Suomen Nivelyhdistys kehittämään nivelrikkoisten vertaistukiverkostoa

Raha-automaattiyhdistys esittää Suomen Nivelyhdistykselle kolmen vuoden projektiavustusta nivelrikkoisten vertaistukiverkoston rakentamiseen. NIRVE-projekti alkaa vuonna 2008.

Verkoston kehittämisprojektissa parannetaan ennestään toimivien vertaistukiryhmä Nivelpiirien ja paikallisten Nivelyhdistysten toimintaedellytyksiä ja laajennetaan vertaistukea niille alueille, joilla sitä ei ole ollut saatavilla. Projektin myötä valmistuvaan verkostoon tulee kolmenlaisia vertaistukipisteitä: paikallisia Nivelyhdistyksiä, Nivelpiirejä/toimintaryhmiä ja tukihenkilöitä.

Sivun alkuun

Polven nivelrikon hoito lonkkaa mobilisoimalla

Physical Threpy -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan polven nivelrikkopotilailta on hyvä tutkia myös lonkkanivel. Osa polvipotilaista hyötyy selvästi kerran tehtävästi lonkan rajoittunutta liikkuvuutta parantavasta harjoitteesta. Etukäteen ei voida arvioida, kenelle siitä on hyötyä.

Tutkimukseen osallistuvien (60 henkilöä iältään 51-79 vuotta) lonkat ja polvet tutkittiin ja heille tehtiin monipuoliset toiminnalliset testit. Heille tehtiin alkututkimusten jälkeen lonkan mobilisaatio. Mobilisaatiossa nivelen liikkuvuutta parannetaan käyttämällä niveltä ääriasennossa toistuvasti joko potilaan itsensä voimin tai terapeutin voimin/avustamalla.

Tutkimuksen tuloksena saatiin viisi ennustetekijää niille polven nivelrikosta kärsiville, jotka voisivat hyötyä lonkan mobilisaatiosta ainakin lyhytaikaisesti:
- lonkan tai nivusen kipu tai tuntopuutos
- etureiden kipu
- polven koukistus omin voimin alle 122 astetta
- lonkan sisäkierto omin voimin alle 17 astetta
- kipu lonkkaa paineistettaessa

Jos polvipotilaalla oli yksi näistä tekijöistä, lonkan mobilisaatio helpotti 92 %:lla polvivaivoja 48 tunnin seurannassa. Jos potilaalla oli kaksi tekijää, nousi prosentti 97:ään.

Tutkijoiden mukaan ennustetekijöiden avulla voidaan potilaan tutkimusta, hoidon vaikuttavuutta ja päätöksentekoa helpottaa terveydenhuollossa.

(Physical Therapy 2007:87: 1106-1118)

Sivun alkuun

Anna Hielm-Björkmanin väitös

Akupunktio- ja homeopatiahoidot koiran nivelrikossa

Koska nykylääketiede usein kritisoi ja kyseenalaistaa esim. akupunktio- ja homeopatiahoitoja, halusimme etsiä mahdollista näyttöä niiden tehosta käyttäen lääketieteen omia tutkimustapoja nimenomaan eläimille, tietäen että niillä lumevaikutus on ihmispotilaita vähäisempi. Väitöskirjassa “Assessment of chronic pain and evaluation of three complementary therapies (gold implants, green lipped mussel, and a homeopathic combination preparation) for canine osteoarthritis, using randomized, controlled, double-blind study designs” tutkittiin koiria, jotka kärsivät lähinnä lonkkanivelen nivelrikosta ja sen aiheuttamasta kroonisesta kivusta. Kaksi osatyötä käsitteli kroonisen kivun arviointia: niissä tutkittiin, miten mm. eläinlääkärin tekemän arvioinnin, omistajalle suunnatun kyselykaavakkeen, röntgenkuvien sekä verinäytteestä mitattavien muuttujien avulla voitaisiin parhaiten arvioida kivun voimakkuutta ja sen lievittymistä hoitotoimenpiteen seurauksena. Lopuksi kehitettiin kroonisen kivun indeksi, jossa koirien omistajat toimivat kivun arvioijina.

Muut kolme osatyötä olivat kliinisiä hoitokokeita, jossa koiran nivelrikosta johtuvaa kipua lievitettiin käyttäen kolmea erilaista, vähemmän tunnettua hoitotapaa. Kaikki työt olivat satunnaistettuja, kaksoissokkouutettuja lumekontrollikokeita. Ensimmäisessä kliinisessä hoitokokeessa koirille asetettiin akupunktiopisteisiin pieniä kultahippuja sairastuneen lonkkanivelen ympärille. Tällä pyrittiin pitkittämään akupunktion kipua poistavaa vaikutusta. Lumeryhmän koirille tehtiin ulkoisesti samalta näyttävä toimenpide ei-akupunktiopisteisiin lonkkanivelen ympärille. Positiivinen hoitotulos näkyi 65% koirista, mutta se oli samaa suuruusluokkaa molemmissa ryhmissä. Koska näin positiivinen hoitotulos lumeryhmässä on epätodennäköinen koiralla, voidaan epäillä, että lumetoimenpiteelläkin on saattanut olla kipua lievittävää vaikutusta. Muut tukijat ovatkin osoittaneet, että akupunktiolumehoito, jossa pistetään koehenkilöä muualle kuin akupunktiopisteeseen, lieventää kipua melkein yhtä tehokkaasti kuin traditionaalisiin akupunktiopisteisiin annettu hoito.

Toisessa ja kolmannessa kliinisessä hoitokokeessa oli tutkittavien valmisteiden ja lumeryhmien lisäksi positiivinen kontrolli, eli ylimääräinen ryhmä, joka sai yleisesti käytettyä koiran kipulääkettä. Tutkittavat valmisteet olivat vihersimpukkauute (Perna canaliculus) sekä matalapotenssinen homeopaattien yhdistelmävalmiste (Zeel®), jossa aineiden kuiva-aine pitoisuudet (mg) annosta kohden liikkuvat 10-2 ja 10-8 välillä. Kivun lieventymistä lääkinnän jälkeen arvioitiin eläinlääkäritutkimuksen, askel-voimalevy-tutkimuksien sekä omistajan tekemien kivun arviointien perusteella. Molemmat valmisteet lievensivät kipua merkitsevästi enemmän kuin vastaavat lumevalmisteet mutta huonommin kuin tulehduskipulääke.

Koska koiraa käytetään yleisesti mallina ihmisen nivelrikon tutkimuksessa tilojen samankaltaisuuden vuoksi, tulokset ovat mielenkiintoisia myös ihmisen nivelrikkoa ajatellen. Toivottavasti tulokset kannustavat tutkijoita jatkamaan myös vähemmän tunnettujen kivunlievitysmenetelmien tehon ja mahdollisten vaikutusmekanismien selvittämistä sekä ihmisillä että eläimillä.

