta sekä perinteisten että uusien tulehduskipulääkkeiden käyttöön havaittiin liittyvän samanlainen sydäninfarktin vaara.

Miten tulehduskipulääkkeet toimivat?

Tulehduskipulääkkeet lievittävät kipua ja tulehdusreaktiota sekä alentavat kuumetta. Ne estävät elimistössä tulehdusreaktiota välittävien prostanoidien muodostumista. Eräillä prostanoideilla on elimistössä myös hyödyllisiä vaikutuksia. Perinteiset tulehduskipulääkkeet estävät sekä hyödyllisten (mm. mahan limakalvoa suojaavien) että haitallisten, tulehduksen yhteydessä lisääntyvien prostanoiden muodostumista. Koksibien, vaikutus painottuu tulehdusta välittävien prostanoidien tuoton vähentämiseen.

Ruuansulatuskanavan vuodon vaara samankaltainen eri lääkeryhmissä

Ruuansulatuskanavan verenvuoto on perinteisten tulehduskipulääkkeiden hyvin tunnettu haitta, joka on ollut koksibien kehittämisen pontimena. Helin-Salmivaaran tutkimuksessa tulehduskipulääkkeiden käyttöön liittyi kolminkertaisesti lisääntynyt ruuansulatuskanavan vuodon vaara verrattuna lääkkeitä käyttämättömiin. Tulos on yhdenmukainen aiempien epidemiologisten tutkimusten kanssa. Vaaran suuruus oli koksibeilla samaa tasoa kuin perinteisillä lääkkeillä, kun analyysissa huomioitiin muu sairastavuus ja lääkkeiden käyttö.

Sydäninfarktin vaara myös perinteisillä lääkkeillä

Koksibien on todettu kliinisissä tutkimuksissa lisäävän sydäninfarktin vaaraa. Tässä epidemiologisessa tutkimuksessa jonkin verran lisääntynyt sydäninfarktin vaara liittyi koksibien ohella myös muiden, pitkään markkinoilla olleiden tulehduskipulääkkeiden käyttöön. Tulehduskipulääkkeiden käyttäjien suhteellinen vaara sairastua sydäninfarktiin oli 1,4-kertainen niihin henkilöihin verrattuna, jotka eivät käyttäneet näitä lääkkeitä.

Asetyylisalisyylihappo (asperiini) ei ollut tutkittujen lääkkeiden joukossa eikä Helin-Salmivaaran tutkimuksen tuloksia voida soveltaa siihen. Muista tulehduskipulääkkeistä poiketen asetyylisalisyylihapon pienten annosten tiedetään suojaavat sydäninfarktilta.

Iäkkäät käyttävät tulehduskipulääkkeitä muita useammin

Tulehduskipulääkkeitä käytetään runsaasti. Reseptillä määrättyjä tulehduskipulääkkeitä käyttää vuosittain lähes miljoona suomalaista. Käyttäjistä 58 % on naisia ja yli 64-vuotiaiden osuus oli 22 % vuonna 2000. Yli 60-vuotiaista naisista noin 30 % ja miehistä noin 25 % oli hankkinut vähintään kerran reseptillä tulehduskipulääkkeitä tutkimusvuoden aikana. Väestöstä 1,5 % ja yli 64-vuotiaista viisi prosenttia käytti tulehduskipulääkkeitä enemmän kuin 182 päivittäistä annosta vuodessa. Näistä suurkuluttajista reumapotilaiden osuus oli viidennes.

Vaaratekijöiden tapauskohtainen arviointi on tärkeää - iäkkäät merkittävin ryhmä

Iäkkäät ovat lähtökohtaisesti muita suuremmassa vaarassa sairastua sydäninfarktiin ja ruuansulatuskanavan vuotoihin, minkä vuoksi pienikin suhteellisen vaaran lisäys on heille merkityksellinen. Erityisesti suuren vaaran potilailla tulee entistä yksilöllisemmin punnita tulehduskipulääkkeellä saavutettavia hyötyjä ja haittoja.