Sivun alkuun

YTM Johanna Hirvosen väitös

Tekonivelleikkaukseen jonottavat potilaat pyrkivät selviytymään omin avuin ja omaisten tuella

Lonkan tai polven tekonivelleikkausta odottavien potilaiden terveys ei jonotusaikana huonontunut, mutta elämänlaatu oli selvästi huonompi kuin muilla samanikäisillä, osoittaa Helsingin yliopistossa tehty väitöstutkimus. Terveyspalveluja jonottajat käyttivät vain  vähän.

Pitkittyneet jonotusajat kiireettömään hoitoon, alueelliset erot jonotusajoissa ja hoidon saatavuuteen liittyvät ongelmat ovat herättäneet niin Suomessa kuin monissa muissa länsimaissa päätöksentekijät etsimään keinoja hoidon saatavuuden parantamiseksi ja jonotusaikojen lyhentämiseksi. Tätä osoittavat muun muassa Suomessa vuonna 2005 voimaan tulleet kiireettömän hoidon järjestämisen enimmäisajat.

Perustelut harjoitettavalle jonopolitiikalle näyttävät kansainvälisesti katsoen varsin samansuuntaisilta: pidentyneet jonotusajat vievät pohjaa terveydenhuollon tasa-arvotavoitteelta sekä lisäävät kustannuksia potilaiden terveydentilan huonontuessa. Tutkittua tietoa jonotusajan yhteydestä potilaan terveydentilaan on kuitenkin saatavilla vain vähän.

YTM Johanna Hirvonen tarkasteli väitöstutkimuksessaan lonkan ja polven tekonivelleikkaukseen jonottavien potilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua, kipua ja liikkumista leikkaukseen jonottamisen aikana. Lisäksi hän arvioi jonotusajan vaikutuksia potilaiden terveyteen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön. Potilaiden elämänlaatua myös verrattiin vastaavanikäiseen suomalaisväestöön.

Jonoon laittamisen yhteydessä 833 potilasta satunnaistettiin koe- ja verrokkiryhmään: toisessa ryhmässä olevat pääsivät leikkaukseen korkeintaan kolmen kuukauden jonotuksen jälkeen, kun taas toiseen ryhmään kuuluvat pääsivät leikkaukseen sairaalan normaalin käytännön mukaisessa ajassa.

Potilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin sekä jonoon laittamisen yhteydessä että heidän saapuessaan sairaalaan. Mittarina käytettiin suomalaista terveyteen liittyvää 15D-elämänlaatumittaria. Kipua ja liikkumista mitattiin sairausspesifeillä modifioiduilla Harris Hip Score ja Knee Score -mittareilla. Palvelujen käyttöä mitattiin tutkimusta varten laaditulla kyselyllä, joka sisälsi tiedot potilaan käyttämistä kotiin saatavista terveyspalveluista, kuntoutuspalveluista, kotihoidon tukipalveluista, lääkärikäynneistä sekä vuodeosastohoidosta.

Pidempään jonottaneiden terveyteen liittyvä elämänlaatu ei ollut leikkaukseen saavuttaessa huonompi kuin nopeammin leikkaukseen päässeillä. Vaikka potilaiden terveydentilassa ei jonotusaikana tapahtunut muutoksia, leikkaukseen jonottavien elämänlaatu oli huomattavasti vastaavanikäistä vertailuväestöä huonompi. Fyysisten ongelmien lisäksi hoitoa odottavat potilaat kärsivät masennuksesta, ahdistuneisuudesta ja unettomuudesta.

Jonotusaikana potilaat käyttivät vain vähän sosiaali- ja terveyspalveluja eikä jonotusajan pituudella ollut yhteyttä käyttömäärään. Eniten käytettiin kuntoutuspalveluita sekä omaisten tarjoamaa epävirallista kotiapua; ammatillisiin hoito- tai hoivapalveluihin leikkausjonossa olevat potilaat turvautuivat vain harvoin.

"Jonotusajan vaikutuksia tulisi tarkastella myös muissa potilasryhmissä. Näin saatavaa tietoa voidaan hyödyntää, kun kehitetään jononhallintaa ja etsitään parasta mahdollista hoitoajankohtaa eri potilasryhmissä", väittelijä toteaa.

Sivun alkuun

Masennus ehkä liitoksissa luiden haurastumiseen

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan masennusta sairastavien naisten luut saattavat olla terveiden luita hauraampia ja siksi myös herkempiä murtumaan. Masennukseen liitetty luiden hauraus on verrattavissa tupakoinnin tai liian vähäisen kalsiumin saannin vaikutuksiin.

Tutkimukseen osallistui 89 vakavaa masennusta sairastavaa naista ja 44 tervettä verrokkia. Luiden tiheys mitattiin röntgenillä selkärangasta, lonkasta ja kyynärvarresta.

Reisiluun kaulan luuntiheys oli pieni 17 prosentilla masennuspotilaista, lonkan luuntiheys 15 prosentilla ja lannerangan tiheys 20 prosentilla. Verrokeilla reisiluun kaulan ja lonkan luuntiheydet olivat pienentyneet vain 2 prosentilla ja lannerangan luuntiheys 9 prosentilla.

Masennuspotilaiden veressä oli enemmän tulehdusta aiheuttavia ja vähemmän siltä suojaavia sytokiinejä. Tämä saattaakin selittää yhdysvaltalaisten havainnot, sillä monet kyseisistä sytokiineistä, kuten interleukiini 6, voivat edistää luiden haurastumista. On myös mahdollista, että luiden haurastuminen liittyy masennuslääkkeisiin, vaikka tätäkään ei voitu varmistaa nyt tehdyssä tutkimuksessa.

Tulokset julkaistiin Archives of Internal Medicine -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Archives of Internal Medicine 2007;167:2329-2336)

Sivun alkuun

Liike ja särkylääke riittävät akuuttiin alaselkäkipuun

Akuutit alaselän kivut laantuvat yleensä muutamassa viikossa kunhan ei jää sänkyyn makaamaan ja ottaa säännöllisesti parasetamoli-särkylääkettä. Vaivat eivät hälvene yhtään nopeammin vaikka niitä hoidettaisiin lisäksi tulehduskipulääkkeillä tai fysioterapialla, todetaan tuoreessa australialaistutkimuksessa.

Tulokset haastavat nykysuosituksen, jonka mukaisesti tulehduskipulääkkeitä ja joskus myös fysioterapiaa suositellaan, jos potilaan akuutit eli lyhytkestoiset alaselkäkivut eivät vähene parasetamolikuurista ja liikkumisesta huolimatta.

Tutkimukseen osallistui 240 akuuteista alaselkäkivuista kärsivää australialaista, jotka olivat saaneet lääkäreiltään parasetamolia ja ohjeen välttää vuodelepoa ja liikkua normaalisti. Tutkimusta varten he saivat lisäksi 50 mg diklofenaakki-tulehduskipulääkettä kahdesti päivässä ja fysioterapiaa, diklofenaakkia ja lume-fysioterapiaa, fysioterapiaa ja lumelääkettä tai lumelääkettä ja lumehoitoa.

Selkäkivut lievenivät parissa viikossa riippumatta siitä, mihin ryhmään potilaat oli satunnaistettu. Näin ollen vaikuttaa siltä, että pelkkä parasetamoli ja vuodelevon välttäminen yleensä riittävät akuuttien alaselkäkipujen hoitoon.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Lancet 2007;370:1638-1643)

Sivun alkuun

Ensimmäinen HYVÄ TULE – palkinto professori Pär Slätikselle

Kansallisen TULE - ohjelman toteuttamiseen liittyy tule - terveyden edistämiseen  merkittävästi edistäneiden hankkeiden, yhteisöjen, tekojen tai henkilöiden palkitseminen.

TULE- parlamentin yhteydessä Eduskunnassa 28.11.07 luovutettiin HYVÄ TULE - palkinto enimmäistä kertaa. Palkinto on luonteeltaan tunnustuspalkinto, kunniakirja.

Ensimmäisen HYVÄ TULE – palkinnon sai tule - terveyden edistämisestä  ortopedian ja traumatologian emeritusprofessori Pär Slätis.

Pär Slätis on toiminut  mm. Hyksissä ja Invalidisäätiö Ortonilla. Eläkkeelle vuonna 1996 jäämisen jälkeen uudet tehtävät odottivat - kolmannella sektorilla.

Milleniumia juhlittaessa julisti Maailman terveysjärjestö WHO koko ensimmäisen vuosikymmenen kansainväliseksi tules - vuosikymmeneksi. Suomessa presidentti Halonen otti vuosikymmenen suojelukseensa ja Pär Slätis nimettiin vuosikymmenen Suomen suurlähettilääksi tehtävänään levittää tietoisuutta tule – ongelmien laajuudesta ja tule - terveyden edistämisestä.

Tule - järjestöjen sateenvarjojärjestö Suomen Tule ry perustettiin vuonna 2000 ja kun sen toiminta käynnistyi vuonna 2003, Pär Slätis valittiin uuden yhteistyöjärjestön puheenjohtajaksi. Vuoden 2006 keväällä hän halusi luovuttaa järjestön johtamisen uusille harteille. Joulukuussa 2006 käynnistynyttä, lähes vuoden kestänyttä, Kansallisen TULE - ohjelman kirjoittamisprosessia Slätis on avustanut kirjoittajaryhmän jäsenenä asiantuntevasti, innostuneesti ja vaivojaan säästelemättä.

Sivun alkuun

Verkkokurssi infektioiden torjunnasta: Torju terveydenhuollon infektioita itse opiskellen

Arviolta joka kymmenes suomalainen sairaalapotilas saa infektion sairaalahoitonsa aikana. Vuosittain vakaviin infektioihin arvioidaan menehtyvän jopa 250 potilasta, mikä voitaisiin välttää hyvällä hygienialla. Joka neljäs sairaalainfektio olisi ehkäistävissä. Sairaalainfektioiden hoidosta arvioidaan kertyvän vuosittain 100-200 miljoonan euron kulut.

- Tehokkaalla ja asianmukaisella hygienialla säästettäisiin ihmishenkiä ja runsaasti terveydenhuollon varoja muihin tarkoituksiin. Elintarvikealalla jokaiselta alalle tulijalta vaaditaan suoritettu hygieniapassi. Vastaavanlainen käytäntö tulisi kehittää myös terveydenhuoltoon, jossa työskennellään ihmisten kanssa.

Suomen Sairaalahygieniayhdistys on yhteistyössä Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin kanssa tuottanut itseopiskeluun soveltuvan verkkokurssin, jonka suorittaminen voisi toimia jokaisen terveydenhuollossa työskentelevän perustietopakettina työtä aloitettaessa. Verkkokurssi on ensiaskel terveydenhuollon hygieniapassin suuntaan, sen opiskelu on yhtä tärkeää lääkäreille kuin hoitajille ja muille terveydenhoidossa työskenteleville. Se sopii mainiosti myös kertauskurssiksi alalla pidempäänkin toimineille, haastaa Suomen Sairaalahygieniayhdistyksen puheenjohtaja, sisätautien erikoislääkäri Veli-Jukka Anttila Hyksistä.

Vaivatonta opiskelua verkossa

Infektioiden torjunnan perusteet terveydenhuollossa -verkkokurssi perehdyttää itseopiskelijan tautien tarttumisen perusmekanismeihin ja tartuntateiden katkaisun merkitykseen infektioiden torjunnassa. Opiskelija oppii tavanomaiset varotoimet käytännön esimerkein. Oikea käsihygienia, asianmukainen suojainten käyttö, oikeat työskentelytavat sekä neulojen ja terävien esineiden oikea käsittely ovat taitoja, jotka terveydenhuollossa on hallittava. Kurssipaketti sisältää tekstiaineksen lisäksi havainnollisia videoklippejä ja potilastapauksia.

Verkkokurssin avulla tietoa tarvitsevat voivat opiskella vaivattomasti omalla tietokoneellaan. Suuret tekstimäärät on korvattu multimedialla, jota tekstit vain lyhyesti taustoittavat ja selittävät. Kurssin voi suorittaa joko yhdellä kertaa alusta loppuun tai opiskella kerralla vain yksittäiseen akuuttiin käytännön ongelmaan liittyvän täsmätiedon. Maksuton kurssi sisältää lopputentin, josta on mahdollisuus saada kurssitodistus, mikäli vähintään 70 % vastauksista on oikein. Verkkokoulutuspaketti perustuu "Infektioiden torjunta sairaalassa" -kirjaan, jonka on julkaissut Suomen Kuntaliitto (2005).

Infektioiden torjunnan perusteet terveydenhuollossa -opiskelupaketin ovat laatineet hygieniahoitajat Aino Jakobsson (Jyväskylä), Irma Teirilä (Oulu) ja Liisa Holttinen (Helsinki) yhteistyössä Duodecimin koulutusasiantuntijan FT Timo Tolskan kanssa.

Tutustu Infektioiden torjunnan perusteet terveydenhuollossa -verkkokurssiin osoitteessa www.duodecim.fi/verkkokurssit > Infektioiden torjunta

Sivun alkuun

Sairauspäivärahahakemuksen voi tehdä verkossa

Sairauspäivärahaa voi nyt hakea internetissä Kelan asiointipalvelussa. Sairauspäiväraha on asiakasmäärältään yksi Kelan suurimpia etuuksia. Uusi palvelu hyödyttääkin satojatuhansia asiakkaita.

Kelan asiakkaat voivat nyt täyttää sairauspäivärahahakemuksen helposti internetissä Kelan asiointipalvelussa. Palvelussa voi hakea sairauspäivärahaa ja osasairauspäivärahaa.

Viime vuonna Kela sai lähes 700 000 sairauspäivärahahakemusta. Noin puolessa tapauksista hakijana oli henkilöasiakas ja puolessa tapauksista työnantaja haki sairauspäivärahaa palkallisen sairausloman ajalta työntekijänsä puolesta. Ensi vuoden aikana myös työnantajat voivat hakea työntekijänsä sairauspäivärahaa sähköisesti.