Lääkkeiden vaikutuksia kannattaa arvioitava myös arkielämän olosuhteissa

Uusien lääkkeiden hyötyjä ja haittoja tulisi tutkia kliinisten kokeiden lisäksi systemaattisesti myös arkielämän olosuhteissa, jolloin lääkkeiden vaikuttavuudesta, erityisesti turvallisuudesta, voidaan saada kliinisten kokeiden tuloksia täydentävää tietoa.

Sivun alkuun

Nykymiehillä on yhtä vahva reisiluun kaula kuin keskiaikaisilla naisilla

Nykyihmisten reisiluun kaula on selvästi pidempi kuin keskiaikaisten ihmisten, mutta luun poikkileikkauksen koko ei ole vastaavasti suurentunut. Poikkileikkauksen muoto on myös soikeampi. Lonkkansa murtaneilla nykyihmisillä reisiluun kaula on vielä pidempi, mutta myös poikkileikkaus kooltaan pienempi - erityisesti miehillä.

Lonkkamurtuman aiheuttaa pääsääntöisesti kaatumisen aiheuttama isku, jota luu ei kestä. Luun arvioitu lujuus kaatumistilanteessa on nykymiehillä keskimäärin samaa tasoa kuin keskiaikaisilla naisilla. Nykynaisilla tilanne on selvästi heikompi, mikä selittää osaltaan naisten suurta lonkkamurtumien lukumäärää.

Nykyiselle elämänmenolle ominainen motorisoitujen kulkuneuvojen ja työvälineiden käyttö niin työssä kuin kotona vähentävät luuston saamaa kuormitusta. Keskiajalla monet asiat olivat toisin.  Työt ja matkat tehtiin pääasiassa vain oman lihasvoiman avulla, ja ruumiillinen työnteko aloitettiin usein jo lapsena.

UKK-instituutin ja unkarilaisten tutkijoiden yhteistyötutkimuksessa selvitettiin, miten murtumalle altis reisiluun yläpää on muuttunut ulkoiselta rakenteeltaan viimeisen vuosituhannen aikana. Tutkimuksessa mitattiin yli 300 reisiluuta, joista 118 oli peräisin keskiajalta.

Nykyihmisten reisiluun ulkoinen rakenne on siis jo lähtökohtaisesti heikentynyt - kuin ohutpalkkinen pitkä silta. Tämä saattaa olla johtua siitä, että pituuskasvun aikana nykyihmisen luustolta puuttuu usein monipuolinen ja riittävän voimakas kuormitus. Nykyajan hyvä ravitsemus ja terveydenhoito antavat periaatteessa erinomaiset lähtökohdat luuston pituuskasvulle ja vahvistumiselle, mutta luusto vahvistuu vain jos siihen kohdistuu myös riittävästi kuormitusta. Kuormitettu luu tulee rakenteeltaan jämeräksi, kun taas vähän ja yksipuolisesti kuormitettu luu jää hinteläksi.

Sivun alkuun

Nivelrikon itsehoidon opastus auttaa oireiden hallinnassa

Noin 8 % aikuisista briteistä potee vähintään keskivaikeaa polven tai lonkan nivelrikkoa. Sikäläiset tutkijat kartoittivat nivelrikkopotilaiden elämänlaatuun vaikuttavan itsehoito-ohjelman vaikutusta. Aineistoon kuului 812 yli 50-vuotiasta nivelrikkopotilasta 74 perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolta.

Potilaat satunnaistettiin kolmeen ryhmään, joissa ohjelmana olivat kuuden istunnon itsehoito ja ohjekirjanen (interventioryhmä) sekä pelkkä ohjekirjanen (verrokit). Elämänlaatua arvioitiin SF-36-mittarilla. Arviointi tehtiin alkutilanteessa sekä neljän kuukauden ja vuoden kuluttua. Vastausosuus oli 76 %.

Vuoden kuluttua interventioryhmä voi henkisesti paremmin kuin verrokkiryhmä. Perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolla molemmat ryhmät kävivät saman verran. Tutkijat katsovat itsehoito-ohjelman vaikutuksen nivelkipuihin vaatimattomaksi mutta potilaiden psyykkistä vointia parantavaksi. (BMJ 2006;333:879)

Sivun alkuun

Suomen Nivelrikkotutkimusyhdistys perustettiin

Suomen ensimmäisen nivelrikon tutkimukseen edistämiseen keskittyvän yhdistyksen Finnish Osteoarthritis Reseach Societyn (FOARS) perustava kokous pidettiin Kuopiossa maaliskuun alussa. Uuden yhdistyksen puheenjohtajana toimii Heikki J Helminen.

Kuvassa perustavan kokouksen osallistujat (vasemmalta oikealle):

1. rivi alhaalla: Heikki J. Helminen (Kuopion yliopisto), Maria Valkama (Suomen Tule ry.), Pirjo Manninen (Työterveyslaitos), Hertta Pulkkinen (Kuopion yliopisto), Liisa Vatanen (Suomen Nivelyhdistys ry.), Eeva Moilanen (Tampereen yliopisto), Jari Arokoski (Kuopion yliopistollinen sairaala)
2. rivi alhaalta lukien: Markku Heliövaara (Kansanterveyslaitos), Pertti Kalanti (Suomen Nivelyhdistys ry.), Reijo Lappalainen (Kuopion yliopisto), Jarmo Niiranen (Algol Pharma).
3. rivi alhaalta lukien: Juha Töyräs (Kuopion yliopistollinen sairaala), Ilkka Kiviranta ( Keski-Suomen keskussairaala), Heikki Nieminen (Kuopion yliopisto), Jyrki Nieminen (Tekonivelsairaala Coxa, Tampere), Jyrki Laakso (Suomen Nivelyhdistys ry.)
4. Ylin rivi: Markku Hakala (Reumasäätiön sairaala, Heinola), Petro Julkunen (Kuopion yliopisto), Mikko Lammi (Kuopion yliopisto), Jukka Jurvelin (Kuopion yliopisto)

Sivun alkuun

Suomen Tule ry:n vetoomus tulevalla hallitukselle

Esitämme, että Suomen tulevaan hallitusohjelmaan sisällytetään väestön tuki- ja liikuntaelinten terveyden edistäminen ja suurten kansansairauksien ennaltaehkäisy.

Tulevan hallituksen tulee ottaa ohjelmaansa väestön tuki- ja liikuntaelinterveyden edistäminen. Terveyttä edistämällä pystytään hillitsemään tule-sairauksista  ja              -vammoista aiheutuvia kasvavia sosiaali- ja terveyskuluja.

Tutkimustietoa on jo riittävästi tule-sairauksien luonteesta ja tule-vammojen syistä. Tätä tietoa on hyödynnettävä väestön tule-terveyden parantamiseksi. Edellytykset ehkäisyyn ovat paremmat kuin milloinkaan aiemmin.

Tule-sairaudet ja -vammat koskevat yli miljoonaa kansalaista. Tule-vaivat aiheuttavat eniten kipua ja toimintakyvyn rajoituksia. Tule-vaivat tulevat kalliiksi sekä yksilölle että yhteiskunnalle, sillä ne aiheuttavat eniten työstä poissaoloja ja niistä maksetaan eniten sairauspäivärahakorvauksia.

Tule-vaivojen kokonaiskustannukset ovat vuosittain yli 4,4 miljardia euroa.

Suomen Tuki- ja liikuntaelinliitto edustaa noin 100 000 suomalaista. Suomen Tule ry:n jäsenjärjestöjä ovat: Huoltoliitto ry, Invalidiliitto ry, Invalidisäätiö, Reumasäätiö, Suomen Fysioterapia- ja kuntoutusyrittäjät FYSI ry, Suomen Kiropraktikkoliitto ry, Suomen Nivelyhdistys ry, Suomen Ortopediyhdistys ry, Suomen Osteoporoosiliitto ry, Suomen Reumaliitto ry, Suomen Selkäliitto ry, Työfysioterapeutit ry ja Työterveyslaitos.