Kelan asiointipalvelut löytyvät osoitteesta http://www.kela.fi/asiointi. Palveluun kirjaudutaan pankkitunnuksilla tai sähköisellä henkilökortilla.

Hakemusten täyttö asiointipalvelussa on helppoa, sillä palvelu ohjaa asiakasta. Lisäksi se pyrkii varmistamaan, ettei hakemukseen jää täyttämättömiä kohtia. Esimerkiksi jos asiakas on sairauslomalla tapaturman takia, palvelu ohjaa täyttämään myös sitä koskevat tiedot, jolloin Kelan ei tarvitse pyytää jälkikäteen selvitystä.

Palvelussa asiakas näkee etuuden hakemiseen vaikuttavia tietoja, kuten verotuksessa vahvistetut tulonsa. Tiedon perusteella asiakas voi arvioida, kannattaako hänen hakea sairauspäivärahaa tuoreempien tulojen perusteella.

Kela pyrkii saamaan yleisimpien etuuksien hakemukset verkkoon vuoteen 2010 mennessä. Tavoitteena on, että asiakas voi halutessaan hoitaa Kela-asiansa verkossa. Nyt jo esimerkiksi opiskelija voi sairastuttuaan lakkauttaa opintotukensa sairauden ajalta ja hakea ajalle sairauspäivärahaa asiointi-palvelussa.

Sivun alkuun

LL Satu Kurkelan väitös

Epäselvien niveloireiden taustalta voi löytyä pogostantauti

Pogostantaudista voi seurata vuosia kestäviä niveloireita tai jopa krooninen niveltulehdus,  osoittaa Helsingin yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus.

Pogostantauti on virusinfektio, joka aiheuttaa ihmiselle nivel- ja ihottumaoireita. Tautia esiintyy syyskesällä, sillä ilmeisesti loppukesän hyttyslajit siirtävät viruksen ihmiseen. Spesifiä hoitoa tai rokotetta tautiin ei ole, ja sen on sairastanut noin viisi prosenttia suomalaisista.

Pogostantauti löydettiin vuonna 1974 Ilomantsissa, ja taudinaiheuttajan havaittiin olevan läheistä sukua Sindbis-virukselle. Sindbis-virusta esiintyy Euraasiassa, Afrikassa ja Oseaniassa, mutta ihmisten tautitapauksia lähinnä vain Pohjois-Euroopassa, etenkin Suomessa. Pogostantauti on puhjennut satojen tai tuhansien potilaiden epidemiaksi täsmälleen seitsemän vuoden välein. Viimeisin epidemia oli syyskesällä 2002, jolloin diagnosoitiin 600 tapausta. LL Satu Kurkelan väitöstutkimus pohjautuu suurelta osin vuoden 2002 pogostantautiepidemian aikana koottuun näyte- ja potilasaineistoon. Potilaita seurattiin akuutin vaiheen jälkeen kolmen vuoden ajan.

Tutkimuksessaan Kurkela kuvaa akuutin pogostantaudin tyyppioireiksi nivelkivut- ja/tai turvotuksen, kutiavan ihottuman, väsymyksen, kuumeen, lihaskivut ja päänsäryn; oireet alkavat usein samanaikaisesti. Tyypillisesti oireilevia niveliä ovat nilkat, polvet, sormet ja ranteet.

Tutkimuksessa osoitettiin, että pogostantauti aiheuttaa osalle potilaista vuosikausia kestäviä niveloireita. Kolmen vuoden kuluttua tartunnasta 4 prosentilla potilaista todettiin krooninen niveltulehdus, ja kaikkiaan 14 prosentilla todettiin objektiivisesti havaittavia pitkittyneitä niveloireita.

"Tutkimuksen mukaan Pohjois-Karjalassa noin 10 prosenttia väestöstä on sairastanut pogostantaudin, joten voidaan arvioida, että maakunnan alueella on satoja potilaita, joiden krooninen niveltulehdus johtuu aiemmin saadusta Sindbis-virusinfektiosta", Kurkela toteaa ja muistuttaa, että pogostantaudin mahdollisuus tulisi huomioida epäselvien niveltulehdusten erotusdiagnostiikassa.

Kurkela kehitti väitöstyössään myös pogostantaudin potilasdiagnostiikkaan sopivia vasta-ainetestejä. Lisäksi työssä eristettiin viisi uutta Sindbis-viruskantaa suoraan akuuttien potilaiden iho- ja verinäytteistä. Kysymyksessä ovat ensimmäiset ihmisestä eristetyt Sindbis-viruskannat Euroopassa. Viruskantojen sukupuuanalyysi osoitti niiden olevan läheistä sukua Etelä-Afrikan kannoille, ja väittelijä arvioikin, että virus saattaa levitä maailmanlaajuisesti pohjois-eteläsuunnassa muuttolintujen välityksellä. Hän osoitti tutkimuksessaan, että pienessä osassa Suomeen palaavista muuttolinnuista on Sindbis-virusvasta-aineita, ja lisäksi suomalaisten metsäkanalintujen Sindbis-virusvasta-aineiden esiintyvyydessä havaittiin mahdollinen yhteys pogostantaudin vuosittaiseen esiintyvyyteen.

"Sekä muuttolinnuilla että vuoden ympäri Suomessa olevilla metsäkanalinnuilla saattaa siis olla rooli pogostantaudin erikoisessa seitsemän vuoden epidemiasyklissä, jonka syytä ei edelleenkään tunneta", Kurkela sanoo.

Sivun alkuun

Nivelreumapotilaat kuolevat yhä muuta väestöä nuorempina

Nivelreumapotilaiden kuolleisuus on pysynyt ennallaan 40 vuotta, vaikka samaan aikaan muun väestön keskimääräinen elinikä on pidentynyt huomattavasti. Nivelreuman ja kuolleisuuden yhteys on tiedetty ennenkin, mutta tutkijat pitävät yllättävänä, että nivelreumaa sairastavien elinikä ei ole pidentynyt lainkaan, vaikka nivelreuman hoito on kehittynyt paljon.

Tulokset saatiin seuraamalla 822 minnesotalaista nivelreumapotilasta keskimäärin 12 vuoden ajan. Seurannan aikana 445 potilasta kuoli.

Nivelreumaa sairastavien kuolleisuus oli vuosina 1965-2005 noin 2,5 henkeä sataa henkilövuotta kohden, kun muun väestön kuolleisuus väheni 1-1,2:sta 0,2-0,3:een sataa henkilövuotta kohden.

Yhdysvaltalaisten elinikä on pidentynyt pitkälti sydän- ja verisuonitautien tehostuneen hoidon ansiosta, ja tutkijat pitävätkin mahdollisena, että jostain syystä nivelreumapotilaat eivät ole päässeet osalliseksi tästä. Noin puolet tutkimuksen aikana kuolleista nivelreumapotilaista kuoli sydän- ja verisuonitauteihin.