Sivun alkuun

Säryn hoitaminen saattaa nostaa verenpainetta

Tavallisia särkylääkkeitä säännöllisesti käyttävät miehet saattavat olla suurentuneessa verenpainetaudin ja siten myös sydäntautien vaarassa. Riski havaittiin parasetamolia, asetyylisalisyylihappoa ja NSAID-tulehduskipulääkkeitä kuten ibuprofeenia käyttävillä.

Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistujen tulosten perusteella parasetamolin käyttö 6-7 päivänä viikossa liittyi 1,3-kertaiseen, asetyylisalisyylihapon käyttö hieman alle 1,3-kertaiseen ja NSAID-tulehduskipulääkkeiden käyttö 1,4-kertaiseen riskiin sairastua verenpainetautiin neljän vuoden seurannan aikana. Tutkimukseen osallistui yli 16 000 mieslääkäriä.

Tuloksiin on voinut vaikuttaa moni muukin tekijä kuin särkylääkkeiden käyttö, mutta periaatteessa särkylääkkeet voisivat kohottaa verenpainetta monellakin tapaa. Tutkitut lääkkeet voivat esimerkiksi estää verisuonia laajentavien prostaglandiinien toimintaa. NSAID-lääkkeet saattavat lisäksi vaikuttaa natriumin takaisin imeytymiseen ja heikentää verisuonten sisäpinnan eli endoteelin toimintaa. Parasetamoli voi myös lisätä soluihin kohdistuvaa haitallista hapettumista, mikä saattaa edistää verenpaineen kohoamista.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Archives of Internal Medicine 2007;167:394-399)

Sivun alkuun

Uusi tutkimus väittää, että videopelit kehittävät hienomotorisia taitoja, kuten silmien ja käsien yhteistyötä, joita tarvitaan erityisesti kirurgien työssä.

Tutkimus vahvistaa aiemmin saatua näyttöä siitä, että videopelin pelaaminen voi vahvistaa muun muassa hienomotorisia taitoja, silmän ja käden koordinaatiokykyä, visuaalista keskittymistä ja syvyyden havaitsemista.

Tutkimuksessa oli selvitetty pelaamisen vaikutusta muun muassa tähystysleikkaustaitoihin. Kyseisissä leikkauksissa joudutaan tekemään hyvin tarkkoja ohjausliikkeitä sormilla, aivan kuten monissa videopeleissä.

New Yorkin Beth Israel -sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa 33 kirurgista 9 oli jossakin vaiheessa pelannut videopelejä enemmän kuin kuin kolme tuntia viikossa. He tekivät tutkimuksessa 37 prosenttia vähemmän virheitä, suoriutuivat operaatiosta 27 prosenttia nopeammin ja pärjäsivät 42 prosenttia paremmin kirurgin taitoja mittaavassa testissä kuin ne 15 kirurgia, jotka eivät olleet koskaan pelanneet videopelejä.

Sivun alkuun

Kelan Terveyspuntari kertoo kuntien terveystilanteesta

Kunnittain vertailtuna ihmiset ovat parhaimmassa kunnossa Ahvenanmaan ja Turun saaristokunnissa sekä pääkaupunkiseudulla. Heikoin terveystilanne on Kainuussa ja Savon kolmessa sairaanhoitopiirissä.

Tiedot ilmenevät Kelan Internet-sivuilla olevasta Terveyspuntarista, jossa jokaiselle kunnalle on laskettu Kelan rekisteritietojen avulla indeksiluku.

Luku kertoo, miten tervettä tai sairasta väestö oli vuonna 2005 suhteessa koko maan keskiarvoon. Kuntalaiset olivat terveimpiä Espoossa, Oulunsalossa ja Kirkkonummella, joissa sairastavuusindeksi oli alle 60, kun koko maan keskiarvo on 100. Vieläkin pienempi luku oli Ahvenanmaan pienissä saaristokunnissa Sottungassa ja Lemlandissa.

Maan heikoin terveystilanne oli Kainuussa ja Savon kolmessa sairaanhoitopiirissä. Sairastavuus on kasvanut viime vuosina huolestuttavasti muun muassa Kymenlaaksossa ja Etelä-Pohjanmaalla sekä Kemin ympäristössä. Yksittäisistä kunnista Rautavaaralla indeksiluku oli maan korkein, yli 200. Muita korkean luvun kuntia olivat Kaavi, Savonranta ja Pylkönmäki.

Sairaanhoitopiireissä on kuntien kesken suuria eroja. Keskussairaalakaupunkien ja niiden ympäristökuntien väestö on suhteellisen tervettä, mutta etäämpänä olevissa maalaiskunnissa sairastavuus on selvästi yleisempää. Terveimpiä keskussairaalakaupunkeja olivat Jyväskylä, Helsinki, Maarianhamina ja Tampere, kun taas Kemissä ja Kotkassa väestö sairasti enemmän.

Kunnille lasketut indeksiluvut perustuvat kolmeen rekisterimuuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyteen ja pitkäaikaissairastavuuteen. Kukin muuttujista on suhteutettu erikseen koko maan väestön keskiarvoon. Lopullinen indeksi on kolmen osaindeksin keskiarvo, ja se on laskettu myös ikärakenteen suhteen vakioituna.

Uudistettuun Terveyspuntariin on liitetty myös vuorovaikutteinen osa, jonka avulla käyttäjä voi omatoimisesti tarkastella indeksien arvoja ja niiden kehitystä itse valitsemillaan alueilla. Lukuja tarvitsevat eniten sairaanhoitopiirien, maakuntaliittojen ja seutukuntien suunnittelijat sekä terveyskeskusten terveydenhuollon avainhenkilöt.

Terveyspuntari löytyy verkosta suomeksi ja ruotsiksi.

Lisätietoja: Kelan tutkimusosasto, tutkimusprofessori, LKT, terveystutkimuksen päällikkö Timo Klaukka, puh. 020 434 1969 tai 040 757 4937, timo.klaukka@kela.fi

Sivun alkuun

FM Simo Saarakkalan väitöskirja

Uusi ultraäänimenetelmä nivelrikon varhaiseen toteamiseen

Nivelrikko on yleisin krooninen nivelsairaus. Nivelrikkoa esiintyy yleisimmin lonkassa, polvessa sekä selkärangan ja käden nivelissä. Nivelrikon tavallisimmat oireet ovat kipu ja jäykkyys niveltä liikutettaessa esimerkiksi portaissa kävellessä. Kun sairaus etenee pidemmälle nivelen liikkuvuus ja ihmisen toimintakyky vähitellen huononevat.

Tällä hetkellä nivelrikon riittävän varhainen toteaminen ei ole mahdollista eikä pitkälle edenneeseen nivelrikkoon ole olemassa parantavaa hoitoa. Yleisin hoitomuoto on kivun lievitys kipulääkkeillä ja nivelen käytön rajoittaminen. Vaikeassa nivelrikossa joudutaan turvautumaan keinonivelen asennukseen. Silloin kun nivelrustovaurio on syntynyt nopeasti esimerkiksi vamman seurauksena ja rajoittuu nivelessä paikallisesti pienelle alueelle, on myös mahdollista suorittaa kirurginen rustokorjausleikkaus, missä vain vaurioitunut osa kudoksesta korjataan.

Nivelrikko todetaan yleensä röntgenkuvan, magneettikuvan tai niveltähystyksen perusteella. Valitettavasti näillä menetelmillä havaitaan vasta varsin pitkälle edennyt nivelrustovaurio.