Vuonna 1989 tehdyn suomalaisselvityksen mukaan nivelreuma lyhentää odotettua elinaikaa noin 3-4 vuodella. Tästä noin 40 prosenttia selittyy sydän- ja verisuonitaudeilla, 30 prosenttia infektioilla, 15 prosenttia amyloiditaudeilla ja 10 prosenttia reumalääkkeiden ja tulehduskipulääkkeiden käytöllä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Arthritis & Rheumatism 2007;56:3583-3587)

Sivun alkuun

Suomen Nivelyhdistykselle uusi puheenjohtaja ja hallitus 2008

15.11.2007 pidettiin Suomen Nivelyhdistyksen syyskokous, joka valitsi yhdistykselle vuoden 2008 hallituksen puheenjohtajineen.

Ensi vuonna yhdistystä eteenpäin puheenjohtajana luotsaa ylilääkäri, ortopedi, Esko Kaartinen.

Suomen Nivelyhdistyksen hallitukseen vuodelle 2008 valittiin seuraavat henkilöt:

Sivun alkuun

ReijoWaaran palkinto kipuasiantuntija Eija Kalsolle

Vuoden 2007 Konrad ReijoWaaran palkinnon (20 000 EUR) saa Duodecimin vuosipäivänä 16.11.2007 ylilääkäri, professori Eija Kalso. Kivun tutkimukseen ja hoitoon erikoistunut Kalso toimii tällä hetkellä Helsingin yliopiston kivunhoidon ja kivuntutkimuksen professorina ja HYKS:n Kipuklinikan ylilääkärinä. 

Eija Kalso valmistui anestesiologian erikoislääkäriksi 1986, kivunhoidon erikoispätevyyden hän sai vuonna 1998. Viime vuosina Eija Kalso on ollut suunnittelemassa ohjeita pitkäkestoisen kivun tutkimukseen ja hoitoon sekä tutkinut muun muassa syöpäpotilaiden kivun hoidossa käytettävien opioidien vaikutusmekanismeja. Eija Kalson tutkimustyö on saanut myös kansainvälistä tunnustusta ja hänen artikkeleitaan on  julkaistu kymmenissä korkeatasoisissa alan julkaisuissa.

Kliinisen ja tutkimustyön lisäksi Eija Kalso on ollut mukana kehittämässä lääkäreiden kipukoulutusta Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Hän oli Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja ja hänellä on ollut lukuisia kansainvälisiä kivun tutkimukseen liittyviä luottamustehtäviä. Yhdessä työtoverinsa Anneli Vainion kanssa hän on kirjoittanut ja toimittanut ensimmäisen suomalaisen kipua käsittelevän oppikirjan Kipu (Kustannus Oy Duodecim).

Eija Kalso on kivunhoidon asiantuntija, joka kohtaa potilaansa yhtä aikaa empaattisella ja asiallisella tavalla. Lääketieteen kehityksen perustana hän pitää potilaan kokonaisvaltaisen ymmärtämisen ja tutkimustyön tuoman tiedon vuorovaikutusta. Eija Kalson työssä yhdistyvät siten eettisesti ja kliinisesti korkealaatuinen potilaan hoito syvään tieteelliseen kiinnostukseen.

Konrad ReijoWaaran palkinto jaetaan vuosittain ensisijaisesti käytännön lääkärille, joka on sekä potilaiden että kollegoiden arvostama. Duodecimin sääntöjen mukaan palkitun työtä tulee leimata korkea ammattitaito, ahkeruus, auttamisen halu, rehellisyys ja ystävällisyys.

Sivun alkuun

Suomalaiset käyttäisivät terveydenhuollon Internet-palveluita – jos niitä olisi vain tarjolla

Reilusti yli puolet suomalaisista käyttäisi mieluummin terveydenhuollon sähköisiä palveluita kuin hoitaisi asioitaan puhelimitse tai henkilökohtaisesti. Terveydenhuollon ammattilaiset ja Internet ovat tärkeimmät ja mieluisimmat kanavat terveystiedon hankinnassa. Tiedot ilmenevät TNS Gallupin syys- lokakuussa tekemästä Terveydenhuoltobarometrista, jonka tiedot kerättiin valtakunnallisesti edustavan, Internet-pohjaisen paneelin avulla.

Nyt toisen kerran toteutetun Terveydenhuoltobarometrin tavoitteena on selvittää suomalaisten näkemyksiä terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon liittyvistä asioista. Barometrissa suomalaisten mielipiteitä kartoitetaan vastaajien hoidon tasa-arvoisuuden, omakohtaisten kokemusten sekä yhteiskunnan panostuksen riittävyyden kautta. Toisella kysymyskierroksella selvitettiin myös terveyteen liittyvien tietolähteiden käyttöä sekä kokemuksia ja kiinnostusta terveydenhuollon sähköisen asioinnin palveluihin.

Barometrin mukaan suomalaiset ovat kiinnostuneita terveydenhuollon sähköisistä palveluista. 70 prosenttia vastaajista haluaisi varata ajan tai katsoa omia potilastietojaan internetissä. Lähes kaksi kolmasosaa käyttäisi terveydenhuollon sähköisiä lomakkeita ja tarkistaisi omia tutkimustuloksia (esim. laboratoriokokeet). Kuitenkin vain pieni osa kyselyyn vastanneista oli käyttänyt terveydenhuollon Internet-palveluita. Asiaa selittänee pitkälti se, että palveluita ei ole vielä kovin laajasti tarjolla.

”Suomalaisissa verkkopalveluissa on tarjolla runsaasti korkeatasoista tietoa lääkkeistä ja sairauksista. Sen sijaan terveydenhuolto ei ole omaksunut sähköisiä palveluita arkityöhön. Jo tehokas sähköpostin käyttö vähentäisi turhia vastaanotto- ja puhelinaikoja, jos tulokset ohjeineen lähetettäisiin sähköpostitse - silloin kun se on mahdollista”, sanoo Lääketietokeskuksen erityisasiantuntija Nadia Tamminen.

Ei muutoksia aikaisemman barometrin tuloksiin

Suomalaisten tyytyväisyydessä nykyiseen terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon ei ole tapahtunut varsinaista muutosta puolessa vuodessa. Kokonaisuutena tyytyväisyys on siis edelleen kohtalaisen hyvä vaikka terveydenhuoltojärjestelmän toimivuuteen tulevaisuudessa suhtaudutaankin epäillen. Valtaosa vastaavista arvioi terveydenhuollon palvelut epätasapuolisiksi – saatavuuden ja tason katsotaan vaihtelevan asuinpaikan, maksukyvyn ja palvelun tuottajan mukaan. Julkisia palveluja käyttävien ei myöskään uskota saavan yhtä hyvää hoitoa kuin yksityisiä palveluja käyttävien.