Tässä väitöskirjatutkimuksessa kehitettiin uusi ultraääneen perustuva menetelmä nivelrikon varhaiseen toteamiseen. Ultraäänimenetelmällä on mahdollista saada tarkkaa tietoa nivelruston ja rustonalaisen luun rakenteesta ja mekaanisista ominaisuuksista. Laboratoriomittauksissa käytettiin naudan nivelrustonäytteitä. Mittaustuloksista laskettiin fysikaalisia nivelruston akustisia ja mekaanisia ominaisuuksia kuvaavia suureita. Erityisen lupaavaksi osoittautui uusi menetelmä nivelruston pinnankarheuden määrittämiseen ultraäänikuvasta. Vertailumenetelminä käytettiin nivelruston mekaanista testausta, biokemiallisia analyysejä sekä mikroskooppitekniikoita.

Tulokset osoittavat, että ultraäänimenetelmällä voidaan ennustaa nivelruston mekaanisia ominaisuuksia, biokemiallista koostumusta sekä kudoksen rakennekomponenttien määrää. Ultraäänellä voidaan havaita nivelrikolle tunnusomaiset rustokudosmuutokset jo ennen silmin havaittavia rappeumamuutoksia. Näin varhaisia kudosmuutoksia ei ole mahdollista havaita nykyisillä sairaalakäytössä olevilla menetelmillä.

Tässä väitöskirjatyössä kehitettyä uuttaa menetelmää on tarkoitus soveltaa kliiniseen nivelrikkodiagnostiikkaan. Tavoitteena on kehittää niveltähystyksen yhteydessä käytettävä laitteisto, joka voisi merkittävästi aikaistaa ja tarkentaa nivelrikon toteamista. Väitöskirjatyössä kehitettyjä menetelmiä voidaan hyödyntää myös nivelruston laadun seurannassa rustokorjausleikkausten jälkeen tai esimerkiksi nivelrikon lääkehoidon aikana.

Sivun alkuun

Mahalääkkeen kanssa kalsiumlisä?

Englantilaisessa tutkimuksessa on todettu protonipumpun estäjien lisäävän yli 50-vuotiaiden lonkkamurtumariskiä. Tutkimuksen mukaan  Nexiumia, Prevacidia, Aciphexia, Losecia tai Protonixia yli vuoden käyttäneillä lonkkamurtumariski noussee 44%. Jos lääkkeitä käytetään pitkäaikaisesti korkeina pitoisuuksina lonkkamurtumariski voi nousta jopa 245% prosenttia.

Protonipumpun estäjät ovat mahan happotuotannon hilllitsijöinä  käytössä yleisesti esim. pitkiä aikoja tulehduskipulääkkeitä käyttävillä potilailla vatsansuojalääkkeinä.

Syytä luumurtumariskin kasvamiseen ei täysin tiedetä. Yksi selitys on , että mahahapot auttavat kalsiumia imeytymään elimistöön. Kun mahahappojen tuotantoa vähennetään lääkkeillä, kalsiumin imeytyminen vähenee, mikä johtaa luiden haurastumiseen.

Tutkijat kehottavatkin potilaita nauttimaan  kalsiumlisää, jos he käyttävät pitkäaikaisesti ko. mahalääkkeitä.

Hannele Jagadeesan, lähde Mediuutiset 2007

Sivun alkuun

Polvi- ja lonkkanivelrikon käypä hoito

Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistyksen laatimat Polvi- ja lonkkanivelrikon käypä hoito -suositukset on julkaistu.

Sivun alkuun

LL Anna Vasaran väitöskirja

Rustosolujen siirrolla voidaan korjata polven rustovaurioita

Nivelrusto on sidekudosta, joka peittää toisiinsa niveltyvien luiden pintoja ja toimii sekä kitkaa vähentävänä liukupintana että iskunvaimentimena. Nivelvammojen seurauksena syntyvät ruston vauriot eivät aikuisilla parane itsestään ja aiheuttavat usein kipua ja toimintakyvyn huononemista.

Näiden vaurioiden korjaamiseksi on alun perin Ruotsissa kehitetty menetelmä, jossa potilaan omia rustosoluja monistetaan laboratoriossa ja siirretään takaisin vaurioalueelle muodostamaan uutta rustoa. Rustosolusiirre soveltuu nuorehkojen ihmisten paikallisten rustovaurioiden hoitoon. Nivelrikon hoitoon menetelmä ei nykyisessä muodossaan sovellu.

Hoito edellyttää kahta leikkausta, joista ensimmäisessä tähystystoimenpiteessä otetaan pieni pala rustoa talteen. Tästä palasesta eristetään rustosolut, joiden määrää lisätään viljelemällä niitä steriileissä laboratorio-olosuhteissa. Toisessa avoleikkauksessa rustovaurion alue puhdistetaan tuhoutuneesta kudoksesta ja peitetään sääriluun päältä otettavalla luukalvolla. Tämän paikan alle ruiskutetaan potilaan omat monistetut rustosolut.

Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin rustosolujen siirron jälkeen syntyneen korjauskudoksen ominaisuuksia sekä potilailla että eläinkokein.

Yhden vuoden kuluttua rustosolusiirreleikkauksesta 30 potilaalle tehtiin polven tähystysleikkaus ja nivelruston jäykkyys mitattiin aiemmin Kuopion yliopistossa kehitetyllä mittauslaitteella. Nivelen tähystyksessä todettiin vaurioalueiden täyttyneen ulkoisesti rustoa muistuttavalla korjauskudoksella, joka oli saavuttanut noin 2/3 normaalin ruston jäykkyydestä. Yli puolet potilaista piti polven tilaa vuoden kuluttua hyvänä tai erinomaisena. Kuudella potilaalla korjauskudos oli jäykkyydeltään vähintään 80 % vaurion viereisen ruston jäykkyydestä eli mekaanisilta ominaisuuksiltaan lähes normaalia kudosta. Vaikka tähystystutkimusten perusteella korjauskudos oli rakenteeltaan lähes normaalin ruston kaltaista, se ei yhden vuoden kohdalla vielä täysin vastannut ominaisuuksiltaan normaalia rustoa. Tämä johtuu todennäköisesti kollageenien, eli ruston tukirangan, poikkeavasta järjestäytymisestä.

Nuorten kasvavien sikojen rustovauriot korjaantuivat hyvin ilman mitään hoitoa, eikä rustosolusiirteellä sen vuoksi pystytty tuloksia parantamaan. Myös sioilla todettiin korjauskudoksen olevan normaalia rustoa pehmeämpää vaikka se sisälsi normaaleja ruston väliaineen rakennusaineita. Eläinkokeissa todettiin myös rustosolusiirteen ja nivelruston vaurioiden vaikutusten rustonalaiseen luuhun olevan yllättävän suuria. Kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta vaurion alainen luu oli osittain korvautunut sidekudoksella ja rustolla. Muutokset korjautuivat suurelta osin vuoden kuluessa, mutta luun rakenne ei palautunut täysin normaaliksi. Näillä luumuutoksilla saattaa olla merkitystä ruston korjauskudoksen myöhemmälle kestävyydelle.

Tehtyjen tutkimusten perusteella näyttää siltä, että vuoden kuluttua leikkauksesta korjauskudos ei vastaa ominaisuuksiltaan vielä täysin normaalia nivelrustoa. Näiden tutkimusten perusteella voitiin päätellä, että vaikka korjauskudoksen ainesosat ovat oikeita, niiden järjestäytyminen ja siten myös ruston mekaaniset ominaisuudet eivät vastaa täysin normaalia rustoa. Aiemmasta kokemuksesta tiedetään potilaiden kliinisten tulosten paranevan aina kahteen vuoteen asti. On todennäköistä, että myös nivelruston kypsymistä tapahtuu vielä vuoden jälkeen, mutta tämä edellyttää lisätutkimusten tekemistä.

Lisätietoja: Anna Vasara, puh. 050 427 9823, anna.vasara@hus.fi tai anna.vasara@fimnet.fi