Myös yhteiskunnalta toivotaan lisäpanostusta terveydenhuoltoon. Kaksi kolmasosaa vastaajista on sitä mieltä, ettei terveydenhuoltoon käytetä riittävästi verorahoja. Erityisen tyytymättömiä ollaan hoitohenkilöstön määrään, mutta yhteiskunnan toivotaan panostavan enemmän myös hoitotoimenpiteistä ja lääkkeistä aiheutuviin kustannuksiin. Tasokkaamman hoidon toivossa kuusi kymmenestä tutkimukseen vastanneesta olisi valmis lisäämään terveydenhuollon ja sairaanhoidon omavastuuosuuttaan.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 1026 iältään 15-79 -vuotiasta suomalaista. Tiedot kerättiin TNS:n GallupForumilla, joka on internetissä toimiva paneelimuotoinen tiedonkeruumenetelmä. TNS Gallup on rekrytoinut paneeliin kaiken kaikkiaan 30 000 vastaajaa, joista poimitaan kuhunkin tutkimukseen valtakunnallisesti edustava otos. Kukin vastaaja voi vastata eri aiheisiin kysymyksiin korkeintaan kaksi kertaa kuussa. Tutkimuksen tilasivat Lääketietokeskus, Sitra, Oriola, AstraZeneca ja MSD Finland.

Sivun alkuun

Petteri Koho on Vuoden fysioterapeutti

Ensimmäiseksi Vuoden Fysioterapeutiksi on valittu helsinkiläinen Petteri Koho. Kansanedustaja, fysioterapeutti Arja Karhuvaara julkisti tunnustuksen saajan Terveys+Hyvä olo -messuilla. Valinnan tekivät Suomen Fysioterapeutit ry sekä Tempur Suomi Oy. Petteri Koholle myönnettiin 2000 euron Tempur-stipendi.

Vuoden Fysioterapeutiksi valittu Petteri Koho on toiminut kunnioitettavat 21 vuotta fysioterapeuttina. Fysioterapeutti, OMT, terveystieteiden ylioppilas Koho on työskennellyt vuodesta 1993 alkaen Invalidisäätiön Kuntoutus ORTONin palveluksessa, ja työssään hän on erikoistunut tuki- ja liikuntaelimistön fysioterapiaan sekä erityisesti kivunhoitoon. – Kipukuntoutus tulisi järjestää valtakunnallisesti yhtenäiseksi, sillä hyvin toimivat hoitoketjut ovat kaikkien potilaiden etu. Jo nyt on monia esimerkkejä hyvistä kipukuntoutuskäytännöistä perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja yksityissektorilla, mutta yhtenäinen valtakunnallinen hoitoketjumalli puuttuu. Suuria odotuksia kohdistuu tekeillä olevaan terveydenhuoltolakiin, kansanedustaja, fysioterapeutti Arja Karhuvaara totesi julkistustilaisuudessa.

Tunnustuksen perusteluissa kiitellään Petteri Kohon osallistumista erilaisiin kehittämishankkeisiin yhdessä muun muassa Kelan, Suomen Fysioterapeutit ry:n ja Kivuntutkimusyhdistyksen kanssa. Koho on lisäksi toimittanut lukuisia referaatteja ja artikkeleita terveydenhuollon ammattilehtiin. Hänen työntehtäviinsä on kuulunut asiakastyö, mentorointi ja kouluttaminen sekä konsultoivana fysioterapeuttina toimiminen. Kohoa Vuoden Fysioterapeutiksi ehdottaneet työtoverit kehuvat häntä asiakaspalvelijana ja työtoverina, hän on ystävällinen, positiivinen ja avulias. Työkavereiden mielestä Koho on erittäin hyvä tiimityöntekijä sekä taitava ja motivoiva fysioterapeutti.

Sivun alkuun

Tulehduskipulääkkeet liitoksissa pienentyneeseen Parkinson-riskiin

Tulehduskipulääkkeiden säännöllinen syöminen saattaa pienentää Parkinsonin taudin vaaraa. Havainnon tehneet tutkijat eivät tiedä miksi näin on, mutta epäilevät yhteyden selittyvän lääkkeiden kyvyllä lievittää tulehdusta.

Säännöllinen tulehduskipulääkkeiden syöminen liittyi noin 60 prosenttia pienempään Parkinsonin taudin riskiin, kun vertailukohtana olivat henkilöt, jotka olivat käyttäneet niitä vain satunnaisesti tai eivät lainkaan. Suurin vaikutus oli yli kaksi vuotta jatkuneella lääkityksellä. Asetyylisalisyylihappo eli aspiriini liittyi sairastumisriskin pienentymiseen vain naisilla.

Tutkimukseen osallistui 579 miestä ja naista, joista puolet sairasti Parkinsonin tautia. Säännöllisinä käyttäjinä pidettiin kaikkia, jotka olivat syöneet tulehduskipulääkettä ainakin kuukauden ajan vähintään kerran viikossa. Tulehduskipulääkkeisiin lukeutuvat muun muassa ibuprofeeni ja asetyylisalisyylihappo.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Neurology 2007)

Sivun alkuun

Chili avaa oven kipulääkkeelle

Yhdysvaltalaistutkijat ovat keksineet uuden kivunlievityskeinon, joka turruttaa kivun, mutta ei muita aistimuksia tai lihasten toimintaa. Tämä saavutetaan antamalla potilaalle erästä puudutusainetta yhdessä chilipaprikasta johdetun kapsaisiinin kanssa.

Yleensä puudutteet estävät kipuilun "tukkimalla" hermosolut kokonaan, jolloin kivun aistimisen lisäksi myös monet muut toiminnot heikentyvät.

Kapsaisiinilla on kuitenkin kyky avata vain kipua aistivissa hermosoluissa oleva ionikanava, jonka kautta solunsisäisesti vaikuttava puudute pääsee vaikuttamaan ainoastaan soluihin, jotka vastaavat kipuaistimuksista. Tutkijat käyttivät kokeessaan QX-314-puudutetta, joka lievittää kipua vain päästessään solun sisään.

Kummatkin tutkimuksessa käytetyt aineet tiedetään turvallisiksi ihmiselle, joten menetelmä saattaa päästä oikeaan käyttöön hyvinkin pian. Tulokset julkaistiin Nature-lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Nature 2007;449:607-610)

Sivun alkuun

Lonkkamurtumaa seuraa usein toinen

Moni lonkkansa murtanut vanhus saa uuden lonkkamurtuman viiden vuoden sisällä edellisestä. Yhdysvaltalaistutkimuksessa näin kävi 15 prosentille lonkkamurtumapotilaista. Yhtä moni lonkkamurtuman saaneista myös kuoli vuoden sisällä ensimmäisestä murtumasta, ja toisen murtuman jälkeen lähes neljännes.

Tulosten perusteella lonkka murtui uudestaan sitä todennäköisemmin mitä vanhempi potilas oli, ja yleensä murtuma tuli vastakkaiselle puolelle kuin ensimmäisellä kerralla.

Hieman yllättäen uusia murtumia tavattiin runsaasti myös potilailla, jotka olivat olleet hyväkuntoisia ensimmäisen murtuman aikoihin. Uuden murtuman riski oli heillä lähes kolminkertainen verrattuna vanhuksiin, jotka olivat olleet huonompikuntoisia ensimmäisen murtuman sattuessa.

Tutkijat arvelevat hyväkuntoisten olleen aktiivisempia liikkumaan, ja siksi myös alttiita uusille murtumille.

Tutkimukseen osallistui 481 lonkkamurtuman saanutta miestä ja naista, joita seurattiin keskimäärin neljän vuoden ajan. Osallistujat olivat saaneet ensimmäisen lonkkamurtumansa keskimäärin 81-vuotiaana.

Suomalaisille sattuu vuosittain yli 7 000 lonkkamurtumaa, ja niiden oletetaan lisääntyvän väestön ikääntymisen myötä. Murtumien riskiä lisää mm. puutteellinen ravitsemus, jotkin lääkitykset, näön heikentyminen ja dementia.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Archives of Internal Medicine 2007; 167:1971-1976)

Sivun alkuun

TTM Liisa Montinin väitöskirja

Lonkan tekonivelleikkaus parantaa potilaiden elämänlaatua

Lonkan tekonivelleikkaukset ovat suurin ortopedinen leikkausryhmä. Leikkauksia tehdään vuosittain noin 9 000 ja määrän odotetaan kasvavan väestön ikääntyessä ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien, erityisesti nivelrikon lisääntyessä. TtM Liisa Montinin väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin potilaiden käsityksiä terveyteen liittyvästä elämänlaadusta lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen. Tämänkaltaista tutkimusta, jossa lonkan tekonivelleikkauksen vaikutuksia elämänlaatuun arvioidaan potilaan näkökulmasta näin laajasti, ei Suomessa ole aikaisemmin tehty.

Tutkimus oli kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa 17 lonkan tekonivelleikkauksessa ollutta potilasta kuvaili kokemuksiaan ennen ja jälkeen leikkauksen. Tutkimuksen toisessa vaiheessa seurattiin 100 potilaan toipumista puolen vuoden ajan leikkauksen jälkeen erilaisilla lomakekyselyillä. Potilaat arvioivat paitsi leikkauksen vaikutusta elämänlaatuunsa, myös kivun, fyysisen toimintakyvyn, ja tilanneahdistuksen muutoksia, sekä potilaiden itsensä maksamien kustannusten ja palvelujen käytön määrää ja sitä, oliko näillä yhteyttä elämänlaadun muutoksiin.

Kipu lievittyi ja toimintakyky lisääntyi

Leikkauksen jälkeen potilaiden elämänlaatu parantui merkittävästi. Potilaiden kipu lievittyi ja fyysinen toimintakyky lisääntyi. Nämä muutokset olivat yhteydessä parempaan elämänlaatuun, vaikka potilaat kokivatkin ahdistusta samassa määrin kuin ennen leikkausta. Potilaat, jotka arvioivat elämänlaatunsa huonommaksi leikkauksen jälkeen, käyttivät muita enemmän erilaisia palveluja, esimerkiksi kotisairaanhoitoa, kotipalvelua tai kuljetuspalveluita. Potilaiden maksamat kustannukset vaihtelivat suuresti, mutta kustannuksilla ei ollut vaikutusta elämänlaatuun.

Leikkaukseen tulevien potilaiden monista taustatekijöistä esimerkiksi ikä, sukupuoli, kivun määrä ennen leikkausta tai leikkaustyyppi (ensimmäinen leikkaus vai uusintaleikkaus) vaikuttivat toipumiseen. Sen vuoksi potilaiden ominaispiirteet pitää ottaa entistä enemmän huomioon, kun suunnitellaan jokaiselle potilaalle sopivaa hoitoa ja tarpeellisia palveluja leikkauksen jälkeen. Näin käytettävissä olevat resurssit voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

Montinin tutkimus liittyy kliinisen hoitotyön tutkimusalueeseen. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää potilaiden hoidossa ja sairaanhoitajien koulutuksessa. Tutkimus tuotti uutta tietoa myös muiden tieteenalojen käyttöön.

Sivun alkuun

Kaikki liikakilot liittyvät tulehdustiloihin

Ylipainoisuus lisää elimistön tulehdustiloja riippumatta siitä, mihin liikakilot ovat kertyneet. Tähän viittaa ainakin yhdysvaltalaistutkimus, jossa ihonalainen liikarasva ja etenkin vatsaontelon ympärille kertynyt rasva eli vyötärölihavuus liittyivät monien tulehdusmerkkiaineiden lisääntymiseen.

Kummatkin lihavuustyypit liittyivät C-reaktiivisen proteiinin, fibrinogeenin, interleukiini 6:n ja monien muiden tulehdusmerkkiaineiden pitoisuuksiin.

Osallistujien painoindeksin ja mahdollisen vyötärölihavuuden huomioimisen jälkeen ihon alle kertynyt rasva liittyi vain fibrinogeenin pitoisuuteen, mutta vatsaontelon ympärille kertyneen viskeraalisen rasvan ja useiden merkkiaineiden yhteydet säilyivät.

Havainto viittaa siihen, että vaikka kummatkin lihavuustyypit liittyvät elimistön tulehdustilaan, vatsaontelon ympäristöön kertyvät viskeraaliset liikakilot ovat tässä suhteessa haitallisempia. Tähän viittaavat myös monet aikaisemmat tutkimukset.

Lihavuuteen aiemminkin liitetty elimistön jatkuva mutta lievä tulehdustila saattaa selittää mm. lihavuuteen liittyvän verenpaineen kohoamisen, rasva-arvojen huonontumisen sekä glukoosi- ja insuliiniaineenvaihdunnan häiriintymisen.

Tutkimukseen osallistui 1 250 ylipainoista kuusikymppistä yhdysvaltalaista, joiden rasvakudoksia tutkittiin tietokonekerroskuvauksella.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Circulation 2007;116:1234-1241)

Sivun alkuun

FM Eveliina Lammentaustan väitöskirja

Uudet magneettikuvausmenetelmät havaitsevat yhä varhaisempia rustomuutoksia

Nivelrikko on niveliä rappeuttava sairaus, joka aiheuttaa muutoksia mm. nivelrustoon ja rustonalaiseen luuhun. Edetessään nivelrikko voi olla hyvinkin kivulias ja vaikeuttaa liikkumista. Yleisimmin nivelrikkoa esiintyy lonkassa, polvessa sekä selkärangan ja käden nivelissä. Nivelrikko on yleisin nivelsairaus, ja sen oletetaan yleistyvän edelleen. Tyypillisesti nivelrikko etenee ikääntymisen myötä, mutta se voi myös kehittyä nuorella iällä esimerkiksi niveltä vaurioittavan urheiluvamman seurauksena.

Nivelrustossa ei ole hermokudosta, joten nivelrikkomuutokset havaitaan vasta toissijaisista oireista, kuten nivelen tulehdustilasta ja jäykkyydestä. Nivelrikon toteaminen perustuu nykyisin potilaan kuvaamiin oireisiin, lääkärin kliiniseen tutkimukseen sekä röntgenkuvista havaittavaan nivelraon kaventumiseen. Oireiden ilmaantuessa nivelruston rappeutuminen on kuitenkin jo pitkällä, ja hoidossa keskitytään lähinnä kivun lievittämiseen ja nivelen toimintakyvyn ylläpitämiseen. Vaikeassa nivelrikossa joudutaan turvautumaan keinonivelleikkaukseen.

Perinteisellä magneettikuvauksella voidaan tarkastella nivelruston eheyttä ja sen mahdollista ohenemista. Uusilla kvantitatiivisilla menetelmillä voidaan arvioida ruston ja luun kemiallista koostumusta, rakennetta ja jopa mekaanisia ominaisuuksia. Magneettikuvauksen eduksi voidaan laskea se, ettei niveltähystystä eikä ionisoivaa säteilyä tarvita. Lisäksi ruston ja luun arvioiminen samalla kertaa on mahdollista.

Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin kokeellisella ja potilaskäytössä olevalla magneettikuvauslaitteella nivelruston kvantitatiivisten magneettikuvausmenetelmien antamaa tietoa ruston koostumuksesta ja mekaanisista ominaisuuksista. Lisäksi tarkasteltiin magneettikuvista määritetyn hohkaluun rakenteen ja lujuusominaisuuksien välistä yhteyttä. Uutena menetelmänä hohkaluun rakenteen tutkimiseen kehitettiin luuytimen magneettispektroskopiaa.

Väitöskirjatyö osoittaa, että myös potilaskäytössä olevalla magneettikuvauslaitteella voidaan arvioida nivelruston koostumusta sekä ruston ja hohkaluun jäykkyysominaisuuksia. Nivelruston mekaaniset ja magneettiset ominaisuudet vaihtelevat yksittäisen nivelpinnan eri alueilla, mahdollisesti erilaisten kuormitusolosuhteiden seurauksena. Vaihtelut nivelruston magneettisissa ominaisuuksissa vastasivat mikroskooppisesti määritettyä ruston rappeutumisen astetta.

Tulosten perusteella kvantitatiivinen magneettikuvaus mahdollistaa nykyistä varhaisempien rappeumamuutosten toteamisen nivelrustossa ja luussa. Tutkitut menetelmät soveltuvat myös esimerkiksi rustokorjausleikkausten jälkeiseen ja nivelrikkohoidon aikaiseen ruston ja hohkaluun laadun seurantaan, sekä vamman jälkeiseen nivelruston kunnon arviointiin.

Sivun alkuun

Nivelreumapotilaat tunnistivat puutteita hoidon järjestämisessä

Aikaisen diagnoosin merkitys näkyi kyselyssä

Suomen Nivelyhdistys ry:n jäsenistölleen teettämän kyselyn tuloksissa nivelreuman aikainen diagnosointi näkyy pidempänä työkykyisyytenä. Yli vuoden diagnoosia odottamaan joutuneista potilaista vain 14 prosenttia oli yhä työelämässä, kun alle vuodessa diagnoosin saaneista työssä oli 28 prosenttia vastaajista. Yli 69 prosenttia kaikista vastaajista oli jäänyt tai uskoi jäävänsä eläkkeelle sairauden takia. Joka neljäs työelämässä vielä oleva arvioi kykenevänsä työhön vain puoliteholla.

Vain alle puolella oireet oli saatu hallintaan ensimmäisen hoitovuoden aikana. Neljä potilasta viidestä oli päässyt reuman hoitoon erikoistuneen lääkärin hoitoon mielestään erittäin tai melko sujuvasti. Potilaiden lääkityksiä on jouduttu usein muuttamaan ja potilaat käyttävät yhtä aikaa sekä useita reumaan vaikuttavia lääkkeitä että kipulääkkeitä. Lääkkeen vaihtaminenkaan ei ole aina tuonut toivottua tulosta: alle puolet (48,9 %) ilmoitti vaihdon vaikuttaneen myönteisesti toimintakykyyn.

“Nykytiedon mukaan reuman tulehdusreaktioiden pysäyttäminen mahdollisimman varhain oikealla diagnoosilla ja lääkityksellä on ennusteen kannalta ratkaisevaa, muuten tauti näkyy työkyvyttömyytenä tai vähintään hankalana ja yhteiskunnallekin kalliina pitkäaikaisoireiluna ja leikkauskierteenä. Avoimissa kysymyksissä oli paljon kärsimystä, joka suurelta osin olisi nykytiedolla vältettävissä”, peilaa Suomen Nivelyhdistys ry:n koordinaattori Jyrki Laakso tulosten merkitystä tämän päivän reuman hoitoon.  

Lääkäreille kiitosta – hoidon järjestäminen ontuu

Lääkäreiden ja potilaan välinen suhde on tutkimuksen mukaan kunnossa. Kysyttäessä, miten lääkäri huomioi potilaan omat tuntemukset ja toiveet hoitopäätöstä tehtäessä, vastaajista 73,5 prosenttia raportoi erittäin tai melko hyvin. Sen sijaan hoidon muussa järjestämisessä nähtiin haasteita muun muassa siksi, että terveyskeskuksissa ei ole riittävästi tai ollenkaan reumahoitajia tai kuntoutukseen pääsy on hankalaa, jopa mahdotonta. Myös hoitosuhteiden katkeaminen, jatkuvasti vaihtuvat lääkärit ja apuvälineiden ja muiden etuuksien jatkuva karsiminen kunnissa herättivät kritiikkiä.

Nivelreuman tiedetään vaikuttavan hyvin merkittävästi elämänlaatuun ja vaikeuttavan arkipäivän askareista suoriutumista. Vastaajista vain noin 13 prosenttia totesi, että sairaus ei vaikuta arkipäivän askareisiin merkittävästi tai lainkaan.

Nivelreuman hoito vaatii usein sairaalahoitoa ja leikkauksia. Vain 18 prosenttia vastaajista oli selvinnyt ilman sairaalahoitoa tai leikkauksia. Sairaalahoitokerrat vaihtelivat yhdestä jopa useisiin kymmeniin kertoihin, leikkauksissa oltiin myös käyty keskimäärin jopa seitsemän kertaa.

Kysely lähetettiin 376:lle Suomen Nivelyhdistys ry:n nivelreumaa sairastavalle jäsenelle sähköpostilla tai postitse elokuun lopulla. Vastausprosentiksi muodostui 32,4 prosenttia. 88,5 prosenttia vastaajista oli naisia. Vastaajat olivat pääasiassa yli 50-vuotiaita (73 %). 52,5 prosenttia vastaajista oli sairastanut nivelreumaa yli 20 vuotta. Kysely toteutettiin Oy Bristol-Myers Squibb (Finland) Ab:n tuella.

Kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin 130 euron Finlayson-tuotepaketti. Arvonnan voitti Maire Lepistö Kullaalta. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille!

Sivun alkuun